Matkavuosi 2019

Vuoden 2019 matkat on nyt matkustettu ja vuosi vaihtuu kotoisissa tunnelmissa. Meillä on vähän skumppaa ja tähtisädetikkuja ja mitä näitä nyt on. Nyt on siis mainio hetki istahtaa alas ja katsoa mitä on tullut vuoden mittaan puuhattua. Matkojen osalta vuotemme näytti tällaiselta.


Teimme tänä vuonna yksittäisiä matkoja huomattavasti edellisvuotta vähemmän. Tosin olimme liki joka kerta liikkeelle lähtiessämme matkassa useamman viikon ajan. Näin lopulta matkapäiviä kertyi viime vuotista enemmän. Silti reissujen väliset ajat tuntuivat tuskastuttavan pitkiltä. Ehkä ne lyhyemmät matkat vähän tiheämmin ajoitettuina olisivat sittenkin parempi vaihtoehto. Toisaalta tälle vuodelle valikoituneet kohteet olivat kaikki sen verran etäällä, että jo lentojen pituuden takia halusimme viettää perillä vähän enemmän aikaa.

Joulukalenteri 2019: 24. luukku

Sieltä se joulu taas tulla jollotteli. On siis joulukalenterin viimeisen luukun aika. Tällä kertaa luukusta löytyy kesäinen matkatarina viiden vuoden takaa. Tapahtumat käynnistyvät New Yorkista, jonne olimme saapuneet neljän viikon roadtripin viimeisenä kohteena. Tosin autosta olimme luopuneet jo aiemmin ja viimeiset kaksi etappia olivat taittuneet lentokoneella ja junalla.


Juhlimme matkallamme viittätoista yhteistä vuottamme ja olimme päättäneet juhlistaa vuosipäivää illallisella jossain New Yorkin huippuravintoloista. Pöytävarauksen saaminen oli kiven alla, mutta lopulta onnistuin klikkaamaan meille netin kautta pöydän todella mainiosta paikasta.

Joulukalenteri 2019: 23. luukku

Toiseksi viimeinen joulukalenterin luukku vie lomatunnelmiin yli kymmenen vuoden taa. Kesän 2008 lomamatkamme suuntautui ensimmäistä kertaa Kreikkaan. Matkustimme Santorinin kuvankauniille saarelle ja majoituimme upeista auringonlaskuistaan tunnetussa Oian pikkukaupungissa.


Oian auringonlaskuja ei turhaan kehuta upeiksi. Kehut eivät myöskään ole jääneet turisteilta huomaamatta. Suurin osa turisteista majoittuu saaren eteläpuolen rantakohteissa, joista he saapuvat iltaisin seuraamaan tuota auringonlaskua. Tuolloin väkeä piskuisen Oian pääkadulla, sillä melko lailla kylän ainoalla, riittää tungokseksi asti.

Joulukalenteri 2019: 22. luukku

Kahdeskymmenestoinen joulukalenterin luukku johdattaa manner-USA:n eteläisimpään kolkkaan Key Westiin. Piipahdimme tuolla trooppisella saarella kevään 2016 Floridan roadtripimme yhteydessä. Visiittimme kesti valitettavasti vain parin päivän ajan, vaikka paljon enemmänkin aikaa tuossa rennossa ympäristössä olisi saanut kulumaan.


Valitsimme majapaikaksemme pitkällisen harkinnan jälkeen Eden House -nimisen hotellin. Se sijaitsi kaupungin historiallisessa keskustassa todella mainiolla paikalla. Toisaalta etäisyyttä Duval Streetin hullunmyllyyn oli muutaman korttelin verran, mutta silti kaikki keskeiset kohteet olivat lyhyen kävelymatkan päässä.

Joulukalenteri 2019: 21. luukku

Joulukalenterin 21. luukun tarina vie kesäiseen Italiaan. Tarkemmin kohteena on Procidan saari Napolinlahdella. Viivyimme tuolla kauniilla saarella muutaman yön verran kesällä 2017.


Procida on niin pieni saari, ettei sen päästä päähän matkaamiseen saa kovin kauaa kulumaan edes kävellen. Tosin testasimme me siellä ihan paikallisbussiakin, kun semmoinen kohdalle osui.

