Blogin synttärit, viisi vuotta täynnä!

Tänään tämä matkablogini täyttää viisi vuotta. Ensimmäinen julkaisu tapahtui 29.7.2014 otsikolla Jostain se on aloitettava. Kyseinen postaus oli jonkinlainen johdanto siihen, miten olin päätynyt perustamaan matkablogin. Synttärin lisäksi toinenkin juhlan aihe osui melkein samaan hetkeen. Blogin postausten määrä kun lähenee viittäsataa. Pienen laskuvirheen takia elättelin jo toiveita näiden kahden juhlan osumisesta samaan hetkeen, mutta näin ei sitten käynytkään. Tämä toinen juhlapäivä koittanee sitten myöhemmin tänä vuonna.


Kun nyt tänne asti on päästy, ajattelin kirjoittaa synttärin kunniaksi epätyypillisen huuhaapostauksen, jossa käyn vielä pikkuisen tarkemmin läpi tuota blogin lähtötilannetta ja sitä miten siihen päädyin. Lisäksi summaan vähän tätä kulunutta viisivuotiskautta. Tällä kertaa en tiivistä, vaan jaarittelen koko sydämeni kyllyydestä.

Oslon nähtävyyksiä - Kaupungintalo

Oslon punatiilinen kaupungintalo sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Oslonvuonon rantaa. Rakennus on helposti tunnistettava kahden torninsa vuoksi. Vaikka tämä 1950-luvun alussa valmistunut rakennus ei kenties hurmaakaan kauempaa katseltuna, lähempi tutustuminen silti kannattaa. Niin ulko- kuin sisäpuolellakin on tarjolla yllättäviä yksityiskohtia.


Kaupungintalo vilahtaa televisiouutisissa vähintään vuosittain, aina joulukuun alkuolella. Tuolloin on talon tähtihetki. Vaikka rakennuksen pääasiallinen funktio on toimia kaupunginhallinnon päämajana, on se ehdottomasti tunnetuin juuri tämän joulukuisen spektaakkelin vuoksi.

Andalusiassa: Jerezin Alcázar

Andalusiassa on paljon linnoituksia, jotka on rakennettu islaminuskoisten ja kristittyjen taistellessa alueen herruudesta. Yksi tällainen löytyy sherrykaupunki Jerez de la Fronterasta. Jerezin Alcázar on rakennettu 1100-luvulla pohjoisafrikkalaisten almohadien hallitessa eteläistä Espanjaa. Kristittyjen vallattua Jerezin takaisin tuli linnoituksesta pormestarin asumus. Nykyisin linnoitus toimii museona.


Alcázar on avoinna heinäkuusta syyskuulle joka päivä klo 9.30-17.30. Muina kuukausina linnoitus suljetaan jo klo 14.30. Pääsymaksu on 5€. Linnoitukseen astutaan sisälle appelsiinipuita täynnä olevalta aukiolta Calle Manuel Maria Gonzálezin puolelta.

Retkikohde Nizzasta: Mougins

Nizzan lähistöllä Ranskan Rivieralla on valtavasti mielenkiintoisia ja kauniita pieniä kyliä. Tuntemattomammat näistä ovat hyvin hiljaisia, kun taas osassa väkeä pörrää aamusta iltaan tungokseksi asti. Mougins sijaitsee jossain näiden ääripäiden välimaastossa. Kaupungin historiallinen keskusta on kyllä mainittu matkaoppaissa, mutta silti syyskuisena aamupäivänä paikka oli varsin rauhallinen.


Ei kannata antaa ensimmäisen kuvan väkijoukon hämätä. Kuvassa näkyvät ihmiset eivät ole oppaan johdolla kaupunkia kiertäviä turisteja, vaan jonkin tapahtuman johdosta paikalle kerääntyneitä paikallisia. Aluksi pidettiin puheita ja sitten käytiin aukiolle katettujen tarjoilujen kimppuun. Turistin oli tyytyminen omalla rahalla ostettuun espressoon kahvilassa.

