Oslon nähtävyyksiä - Damstredet, Ingens gate ja Telthusbakken

Oslo on tullut parin työmatkan kautta hieman tutuksi. Yritän yleensä sovittaa pari vapaapäivää tällaisten reissujen yhteyteen, jotta ehtisin nähdä muutakin kuin tapahtuma-areenoita ja hotellihuoneita. Etenkin kauniina kesäpäivänä kaupungilla on paljon tarjottavaa. Pienen kävelyn päässä keskustasta löytyvän lyhykäisen Damstredetin kadun puutalot ovat yksi tällaisista. Samaan yhteyteen voi helposti niputtaa viereisen Grünerløkkan alueen, josta löytyy paljonkin katsottavaa. Matkan varrelle osuu lyhyt kuja Ingens gate, joka on täynnä katutaidetta. Lisää puutaloja löytyy vähän Damstredetista pohjoiseen Telthusbakkenin varrelta.


Damstredetin ja Telthusbakkenin puutalot on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Nämä aikoinaan köyhän väen asuinalueet ovat nykyisin taiteilijoiden suosiossa. Pittoreskit vanhat talot kiinnostavat myös turisteja, Lonely Planetin opaskirjasta minäkin tämän tärpin nappasin.

Myanmar - Käytännön havaintoja

Edellinen osa: Tilinpäätös

Havaitsimme Myanmarin omalla tavallaan haastavaksi maaksi turistille, ainakin näin kuumimman sesongin ulkopuolella. Liikennevälineiden osalta tarjonta oli vähäistä ja osassa paikoista monet ravintolat olivat sulkeneet ovensa seuraavaan sesonkiin asti.


Näiden ajankohtaan liittyvien haasteiden lisäksi moni muukin käytännön asia vaati keskittymistä. Jopa tuiki tavallinen valuutan vaihtaminen edellytti etukäteisvalmisteluja onnistuakseen. Maan aikavyöhykekin on ihan omituinen. Meillä oli matkaopaskirja apunamme ja lisäksi kyselimme vielä vinkkejä maassa työnsä puolesta useita kertoja vierailleelta ystävältämme. Näistä huolimatta yllätyksiä tuli vastaan. Siksi ajattelin koota tähän listan käytännön havainnoista, joita tein ja jotka mahdollisesti voivat auttaa muita Myanmarin matkaa suunnittelevia.

Myanmar 2019, Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 6: Bangkok, Seuraava osa: Käytännön havaintoja

Myanmarin matkan matkakertomuksemme on nyt itse reissun kommellusten osalta käsitelty, mutta vielä on pari juttua jäljellä. Tällä kertaa pläräillään kuitteja ja katsotaan paljonko rahaa kului. Tämä on minusta aina mielenkiintoista tehtävää matkan jälkeen ja myös hyvin opettavaista. Menneisyyden ymmärtäminen auttaa tulevaisuuden ennustamisessa.


Osan asioista maksoimme jo kotoa käsin euroissa. Paikan päällä osa maksettiin dollareissa käteisellä ja osa dollareina ilmoitetuista hinnoista paikallisvaluutta kyateissa. Kyateja saadaksemme ostimme ensin kotimaassa Forexilta USA:n dollareita, joita puolestaan vaihdoimme perillä kyateiksi.

Myanmar 2019, osa 6: Bangkok

Edellinen osa: osa 5: Yangon, Seuraava osa: Tilinpäätös

Istuimme siemailemassa drinkkejämme baaripöydässä, jonka takana hieman pöydän reunan yläpuolelle kohoavan lasireunan takana avautui Bangkokin valomeri. Auringonlaskun viimeisetkin sävyt olivat haihtuneet taivaanrannasta, mutta nyt taivasta koristi jossain kaukaisuudessa räiskyvä ilotulitus. Valonheittimet nuolivat taivasta ja niiden keiloissa näimme lepakoiden lentävän rakennuksen katon tasalla. Huonompiakin paikkoja osaisin keksiä pikkulauantain viettämiseen.


Thaimaan pääkaupunki Bangkok oli matkamme ensimmäinen ja viimeinen kohde. Halusimme pitää pitkän lennon jälkeen vähän huilitaukoa ja siksi jäimme kahdeksi yöksi Bangkokiin ennen Myanmariin siirtymistä. Samalla tarjoutui myös tilaisuus tutustua paikallisen uudenvuoden eli songkranin juhlintaan. Myös paluumatkalla teimme saman pituisen pysähdyksen tässä enkelten kaupungissa.