Joulukalenteri 2019: 20. luukku

Kahdeskymmenes luukku joulukalenteristani vie edelliseen kesään Ho Chi Minh Cityn lentokentälle Vietnamiin. Kyseessä on tarina mahdollisesti koko matkailuhistoriani pahimmasta mokasta, joka kiristi hermot liki katkeamispisteeseen, ja katkaisi matkamme yli viikon etuajassa.


Olimme aamupäivällä pakanneet tavaramme hotellillamme, josta olimme todellakin valmiita lähtemään eteenpäin. Reissun ehdottomasti kurjin majapaikka ei siis todellakaan herättänyt haikeita tuntemuksia. Matkasimme kevyesti shortseihin pukeutuneina, olihan määränpäämme vain noin tunnin lennon päässä odottava Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh.

Joulukalenteri 2019: 19. luukku

Joulu sen kuin lähestyy. On jo aika avata joulukalenterin yhdeksästoista luukku. Sieltä löytyy tällä kertaa matkakertomus keväältä 2013. Vierailimme tuolloin ensimmäistä kertaa Hongkongissa, jonne jatkoimme matkaa Kambodžan pääkaupunki Phnom Penhistä.


Tuolta ensimmäiseltä Hongkongin vierailulta jäi mieleeni monia asioita, kuten hyvien kenkien merkitys kaupunkilomalla. Olin varautunut kävelemään koko loman sandaaleilla, mutta Hongkongissa olikin siihen liian kylmää. Siksi turvauduin suunnitelmaan b ja tallustelin koko viikon matkakengiksi mukaan ottamillani lättäpohjaisilla tennareilla. Loppuviikosta jalkapohjani olivat kuin tulessa.

Joulukalenteri 2019: 18. luukku

Kahdeksannestatoista luukusta löytyy tarina kesältä 2016 USA:sta. Tarkemmin nyt matkustetaan Texasiin, Shamrockin pikkukaupunkiin Route 66 -tien varrelle. Pysähdyimme kaupunkiin helteisenä heinäkuun päivänä. Lämpötila oli kohonnut tuolloin iltapäivällä jo 40 asteen lukemiin.


Shamrockiin pysähdyksellemme oli oikeastaan kaksi syytä. Ensinnäkin tarvitsimme kahvia. Etenkin vaimoni suorastaan käy kahvilla ja minullekin kofeiini on tärkeä käynnissä pitävä aine. Etenkin roadtripeillä kofeiinitasapainon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Toinen syy pysähdykselle oli kaupungin hieno entisöity huoltoasema Conoco Tower Station.

Joulukalenteri 2019: 17. luukku

Nyt on vuorossa seitsemästoista luukku matkatarinoiden joulukalenteristani. Tällä kertaa tarinan myötä matkataan kesään 2018, jolloin kävin ensimmäisen kerran Japanissa. Matka alkoi harvinaisen epäonnisissa tunnelmissa.


Junasta Helsinki-Vantaalla hypätessäni matkalaukustani kuului epäilyttävä rusahdus. Äänen lähde paljastui pian, laukun vetokahva oli hajonnut. Kätevästi mukana kulkevasta nelipyöräisestä laukusta tuli hetkessä hankalasti kuljetettava. Laukku oli sen verran pieni, että sen kuljettaminen nostamiseen tarkoitetusta kahvasta selkä suorana oli mahdotonta.

Joulukalenteri 2019: 16. luukku

Kuudestoista luukku vie Espanjaan. Vietimme kahtena peräkkäisenä vuonna joulukuun alussa viikon tai pari Andalusiassa. Näistä jälkimmäisellä kerralla aloitimme kierroksemme historiaa huokuvasta Córdobasta. Tarinamme kertoo sekavista ensikokemuksistamme uudessa majapaikassamme.


Olimme oikeastaan saapuneet Andalusiaan jo myöhään edellisenä iltana. Majoituimme ensimmäisen yön lentokentän tuntumassa Holiday Inn -hotellissa, koska emme halunneet lähteä tien päälle suoraan lennon jälkeen. Eikä se olisi ollut mahdollistakaan, sillä lentokentän autonvuokraamo oli mennyt kiinni jo ennen lentomme laskeutumista. Yö jäi lyhyeksi molemmista päistä, sillä pääsimme nukkumaan vasta kahden aikoihin, ja aamulla yläpuoleltamme alkoi kuulua lasten iloista pomppimista jo ennen kello kuutta. Sitä meteliä eivät mitkään korvatulpat pystyneet vaimentamaan.