Key Westin nähtävyyksiä - Eteläisin piste

Key Westin saari Floridan eteläkärjessä on manner-USA:n eteläisin paikka. Yksi saaren suosituimpia vierailukohteita on isolla betonimöhkäleellä merkattu eteläisin piste. Merkin pystytti Key Westin kaupunki vuonna 1983 turisteja houkutellakseen. Houkutin onkin toiminut hyvin, sillä nykyisin tämä paikka on jopa yksi koko USA:n kuvatuimmista.


Ennen nykyistä betonimöhkälettä eteläisimmän pisteen merkkinä oli puinen kyltti. Tuo kyltti mainosti hieman vaatimattomammin paikan olevan vain Key Westin eteläisin piste. Lisäksi kyllä mainittiin Key Westin olevan eteläisin kaupunki. Ilmeisesti epäselvyyksien välttämiseksi tuo teksti vaihdettiin myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

New Yorkin nähtävyyksiä - The Oculus

World Trade Centerin alueen jälleenrakennusurakka eteläisellä Manhattanilla alkaa olla jo melko lailla loppusuoralla. Edellisellä New Yorkin vierailullamme kävimme tutustumassa alueen viimeisimpiin lisäyksiin. Yhdeksi mielenkiintoisimmista osoittautui alueen matkakeskus Oculus. Futuristisen rakennuksen ensi kertaa nähdessään joutuu hetken ihmettelemään onko se lintu, lentokone vaiko avaruusalus. Ihan heti ei tule mieleen, että kyseessä on raideliikenteen solmukohta, siis juna-asema. Aseman virallinen nimi on World Trade Center Transportation Hub ja Oculus on sen asemarakennus.


Jenkkiläiseen tapaan rakennuksessa on toki muutakin kuin vain odotushalli. Tai siis oikeastaan sitä hallia perinteisessä mielessä siellä ei ole ollenkaan. Sen sijaan rakennuksen maanalaisista osista löytyy liiketiloja, jotka kuuluvat osana viereiseen Westfieldin kauppakeskukseen. Keskellä on suuri avoin tila, jonka lasikattoa kannattelevat palkit muodostavat valaan luurankoa muistuttavan kokonaisuuden.

Phoenixin nähtävyyksiä - Scottsdalen vanhakaupunki

Arizonan pääkaupunki Phoenixin lähiö Scottsdale on oma erillinen kaupunkinsa, kuten USA:ssa usein on tapana. Phonixista Scottsdalen keskustaan, eli vanhaankaupunkiin, on ajomatkaa parisenkymmentä minuuttia. Hieman villinlännen kaupunkia muistuttava alue on mielenkiintoinen päiväretkikohde.


Scottsdalen kaupungin perusti eläkkeelle armeijasta jäänyt sotilaspappi Winfield Scott vuonna 1888. Hän istutti veljensä kanssa nykyisen Scottsfieldin vanhankaupungin alueelta ostamalleen maalle sitruspuita. Tämän hedelmätarhan mukaan kaupunki sai alkuperäiseksi nimekseen Orangedale. Scott onnistui houkuttelemaan kaupunkiin lisää asukkaita idästä ja keskilännestä. Perustajansa kunniaksi kaupunki nimettiin uudelleen vuonna 1894 Scottsdaleksi.

Hongkongin nähtävyyksiä - Peninsulan iltapäivätee

Hongkongissa on vielä paljon brittiläisen siirtomaa-ajan muistoja jäljellä. Kaupungissa on myös tuon ajan peruina useita paikkoja, joissa voi nauttia peribrittiläistä iltapäiväteetä. Kenties upeimmat puitteet tälle rituaalille tarjoaa Hotelli Peninsulan barokkityylinen teesalonki, joka löytyy heti rakennuksen aulasta. Vaikka itse hotelli olikin meille turhan hintava, oli tähän pieneen luksukseen sentään budjetissa varaa. Kannattaa huomioida, että aularavintolan minimilaskutus on noin 40€ eli sitä halvemmalla tästä lystistä ei voi selvitä.