Myanmar 2019, osa 5: Yangon

Edellinen osa: osa 4: Inlen kalastajat, Seuraava osa: osa 6: Bangkok

Maaseudun rauhassa vietetyn viikon jälkeen suurkaupunki Yangonissa koko ihmiselon kirjo hyökyi päälle ja ylikuormitti kaikki aistit. Jälleen yli 40 asteen kohonnut lämpö nosti hien pintaan, arvanmyyjän kopista raikaava musiikki sekoittui autojen tööttäilyyn ja nenään tulvi vähän väliä vähemmän miellyttävää tuoksua. Oliko se viemäri vai myytiinkö kulman takana katukojussa duriania?


Viimeinen Myanmarin kohteitamme oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen Yangon. Tämä entinen pääkaupunki on kovin eri puusta veistetty kuin matkan alussa näkemämme maan toiseksi suurin kaupunki Mandalay. Yangonissa hotellimme läheltä löytyi jo suuri moderni ostoskeskus luksusmerkkeineen ja ketjuravintoloineen. Kävelläkään ei tarvinnut pientareella, sillä Yangonissa on myös jalkakäytäviä. Liikenne oli melko kaoottista, mutta mopot puuttuivat tyystin. Niillä kun ei saa Yangonin keskustassa pärrätä.

Myanmar 2019, osa 4: Inlen kalastajat

Edellinen osa: osa 3: Inle-järvi, Seuraava osa: osa 5: Yangon

Vene lipuu hitaasti tolppien päälle rakennettujen kelluvien talojen ohi. Vesi on kirkasta ja järven pinta lähes peilityyni. Talot heijastuvat vedestä todella upeasti alkuillan kultaisessa valossa. Kylän talojen välissä kierrellessä pääsemme lähelle paikallisten arkea. Tuolla pestään astioita ja tuolla pyykkiä. Seuraavan talon portailla pestään lapsen hiuksia. Kaikki tämä tapahtuu järvessä. Veneenkuljettajamme antaa moottorin käydä hiljakseen. Tämä on niitä hetkiä, joiden takia kannattaa matkustaa toiselle puolen maapalloa.


Päivämme Inlellä täyttyivät veneretkistä. Seraava retki starttasi jo heti aamiaisen jälkeen toisen Inle Heritagen mökissä nukkumamme yön jälkeen. Suuntasimme vain viiden minuutin venematkan päähän Nampanin kylään, jossa oli toripäivä. Kiertävä tori on vuoropäivinä eri kylissä. Ilmeisesti jotain toritoimintaa kylissä on joka päivä, mutta kaikki toripöydät ovat käytössä vain kiertävän torin osuessa kohdalle.

Myanmar 2019, osa 3: Inle-järvi

Edellinen osa: osa 2: Bagan, Seuraava osa: osa 4: Inlen kalastajat

Istuimme mökkimme terassilla katsellen auringonlaskun punertavaksi värjäämää maisemaa. Ilma oli edelleen helteisen lämmin, vaikka lämpötila olikin jo laskenut päivän lukemista. Lepakot olivat lähdössä ruokailemaan ja suuntasivat kohti riisipeltoa. Päivä oli tarjonnut paljon mielenkiintoista nähtävää ja suunnitelmat olivat jo kasassa seuraavaa päivää varten. Katselimme vielä hetken hiljalleen hämärtyvää maisemaa. Sitten palasimme sisälle ja valmistauduimme illalliselle.


Baganin jälkeen matkamme jatkui Inle-järvelle. Tämä Myanmarin toiseksi suurin järvi on tunnettu kelluvista kylistään sekä yhdellä jalalla veneen perässä keikkuvista kalastajistaan. Inle tuli minulle tutuksi vasta muiden blogien kautta. Ensimmäisissä matkasuunnitelmissa Inle ei edes ollut mukana, mutta muiden kuvia nähtyäni totesin haluavani nämäkin ihmeet nähdä omin silmin. Hyvä niin, sillä meille molemmille Inlestä muodostui ehdoton ykkössuosikki.