Joulukalenteri 2019: 15. luukku

Matkaamme joulukalenterin viidennentoista luukun myötä heinäkuiseen Pariisiin. Vietimme kymmenen päivää tuossa suosikkikaupungissamme kesällä 2010. Sää suosi meitä ensimmäisten päivien ajan tarjoten upeaa hellettä ja liki pilvetöntä taivasta. Kansallispäivän kohdalla tapahtui kuitenkin muutos.


Olimme suunnitelleet menevämme katsomaan kansallispäivän paraatia Champs-Elysées-kadun varteen. Aamusta asti jatkunut kaatosade oli lähellä lannistaa paraati-intomme, mutta lopulta kaivoimme matkatavaroistamme esille kertakäyttöiset sadetakit ja lähdimme uhmaamaan säätä.

Joulukalenteri 2019: 14. luukku

Neljännentoista luukun myötä matkaamme viime kesään, jolloin vietimme juhlavaa hetkeä Halonginlahdella risteillen. Vietnamin matkamme tarkoitus oli juhlistaa kahdettakymmenettä vuosipäiväämme ja olimme siksi varanneet hieman kalliimman puoleisen risteilyn Halonginlahdelle. Laiva oli erityisen tunnettu laadukkaasta ruokatarjonnastaan.


Olin etukäteen ilmoittanut vuosipäivästämme laivayhtiölle. Hyttiimme kuului oma parveke ja meillä oli mahdollisuus nauttia illallinen siellä omassa rauhassa kahdestaan. Koska vietimme laivalla kaksi yötä, päätimme kuitenkin kokeilla nauttia ensimmäisen illallisen ruokasalissa yhdessä muiden vieraiden kanssa.

Joulukalenteri 2019: 13. luukku

Koska tämä joulukalenterin kolmastoista luukku osuu perjantaille, en voi mitenkään olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja valita tähän kohtaan epäonnisen tarinan. Tällä kertaa matkaamme ajassa vuoteen 2014, jolloin olimme ensimmäisellä Jenkki-roadtripillämme lähestymässä mahdollisesti upeinta kohdallemme osunutta luonnonihmettä.


Olimme autoilleet Seattlesta Los Angelesiin ja sieltä edelleen Las Vegasiin. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa Vegasista lentäen itärannikolle, joten autolle ei enää olisi tarvetta. Siksi olimme suunnanneet Vegasissa suoraan lentokentälle palauttamaan auton.

Joulukalenteri 2019: 12. luukku

Tällä kertaa joulukalenterin luukku vie meidät junailemaan Jenkkeihin. Ensimmäisellä USA:n matkallamme loppukesästä 2002 matkasimme junalla Washingtonista New Yorkiin ja halusimme toistaa tämän junamatkan kesän 2014 roadtripimme päätteeksi. Tämä tarina liittyy tähän jälkimmäiseen junamatkaan.


Junan puksuteltua jo jonkin aikaa kohti puolimatkassa sijaitsevaa Philadelphiaa vaunuumme astui noin kuusikymppisen näköinen harmaahiuksinen konduktööri. Matkalippumme leimattuaan hän arveli meidän olevan varmaankin Suomesta. Hän tunnisti kansallisuutemme sukunimeni nen-päätteestä. Puolityhjässä junassa ei ollut paljon matkalippuja tarkastettavaksi, joten herra jäi hetkeksi lörpöttelemään kanssamme.

Joulukalenteri 2019: 11. luukku

Joulukalenterin yhdestoista luukku vie jälleen Pariisiin, jossa vietimme pitkän viikonlopun joulun välipäivinä vuonna 2002. Pidimme tuolloin majaamme Montparnassen kaupunginosassa. Sää vierailumme aikana oli leuto ja sateinen. Lämpötila oli kymmenen asteen paremmalla puolella, mutta vettä tihkutteli liki joka päivä. Yhtenä sateisena iltana päädyimme illalliselle aivan hotellin nurkan takana sijaitsevaan pieneen italialaiseen ravintolaan, koska emme jaksaneet tarpoa sateessa sen pidemmälle.