Hongkongin Peninsula avasi ovensa vuonna 1928. Sittemmin ketjuksi laajentunut Peninsula pitää ensimmäistä hotelliaan edelleen lippulaivanaan. Hotellin tavaramerkkinä ovat Rolls-Royce -autot, joiden värinä on "Peninsulan vihreä".  Olettaisin, että hotellivieraatkin voivat joutua jotain pientä ylimääräistä maksamaan näillä autoilla kruisailusta.

Hongkongin nähtävyyksiä - Ngong Ping 360 -köysirata

Hongkongin Lantaun saarella kulkeva köysirata Ngong Ping 360 yhdistää saaren pohjoisrannikolla sijaitsevan Tung Chunin ja ylempänä kukkuloilla sijaitsevan Ngong Pingin kylän. Köysirata on 5700 metriä pitkä. Ngong Ping on tunnettu korkeasta Tian Tan Buddha -patsaastaan sekä Po Linin luostarista.


Köysirata avattiin yleisölle loppuvuodesta 2006. Avaaminen viivästyi melkein vuodella ensimmäisissä testeissä havaitun ongelman vuoksi. Vuonna 2009 köysiradalle lisättiin lasipohjaisia vaunuja, jotka ovat toki kalliimpia. Testattuani itse sekä lasipohjaista että tavallista vaunua, voin näin korkeanpaikankammoisena todeta lasipohjaisen olevan paljon pahempi.


Ensimmäisellä vierailullamme Hongkongissa keväällä 2013 köysirata oli kokonaan pois käytöstä huonon sään vuoksi. Lantaulla oli todella paksusti sumua, minkä vuoksi köysiradalta ei olisi nähnyt mitään. Mitään myrskyn vaaraa ei käsittääkseni ollut ilmassa, mutta silti radan sulkeminen katsottiin aiheelliseksi. Hongkongissa on aina syytä varautua sään aiheuttamiin yllätyksiin.


Marraskuussa 2018 pääsimme yrittämään uudestaan. Tällä kertaa sää oli Kowloonin hotelliltamme lähtiessämme puolipilvinen. Metron ikkunoista kuitenkin näimme sään muuttuvan harmaammaksi Lantaun saaren lähestyessä. Perillä Tung Chunin asemalla sinistä taivasta ei enää näkynyt ollenkaan. Auringon peittävien pilvien lisäksi ilma oli myös sumusta harmaa. Onneksi sumu ei sentään ollut aivan edellisen vierailun veroista hernerokkaa.


Köysiradalle on tarjolla erilaisia lippuja. Halvimmalla pääsee matkustamalla pelkästään tavallisessa vaunussa. Tällöin edestakainen lippu maksaa $235 (n. 26,60€). Edestakainen matka lasipohjaisessa vaunussa maksaa $315 (n. 36,60€). Me valitsimme vaihtoehdon, jossa matkustimme toiseen suuntaan lasipohjaisessa vaunussa ja toiseen suuntaan tavallisessa. Tällainen lippu kustantaa $290 (n. 32,80€). Tällä lipulla voi itse valita, kumpaan suuntaan haluaa matkata lasipohjaisessa vaunussa. Meno-paluulippujen lisäksi myös yhdensuuntaisia lippuja on tarjolla. Yhteen suuntaan matkustava voi hoitaa toisen suunnan vaikka bussilla. Ajantasainen tieto lipuista löytyy köysiradan virallisilta sivuilta täältä.

Me siis matkasimme toiseen suuntaan lasipohjaisessa ja toiseen tavallisessa vaunussa. Valitsimme lasipohjaisen vaunun menomatkalle, koska lasipohjaiseen vaunuun oli selvästi lyhyempi jono. Tämä olikin fiksua, koska takaisin päin jonoja ei ollut ollenkaan. Olimme liikkeellä kohtalaisen aikaisin, sillä lähdimme paluumatkalle jo klo 12.30 tienoilla. Iltapäivän puolella Tung Chunissa oli jo todella pitkä jono lippuluukulle.