Myanmar 2019, osa 2: Bagan

Edellinen osa: osa 1: Mandalay, Seuraava osa: osa 3: Inle-järvi

Kuski pysäyttää tuk-tukin kahden vierekkäisen temppelin edustalle. Hän osoittaa isompaa niistä sormellaan ja sanoo: "Winido. Valokuva?" Vastaan oitis myöntävästi ja hyppään pois kyydistä kamera valmiina. Kuski viittoo kohti temppelin ovea. Päätän kokeilla, onnistunko kurkistamaan sisälle. Nousen portaat tasanteelle, pudotan varvassandaalin jalasta ja kokeilen laattoja kevyesti varpailla. Auringon lämmittämät laatat tuntuvat polttavan kuumilta paljasta jalkapohjaa vasten. En mitenkään pystyisi kävelemään ovelle asti. "Liian kuumaa", toteaa kuski ilmeeni nähdessään ja naurahtaa. Ihailemme paikkaa vielä hetken ajan ja jatkamme matkaa kohti seuraavaa temppeliä.


Tuhansien temppelien Bagan oli koko Myanmarin matkamme ehdoton ykköskohde. Bagania pääkaupunkinaan pitäneet kuninkaat rakensivat tälle noin 8 kertaa 13 kilometrin kokoiselle tasangolle muutaman vuosisadan kuluessa temppeleitä maanisella tahdilla. Kortensa kekoon kantoivat myös kaikki muutkin kynnelle kykenevät kenraaleista varakkaisiin perheisiin. Lopputulemana tasangolle kohosi yli 10 000 temppeliä, joista yli 2200 on edelleen enemmän tai vähemmän olemassa. Puunlatvojen yläpuolelle nousemalla voi todeta temppeleitä pilkistävän esiin ihan joka paikasta.

Myanmar 2019, osa 1: Mandalay

Edellinen osa: Myanmar 2019, Seuraava osa: osa 2: Bagan

Siirrymme kadun vasemmalle puolelle, sillä oikealla puolella edessä päin näkyy jälleen joukko paikallisia vesiastioineen. Kävelemme kadun reunassa, sillä jalkakäytäviä ei ole. Ohi ajaa lava-auto, jonka kyydissä läpimärät ihmiset tanssivat. Hetken kuluttua kyytiläiset saavat lisää vettä päälleen. Meidänkään vaatteemme eivät ehdi kuivua, sillä meidät on huomattu. Perheen äiti jo juoksee kadun yli leveästi hymyillen täysi pesuvati käsissään. Pian tuo vadillinen jo kaadetaan niskaani. Selkään ropisee vielä pari desiä vettä, kun perheen pienin viskaa mukinsa sisällön perääni. Tervetuloa juhlimaan uuttavuotta Mandalayn tapaan!


Ensimmäinen Myanmarin matkamme kohteista oli Mandalay, maan toiseksi suurin kaupunki. Olin odottanut jotain hieman Kambodžan pääkaupunki Phnom Penhin kaltaista, mutta Mandalay oli todellisuudessa jonkin verran Phnom Penhiä jäljessä kehityksessä. Ainakin uudenvuoden hulinan keskellä kaupungin liikenne tuntui jopa hämmentävän rauhalliselta. Jalkakäytävien puutteesta huolimatta kävellen liikkuminen oli helppoa, eikä kadun ylittäminen aiheuttanut sydämentykytyksiä.

Myanmar 2019

Seuraavaksi: Osa 1: Mandalay

Viime vuonna palelimme pääsiäisen ja vapun aikoihin räntäsateessa New Yorkissa ja Islannissa. Tänä vuonna halusimme jotain ihan muuta. Nyt kun nämä pyhät osuivat peräkkäisille viikoille, päätimme vihdoin toteuttaa monta vuotta kyteneen haaveemme vierailusta Myanmarissa. Olin arvioinut, että tätä matkaa varten aikaa tarvittaisiin kolmisen viikkoa. Nyt kolmen peräkkäisen pätkäviikon ansiosta tällainen aika saatiin järjestymään.


Viime kesän Japanin matkan jälkimainingeissa totesin kohteen olleen haastavin ikinä. Voisin nyt sanoa samaa Myanmarista, joskin osittain eri syistä. Japanissa haasteen muodostivat kieli ja länsimaisesta kovasti poikkeava kulttuuri. Myanmarissa toki olivat nämä samat haasteet, mutta niiden lisäksi haastetta oli vähän kaikessa muussakin.