Ravintola osoittautui todella pieneksi. Pöytiä oli alle kymmenen, mutta onneksemme yksi kahden hengen pöytä oli vielä vapaana. Salista vastasi pappa ja mamma hyöri keittiössä. Pian kävi ilmi, ettei meillä ollut henkilökunnan kanssa yhteistä kieltä. Ranskan alkeiden opiskelusta oli meillä molemmilla niin kauan aikaa, etteivät sanat muistuneet mieleen. Italiaa emme tuossa vaiheessa olleet vielä ehtineet opiskella ollenkaan. Ruokalajien nimet sentään olivat tuttuja.

Joulukalenteri 2019: 10. luukku

Joulukalenterin kymmenennen luukun myötä matkaamme Japanin eteläisimmälle pääsaarelle Kyushulle Fukuokan kaupunkiin. Tarinan aiheena on yksi yllättävimmistä kokemuksista, joita olen matkoillani kohdannut. Tämä tarina osoittaa, ettei koskaan voi etukäteen aavistaa, mitä voi löytää kun astuu ovesta sisään.


Tapahtumapaikkana on International Punk Rock Bar Siberia, joka sijaitsi parin kadunkulman päässä majapaikastamme. Yksi matkaseurueemme jäsenistä oli käynyt tässä nimen perusteella houkuttelevassa baarissa piipahtamassa jo kahteen otteeseen aiemmin, mutta tuolloin paikassa ei ollut näkynyt sen enempää asiakkaita kuin henkilökuntaakaan. Ovi oli kuitenkin ollut auki ja televisio päällä.

Joulukalenteri 2019: 9. luukku

Yhdeksännestä joulukalenterin luukusta löytyy matkatarina keväältä kuuden vuoden takaa. Olimme ensimmäisellä Kambodžan vierailullamme maan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Viivyimme  kaupungissa työnsä puolesta jo pitempään majailleen ystävämme luona muutaman päivän ennen kuin jatkoimme matkaamme Hongkongiin.


Ystävämme esitteli meille kaupunkia. Liikuimme lähinnä tuk-tukilla, koska keskustan liikenne oli todella vilkasta, eikä jalkakäytäviä ollut juuri lainkaan. Jos jalkakäytävä sattuikin löytymään, oli se mopojen käytössä, joten jalankulkija ei ollut turvassa sielläkään.

Joulukalenteri 2019: 8. luukku

Kahdeksannesta joulukalenterin luukusta löytyy hieman epäonnisemmin alkava tarina. Matkoilla kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi. Aina ei tarvita edes kovin suurta ongelmaa huonon fiiliksen aiheuttajaksi. Kauan odotettua lomaa varten rakennetut odotukset voivat romuttua loppujen lopuksi hyvin pienenkin harmin aiheen vuoksi. Ainakin meidän kohdallamme jokainen matka on kuitenkin ollut lopulta plusmerkkinen, vaikka joinain hetkinä olemmekin sukellelleet syvissä vesissä. Kuten nyt vaikkapa tällä edellisellä Pariisin vierailullamme.


Tämä tarina osoittaa, ettei kaikki aina mene kuten tahtoisi, vaikka kohde olisi oma ykkössuosikki ja matkasuunnitelma kuinka tarkoin harkittu. Tällä ties kuinka monennella Pariisin vierailullamme olimme vihdoin saaneet huoneen hotellista, jota olimme kytänneet jo pidemmän aikaa. Latinalaiskorttelin alue oli meille majoituskohteena uusi, mutta olimme käyneet samoilla kulmilla kävelemässä useaaan otteeseen. Pienellä sivukadulla aivan Sorbonnen yliopiston nurkilla sijainnut pieni kolmen tähden hotelli oli tullut jostain nettikeskustelusta vastaan vuosia aiemmin. Suosittu hotelli oli saanut paljon kehuja. Sitä ei edes löytynyt netin varaussivustoilta, vaan huone piti varata suoraan hotellin omien sivujen kautta. Aiemmilla kerroilla edes monta kuukautta etukäteen liikkeellä ollessamme emme olleet huonetta saaneet.

