New Orleansin nähtävyyksiä - Raitiovaunut

Matkatessamme raitiovaunulla New Orleansin Garden Districtin suuntaan edessämme istui nuori nainen, jolla oli valtava kihara hiuspehko. Jostain taaempaa vaunusta nuori mies tervehti naista nimeltä ja sanoi: "Sinun hiuksesi ovat tänään kaikkialla." Nainen kääntyi katsomaan taakseen, hymyili ja vastasi: "Tiedän. Nyt on kesä ja annan niiden sen kunniaksi olla vapaina." Tämä sai koko vaunullisen ihmisiä hymyilemään.


Raitiovaunu on julkisen liikenteen kulkuneuvoista kaupunkilaisin, kenties metron ohella. Vaikka raitiovaunut ovatkin välillä vähän hitaita, olen aina pitänyt niistä. Olinkin todella onnellinen, kun vuoden Helsingissä asuttuani muutin kävelymatkan päähän raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Myös reissussa pyrin aina tilaisuuden tullen ajelemaan raitiovaunuilla. Aiemmin olen kirjoitellut San Franciscon kaapeliraivionaunuista (ks. San Franciscon nähtävyyksiä - Cable Car). Myös New Orleansin raitiovaunut ansaitsevat oman esittelynsä. Onhan St. Charles Avenuen linja maailman vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut raitiovaunulinja. Liikenne tällä linjalla alkoi vuonna 1835.


Historiaa

New Orleansissa raitiovaunut ovat kuljettaneet matkustajia vuodesta 1831 asti. USA:n kaupungeista vain New York ennätti New Orleansin edelle raitiovaunuliikenteen käynnistämisessä. Ensimmäisen vuoden ajan vaunut kulkivat hevosten vetäminä, koska Englannista tilatut höyrykäyttöiset vaunut olivat myöhässä. Ne saatiin liikenteeseen vasta seuraavana vuonna. Hevosia ja muuleja käytettiin kuitenkin vaihtoehtoisina voimanlähteinä vielä pitkään höyrykoneen rinnalla. Höyrykone kun piti meteliä ja tuotti savua, mikä ärsytti reitin varrella asuvia ihmisiä.

Höyrykoneen ja vetojuhtien korvaajaksi etsittiin kuumeisesti vaihtoehtoja ja monia kokeiltiinkin. Järkevää vaihtoehtoa ei kuitenkaan löytynyt ennen sähkömoottorin ilmestymistä markkinoille. Ensimmäinen sähkökäyttöinen raitiovaunu saapui katukuvaan vuonna 1893.

1920-luvulta alkaen raitiovaunut saivat väistyä bussien tieltä. Raitiovaunulinjoja karsittiin niin, että vuonna 1962 jäljellä oli enää St. Charles Avenuen linja. Tämä linja onnistuttiin pelastamaan suojelemalla se historiallisena maamerkkinä. Tämä varmisti linjan toiminnan jatkumisen. Vasta 1980-luvun lopulla suuntaus kääntyi ja uusien raitiovaunulinjojen rakentaminen alkoi vuosikymmenten tauon jälkeen.

Raitiovaunulinjat toimivat aluksi yksityisten yhtiöiden operoimina. Yhtiöitä tuli ja meni ja ne yhdistyivät keskenään, kunnes lopulta jäljellä oli enää vain yksi. Edes vapaan kilpailun mallimaa USA:ssa ei kaikki toiminta aina onnistu pelkästään yksityisen pääoman turvin. New Orleansin raitioliikenne otettiin 1980-luvun alussa kaupungin omistaman yhtiön New Orleans Regional Transit Authorityn (lyhennetään RTA) hoiviin. Rahat liikenteen pyörittämiseen tulevat nykyisin osittain liittovaltion kirstusta.

New Orleansia pahasti riepotellut vuoden 2005 hurrikaani Katrina aiheutti harmeja myös raitioliikenteelle. Niin kiskot kuin vaunutkin kärsivät sen verran tuhoja, että liikenne oli poikki lopulta yli vuoden ajan.


Nykyiset raitiovaunulinjat

Nykyisin New Orleansissa on käytössä viisi raitiovaunulinjaa, jotka kaikki kulkevat joko osan matkaa Canal Streetiä pitkin tai ainakin leikkaavat Canal Streetin aivan kaupungin ytimessä Ranskalaisen korttelin ja Central Business Districtin välillä. Yksi linjoista, joen vartta seuraileva Riverfront Line, näyttäisi olevan juuri tällä hetkellä pois käytöstä ilmeisesti jonkin rakennusprojektin aiheuttaman ongelman vuoksi. Kaksi Canal Street -linjaa kulkee nimensä mukaisesti Canal Streetiä pitkin ja eroaa toisistaan vain reitin luoteispäässä. Rampartin linja kulkee poikittain Canal Streetiin nähden. Vanhin linja, joka samalla on kaikista pisin, kulkee keskustasta luoteeseen päin St. Charles Avenueta seuraillen.

Alla olevassa kartassa näkyvät kaikki viisi raitiovaunulinjaa. Koko New Orleansin julkisen liikenteen reittikarttaan voit tutustua RTA:n sivuilla täällä.


Tällä hetkellä liikenteessä olevat raitiovaunut näyttävät kaikki vanhoilta. Vihreät vaunut ovat oikeasti vanhimpia, ne on rakennettu 1920-luvulla ja ovat olleet käytössä siitä lähtien. Näistä vaunuista on tehty myös uudempia kopioita, jotka tunnistaa punaisesta väristä. Kopioita valmistettiin kahdessa erässä, ensin vuonna 1997 ja sitten vuosina 1999-2003. Kopiot ovat varsin taidokkaasti tehtyjä, sillä ne ovat myös hyvin vanhahtavan näköisiä. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy kaksi näitä uudempia punaisia raitiovaunuja ja toisessa kuvassa komeilee yksi alkuperäisen sarjan kappale. Kahdessa viimeisessä kuvassa on ensin näkymä vanhan ja sitten uudemman vaunun sisätiloista.


Lippujen hinnat

Yhteen raitiovaunumatkaan oikeuttava kertalippu maksaa $1,25. Se pitää maksaa kuljettajalle tasarahalla. Enemmän matkaaville on tarjolla yhden, kolmen, viiden ja 31 päivän Jazzy Passeja. Näiden hinnat ovat $3, $9, $15 ja $55. Jazzy Pass toimii raitiovaunujen lisäksi myös kaupungin busseissa. Kannattaa tarkistaa ajantasaiset tiedot RTA:n sivuilta täältä.

Kaikki liput voi ostaa myös uudella RTA GoMobile -kännykkäsovelluksella. Sovellus tarjoaa lippujen lisäksi ajantasaisen tiedon raitiovaunujen liikkeistä. Sovelluksesta ei minulla ole kokemuksia, mutta se vaikuttaa todella kätevältä tavalta maksaa matkansa. Tietysti se vaatii toimiakseen wifin tai mobiilidatayhteyden.


Me kokeilimme St. Charles Avenuen linjaa siis matkatessamme viihtyisälle Garden Districtille kävelemään. Raitiovaunu oli ehdottomasti kätevin väline tälle reitille. Lisäksi matkustimme myös Canal Streetin linjalla, jonka toinen päätepysäkki on aivan Frenchmen Streetin eteläpään lähellä. Tuo katu on yksi New Orleansin viihde-elämän keskuksia ja sieltä löytyykin monia jazzklubeja. Me kävimme kuuntelemassa yhden setin verran jaskaa The Spotted Catissa.

Muut kirjoitukset aiheesta New Orleans:

Ei kommentteja