Pitkät jonot lippuluukulla ovat vältettävissä ostamalla lippu etukäteen netistä. Lippuja myyvät köysiradan oman lippukaupan lisäksi myös matkatoimistot. Me ostimme lippumme Klookilta. Heillä on paljon mielenkiintoisia retkiä ja muuta tekemistä tarjolla useissa Aasian maissa. Liput tulivat jopa pikkuisen halvemmiksi Klookin kautta hankittuina. Tung Chunin lippuluukulla oli erillinen jono Klookin asiakkaille, joskin kaikki etukäteen lipun ostaneet päätyivät lopulta kuitenkin samoille luukuille.


Ilman korkeanpaikankammoa lasipohjainen vaunu  olisi varmasti ollut todella kiva. Reitti kun kulkee niin maalla kuin merelläkin. Ajoittain alhaalla näkyy vaelluspolkuja ja reippailevia ihmisiä. Meidän köysirata-ajelullamme parhaat näkymät tarjoutuivatkin juuri alas päin, sillä sumu oli paikoin todella paksua. Hetkittäin näimme vain kohti harmaata tyhjyyttä johtavat kaapelit edessämme. Ajoittain harmauden seasta putkahti näkyviin vastaantuleva vaunu. Tunnelma oli tuolloin jopa vähän aavemainen.


Ngong Pingiä lähestyttäessä sumu kuitenkin hieman hälveni ja näimme edessämme kukkulan laella kohoavan Tian Tan Buddhan. Edellisellä vierailulla emme nähneet patsaasta kuin ääriviivat, vaikka seisoimme sen juurella. Siihen verrattuna sää oli tällä toisella vierailulla siis merkittävästi parempi.

Muut kirjoitukset aiheesta Hongkong:

Reykjavikin nähtävyyksiä - Hallgrímskirkja

Reykjavikin kenties tunnetuin maamerkki, Hallgrímskirkja, on varsinainen bunkkeri. Islantilaista luontoa vuorineen ja jäätiköineen symboloiva kirkko oli melkoisen moderni vuonna 1937, kun sen tekemisestä päätettiin. Rakennustyöt kestivät kaikkiaan 41 vuotta, vuodesta 1946 vuoteen 1986 asti.


Liki 75 metrin korkeuteen kohoavine torneineen Hallgrímskirkja on yksi Islannin korkeimpia rakennuksia. Tornin ei ollut aluksi tarkoitus olla ihan noin korkea, mutta kirkonisät eivät halunneet jäädä kakkoseksi katolilaisille. Kirkoksi mielestäni varsin modernista ulkoasustaan huolimatta Hallgrímskirkjania arvosteltiin rakennusaikana liian vanhanaikaiseksi. Myöskin eri arkkitehtuurityylien sekoittaminen herätti närää.

New Orleansin nähtävyyksiä - Frenchmen Street

New Orleansin Faubourg Marignyn alueen läpi kulkeva kolmen korttelin pituinen osa Frenchmen Streetistä on mainio paikka jazz-musiikin ystäville. Kadun varrella on useampia tunnettuja jazz-luolia sekä monia ravintoloita ja baareja. Kadun varrella on myös putiikkeja, joten katsottavaa löytyy päiväsaikaankin.


Frenchment Street alkoi kehittyä 1980-luvulla paikallisten illanviettopaikaksi ranskalaisen korttelin Bourbon Streetin keskityttyä enemmän turistien palvelemiseen. Tästä johtuen täällä on helpompaa päästä käsiksi aitoon neworleansilaiseen tunnelmaan kuin Bourbon Streetillä. Tämä koskee niin viihde- kuin ruokatarjontaakin. Vaikka kenties monelle turistille juuri se Bourbon Street on sitä aitoa neworleansilaista tunnelmaa.