Joulukalenteri 2019: 7. luukku

Joulukalenterin seitsemäs luukku vie New Yorkiin vuoteen 2002. Vierailimme tuolloin ensimmäisen kerran tässä kaupunkien kaupungissa. Kahden päivän ensivierailun jälkeen en olisi voinut mitenkään kuvitella palaavani kaupunkiin, sen verran tylyltä se tuntui kivojen Washingtonin ympäristössä viettämiemme päivien jälkeen.


Tuolloin syyskuun 11. päivän terrori-iskuista oli kulunut alle vuosi ja turistikato vaivasi New Yorkia edelleen. Majoituksen hinnat olivat reilusti terrori-iskuja edeltävää tasoa halvempia. En silti olisi koskaan osannut kuvitella, kuinka edulliseksi tämä ensimmäinen majoittumisemme kaupungissa tulisi muodostumaan.

Joulukalenteri 2019: 6. luukku

Itsenäisyyspäivän kunniaksi joulukalenterin kuudes luukku pitää sisällään kotimaisen matkatarinan. Tällä kertaa tie vie Turkuun, jossa vierailimme kesällä 2015 Ruisrockissa. Kyseessä oli meille molemmille ensimmäinen kerta kyseisillä festareilla. Syynä vierailulle oli poikkeuksellinen Don Huonojen keikka, jonka vaimoni halusi ehdottomasti nähdä. Minua kiinnosti eniten Michael Monroe ja pienenä bonuksena halusin nähdä Santa Cruzin, jota en ollut koskaan ennen nähnyt livenä.


Saavuimme Turkuun autolla, jonka pysäköimme hotellimme parkkihalliin. Autolta poistuessamme havaitsimme kahden saman hotellin pysäköintipaikoille pysäköidyn auton valojen olevan päällä. Mainitsin näistä hotellin vastaanotossa ja sain siitä kiitokseksi ilmaisen pysäköinnin. Tosin tämä kiitos minulle selvisi vasta seuraavana aamuna laskun maksun yhteydessä.

Joulukalenteri 2019: 5. luukku

Päivien lyhentyessä lyhentymistään on aika suunnata jälleen kesäisiin tunnelmiin. Joulukalenterin viides luukku vie helteiseen Roomaan, jossa vierailimme viimeksi kesällä 2017 Etelä-Italian kierroksemme päätteeksi.


Olimme olleet liikkeellä Italiassa Roomaan saapuessamme jo reilut kaksi viikkoa. Koko matkan ajan sää oli edennyt lämpimämpään suuntaan. Viileä se ei ollut alkujaankaan, joten viimeisenä Roomassa viettämänämme päivänä lämpötila oli monelle turistille jo liian korkea. Vaan ei meille kesän lapsille, me jalkauduimme reippaasti kaduille koko päiväksi ennen alkuillan paluulentoa kotiin.

Joulukalenteri 2019: 4. luukku

Neljännestä joulukalenterin luukusta löytyy tarina noin vuoden takaa Espanjan Andalusiasta. Tarkemmin nyt matkataan sherryalueen suurimpaan kaupunkiin Jerez de la Fronteraan. Kaupunki ja sherry ovat todellakin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Onhan sherry espanjaksi jerez.


Meillä oli Jerezissä aikaa vain yhdelle sherrytilavierailulle. Valitsimme kätevästi aivan kaupungin keskustasta löytyvän González Byasin tilan, jonka nurkalle päädyimme heti ensimmäisenä iltana ihan vahingossa Jerezin katedraalille käveltyämme. Sherrytila kun pitää majaansa aivan siinä katedraalin naapurissa.

Joulukalenteri 2019: 3. luukku

Joulukalenterin kolmas luukku vie yhteen upeimmista paikoista, missä olen koskaan vieraillut. Kyseinen paikka on Angkorin arkeologinen alue Kambodžassa. Vietimme kolme päivää tutustuen näihin viidakon kätköissä lymyileviin temppeleihin loppukesästä 2015. Olimme haavailleet niiden näkemisestä ensimmäisestä Kambodžan vierailustamme asti. Lopulta vähän reilut kaksi vuotta tuon ensivierailun jälkeen saavuimme vihdoin Siem Reapiin, joka on Angkoria lähin kaupunki.