Islannissa: Akranesin majakat

Läntisessä Islannissa sijaitsevan Akranesin kunnan alueella on ollut asutusta jo 800-luvulta asti. Nykyisin tämä noin 7500 asukkaan kunta on Islannin yhdeksänneksi suurin. Keskustasta löytyy varsin kiva kahvila, kalastusveneitä täynnä oleva satama sekä jonkin verran uteliaita matkailijoitakin houkuttelevat kaksi majakkaa. Kun Reykjavik oli jo nähty ja Kultainen kierroskin tehty, päätimme käydä katsomassa Akranesin majakoita.


Reykjavikista Akranesiin ajaa autolla noin kolme varttia tai pitempää reittiä pitkin puolitoista tuntia. Lyhyempi reitti oikaisee Valasvuonon alittavaa tunnelia pitkin. Aikaa siis säästyy, mutta maisemien puolesta tunneli on tylsä. Tietullikin odottaa tunnelin käyttäjää. Valasvuonon kierrosta kannattaa siis harkita, niin hinnan kuin maisemienkin puolesta. Me kokeilimme menomatkalla tunnelia ja paluumatkalla vuonon kiertämistä.

Pariisin nähtävyyksiä - Saint-Séverin

Tulipalossa pahoin kärsinyt Pariisin Notre-Damen katedraali pysynee pitkään suljettuna. Onneksi kaupungista löytyy muitakin goottilaisia kirkkoja. Yksi hyvä tutustumiskohde on Latinalaiskorttelista löytyvä Saint-Séverin. Tämä 1200-luvulla rakennettu kirkko, joka on alueensa yksi vanhimmista, sijaitsee vieläpä kätevästi ihan Notre-Damen naapurissa, etäisyyttä kirkkojen välillä on vain muutamia satoja metrejä.


Saint-Séverinin tunnistaa goottilaiseksi kirkoksi nopeasti katon tukikaarista ja katonharjalta ulos työntyvistä vesinokista. Kirkko voi ulkoapäin vaikuttaa vähän palasista kootulta ja sitä se oikeastaan onkin. Alkuperäistä kirkkoa laajennettiin 1300-luvulla ja 1400-luvun puolivälin tulipalon jälkeen osa siitä rakennettiin uudelleen. Lisälaajennuksia tehtiin vielä 1600-luvulla.

Chicagon nähtävyyksiä - Buckinghamin suihkulähde

Chicagossa, keskellä Grant Parkia, sijaitsee Buckinghamin suihkulähde, joka on yksi maailman suurimmista suihkulähteistä. Kun tajusin tämän olevan juuri se Pulmusten alkutunnarissa näkyvä suihkulähde, en mitenkään voinut olla tutustumatta paikkaan tarkemmin Chicagossa käydessäni.


Buckinghamin suihkulähde on saanut innoituksensa Versaillesin palatsin Latonan suihkulähteestä. Molemmat ovat tyyliltään samanlaisia hääkakkua muistuttavia suihkuttimia. Buckinghamin suihkulähteen rakentamiseen tarvittavat varat lahjoitti Kate Sturges Buckingham, joka halusi omistaa suihkulähteen veljensä Clarencen muistolle. Pytinki tuli maksamaan $750 000 ja suihkulähde vihittiin käyttöön vuonna 1927.

New Yorkin nähtävyyksiä - Staten Islandin lautta

"Ei Staten Islandille kannata mennä, ei siellä ole mitään", sanoivat virginialaiset tuttavamme, kun kertoilimme suunnitelmistamme tulevalle pikaiselle New Yorkin vierailulle istuessamme iltaa yhden heistä kotona . Emme olleet Isoa Omenaa vielä nähneet ja matka oli muutoinkin meidän ensimmäinen vierailumme Amerikassa. Tuttavamme eivät tosin muutenkaan ymmärtäneet, miksi joku haluaisi New Yorkiin, eihän se ole mikään ihmeellinen paikka.


Staten Island on yksi New Yorkin kaupunginosista. Saari on melkoisen suuri ja koko alue on oikeastaan yhtä isoa nukkumalähiötä. Sinne Manhattanin eteläkärjestä liikennöivä lautta Staten Island Ferry on ilmainen ja se kulkee ympäri vuorokauden. Harvimmillaan vuoroväli on puoli tuntia, tiheimillään 20 minuuttia. Lautta on mainittu kaikissa turistioppaissa, koska vaikka Staten Island onkin kenties tylsä paikka turistin näkökulmasta, tarjoaa itse matka todella upeat näkymät. Yritin selittää tuttavilleni käyvämme vain katsomassa Manhattania vesiltä käsin, mutta he eivät tätä ymmärtäneet.