Päätimme ottaa ensimmäiselle temppeliretkellemme mukaamme oppaan, koska emme halunneet vain haahuilla päättömästi temppeleillä ymmärtämättä tarkemmin mitä näimme. Arvelimme oppaan tarjoavan sopivasti historiallista kontekstia näihin upeisiin maisemiin. Näin kävi ja saimme kaupan päälle vielä paljon muutakin.

Joulukalenteri 2019: 2. luukku

Toinen joulukalenterin luukku vie viinitilavierailulle kesäiseen Italiaan. Meidät tälle vierailulle toi Brunello di Montalcino, punaviini johon olin ihastunut jo ensimmäisellä Italian vierailullamme kesällä 2001. Olin tuolloin matkan toisena iltana erehtynyt tilaamaan illallisviiniksi pullon brunelloa, ravintolan viinilistan kalleimman pullon, jolla oli hintaa useamman päivän ruokabudjettimme verran. Matkabudjettiin tuli iso lovi, mutta samalla löytyi uusi suosikkiviini.


Toscanaan suuntautuvalla matkallamme brunellon koti, Montalcinon pikkukaupunki, oli pakollinen pysähdyspaikka. Erityisen suurella innolla odotin pääseväni maistamaan Valdicavan yhden tarhan brunello Madonna del Pianoa, joka oli napannut Wine Spectatorin arvioissa täydet sata pistettä. Täysiä pisteitä ei jaeta kovin avokätisesti.

Joulukalenteri 2019: 1. luukku

Nyt se on sitten joulukuu ja joulukalenteri lähtee virallisesti käyntiin. Tällä kertaa kalenterin luukuista löytyy lyhyitä tai vähän pitempiäkin tarinoita maailmalta. Ensimmäisestä luukusta löytyvä tarina sijoittuu ensimmäiselle "oikealle" ulkomaanmatkalleni Pariisiin. Olin aluksi vähän pyörällä päästäni, kuten varsin nopeasti käy ilmi. Olen nauranut itselleni useat makeat naurut tilannetta muistellessani.


Kesälomamatkamme vuonna 2000 oli myös meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme. Minä olin käynyt siihen asti Suomen rajojen ulkopuolella vain pari kertaa, ja nekin Ruotsissa. Parempi puolisko oli vähän kokeneempi. Olin matkasta kovasti innoissani, sillä juuri Pariisin olin ehdottomasti halunnut joskus nähdä. Pidin kovasti ranskan kielestä ja olin sitä yläasteella opiskellutkin. Tosin kieli oli ehtinyt painua jo unholaan.

Joulukalenteri 2019

Huomenna se taas alkaa, joulukuu. Siispä huomenna on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Täällä blogissa seurataan jouluun asti blogini historian kolmatta joulukalenteria. Aloitin kaksi vuotta sitten kaupunkikohteilla, jatkoin viime vuonna maailmanperintökohteilla ja tällä kertaa aiheena ovat matkatarinat. Jokaisesta joulukalenterin luukusta löytyy nyt yksi lyhyt tai vähän pitempikin tarina maailmalta.


Olen yrittänyt valita joukkoon vähän kaikenlaisia tarinoita. Kaikki niistä eivät suinkaan kerro upeista auringonlaskuista ja muista matkailun tähtihetkistä. Joskin näitä tähtihetkiäkin on luvassa. Muutamat tarinoista ovat tuttuja jo aiemmin julkaisemistani matkakertomuksista. Aiemmin ne ovat kuitenkin olleet vain suuremman tarinan osia, nyt ne nousevat pääosaan.

Tulossa seuraavaksi: Roadtrip Kaliforniassa

Seuraava matkamme suuntautuu Kaliforniaan, jonne pakenemme Suomen synkkää sydäntalvea ja juhlistamme samalla vaimoni syntymäpäivää. Juhlakalu valitsi kohteen, joskin ennen valinnan lopullista lukitsemista kävimme läpi lukuisia muitakin vaihtoehtoja. Erityisesti mielessä oli Kambodža, joka jäi viime kesänä pois matkaohjelmasta. Päätimme kuitenkin piipahtaa tähän mielenkiintoiseen maahan mieluummin kovimman turistisesongin ulkopuolella. Palaamme aiheeseen siis myöhemmin.


Kalifornia ei ole meille mikään tyypillinen talvikohde, sillä siellä ei keskitalvella oli kovinkaan lämmintä. Odotettavissa on jopa kylmempää säätä kuin parina aikaisempana vuonna talvikohteeksi valitsemassamme Andalusiassa. Meille sopisivat yli 30 asteen lämpötilat paremmin kuin nämä alle 20 asteen lukemat. Andalusian kokemusten perusteella olemme kuitenkin todenneet valon määrän olevan vielä lämpöäkin tärkeämpi tekijä keskitalven matkakohteen valinnassa. Juuri valoa kun Suomen talvessa eniten tulee ikävä.

Viisi erilaista kahvilaa Hanoissa

Mistä vietnamilaiset saavat vetensä? Hanoista. Tällaista puujalkaa veisteli rajavartiolaitoksen passia tarkastava virkailija Helsinki-Vantaalla nähtyään vaimoni lentolipun määränpään. Vesikysymys oli siis ratkaistu jo ennen kuin pääsimme edes perille kohteeseen ja kahvin kohtaloa selvittelimme seuraavien neljän päivän aikana.


Tiesimme jo ennakolta vietnamilaisen kahvin olevan mainiota. Siksi meillä olikin kovat odotukset tulossa olevien kahvihetkien osalta. Kirjoitin vietnamilaisesta kahvista jo aiemmin (ks. vietnamilainen kahvi), joten nyt en puutu paikallisen kahvin erikoisuuksiin vaan keskityn itse kahviloihin.

Córdoban nähtävyyksiä - Roomalainen silta

Córdoban kaupunki Andalusiassa on täynnä historiaa. Onhan alueella ollut asutusta jo kymmeniätuhansia vuosia, aina neandertalinihmisten ajoilta asti. Kaupungin yksi vanhimmista nähtävyyksistä on Quadalquivirjoen ylittävä roomalainen silta. Tosin nykyinen silta ei enää ole se roomalaisten ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua rakentama tie joen yli. Silta oli aikoinaan osa Roomasta Cádiziin vievää Via Augusta -tietä.


Nykyinen silta on pääosin peräisin 900-luvun maurilaiselta kaudelta. Silta on yhdeksän metriä leveä ja liki 250 metriä pitkä. Alkuperäisessä sillassa oli seitsemäntoista kaarta, mutta maurilaisessa versiossa kaaria on yksi vähemmän. Keskiajalla sillan toiseen päähän lisättiin Calahorran torni ja toiseen päähän portti Puerta del Puente. Silta torneineen ja portteineen on restauroitu reilut kymmenen vuotta sitten.

Musiikkimuistoja matkoilta

Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Erityisesti sydäntäni lähellä on rock-musiikki, jonka vannoutunut ystävä olen ollut aina jostain seitsemän vuoden iästä asti. Huomioni kiinnittyy yleensä aina musiikkiin, vaikka se soisi kuinka vaimeasti taustalla. Toisaalta unohdan saman tien kuulemani musiikin, jos se ei ole herättänyt mitään tunteita. Musiikissa on oltava jokin kosketuspinta, josta saan otteen. Pääosin kaikki nykypäivän pop-musiikki sun muu hip-hop jää tämän takia minulle vieraaksi. En muista kuulemaani kappaletta enää hetken päästä ja seuraavan kerran sen kuullessani se ei kuulosta millään tavoin tutulta.


Jostain syystä matkoilta tarttuu mieleeni musiikkimuistoja, jotka olisivat muutoin valikoivan musiikkimuistini takia mahdottomia. Musiikkimuistot myös jäävät mieleen todella vahvoina. Jokin reissussa kuultu kappale palauttaa minut välittömästi ajatuksissani takaisin matkakohteeseen.

Ajattelin nyt listata muutaman matkoilta mieleen jääneen kappaleen. Kunkin kappaleen ohessa kerron myös mistä syystä se on jäänyt mieleen ja mihin paikkaan se vie minut takaisin. Osassa tapauksista muisto on aiheutunut kyseisen kappaleen omatoimisesta kuuntelusta, mutta osa on ihan puhtaita vahinkoja. Innoituksen tähän musiikkipitoiseen muisteloon sain Lähtöportti-blogin Mikan postauksesta viime vuoden tammikuulta (löytyy täältä).

Rooman nähtävyyksiä - Chiesa del Gesù

Roomassa jos missä upeita kirkkoja riittää. Edellisellä vierailullamme kaupungissa piipahdimme monissa kirkoissa ihan vain siksi, että ne sattuivat sijaitsemaan sopivasti reitin varrella. Monen nimi jäi epäselväksi. Chiesa del Gesùun emme kuitenkaan pistäytyneet vahingossa. Tämä jesuiittajärjestön pääkirkko oli tuttu jo ensimmäiseltä Rooman matkaltamme kesältä 2001. Tuolloin valokuvat jäivät ottamatta, koska kuvaaminen oli kirkossa kiellettyä. Paikka jäi kuitenkin mieleen hienoimpana kirkkona, jossa olen koskaan vieraillut. Onneksi tällä toisella vierailukerralla valokuvauskieltoja ei näkynyt.


Chiesa del Gesù ei vielä ulkoa päin herättänyt minussa suuria odotuksia, vaikka sen barokkijulkisivun pitäisi olla tyylisuuntansa huippua. Kenties Roomassa vain yksinkertaisesti turtuu upeisiin kirkkoihin, eivätkä ne siksi enää herätä suuria tunteita. Voimakkaimmat muistikuvat ensivierailulta liittyvät kirkon sisätilojen ylitsepursuaviin koristeluihin. Jostain syystä Pietarinkirkko ei aikoinaan enää tuntunut miltään Chisa del Gesùn jälkeen. Tässä syynä saattoivat olla mittasuhteet. Pietarinkirkko kun tuntuu ylisuurelta ja muutoinkin joka suhteessa överiltä.

Pariisin nähtävyyksiä - Hôtel de Ville

Pariisin upea kaupungintalo, Hôtel de Ville, on alunperin rakennettu vuosien 1535 ja 1628 välillä. Nykyinen talo tosin on alkuperäisestä hieman laajennettu 1800-luvun lopun versio. Uusi versio rakennettiin alkuperäistä tulipalossa tuhoutunutta renessanssipalatsia kunnioittaen. Pariisissa valtaa keväällä 1871 pitänyt radikaali sosialistinen Pariisin kommuuni tuikkasi vanhan kaupungintalon tuleen valtansa murennuttua.


Kaupungintalo sijaitsee Pariisin neljännessä arrondisementissa Seinen oikealla rannalla. Rakennuksen eteläinen siipi näkyy hienosti joelta käsin. Julkisivu puolestaan on kohti Place de l’Hôtel-de-Villea, eli Kaupungintalon aukioita. Aukiolla on suuri suihkulähde ja keskitalvella luistinrata. Olemme vierailleet Pariisissa niin kesällä kuin talvellakin ja molempina vuodenaikoina aukio on näyttänyt upealta. Yllä näkyvässä kuvassa kaupungintalon julkisivua koristaa kenraali Charles de Gaullen kuva.

Taas on aihetta juhlaan: 500 täynnä

Tämän vuoden jälkimmäinen puolisko on ollut täällä blogissa yhtä juhlaa. Ensin blogi täytti  heinäkuussa viisi vuotta ja nyt menee viidensadan postauksen raja rikki. Postauksia on kuitenkin nyt kolmen viime kuukauden ajan ilmestynyt hieman alkuvuotta rauhallisempaan tahtiin ja sama meno jatkuu ainakin marraskuun ajan.


Blogin syntyhistoriaa ehdin jo märehtiä pitkään ja hartaasti synttäripostauksen yhteydessä. Tähän aiheeseen en siksi paneudu enää sen tarkemmin. Sen sijaan ajattelin tehdä listauksen kymmenestä toistaiseksi eniten klikkauksia keränneestä postauksesta.

Las Vegasin nähtävyyksiä - Luxor

Las Vegas on monella tavoin omituinen kaupunki. Keskelle aavikkoa rakennettu viihdekeidas on täynnä vastakohtaisuuksia. Stripin valtavat rakennuskompleksit kiiltävine julkisivuineen jäävät taakse jo parin kadunkulman jälkeen. Rakennukset vaihtuvat mataliksi ja pääosin parhaat päivänsä nähneiksi. Niillä kulmilla ei haluaisi liikkua jalkaisin illan tullen. Yksi parhaiten mieleen jääneistä kummastuksen aiheista ensimmäiselle Vegasin vierailulleni valmistautuessani olivat kaupungin ykkösnähtävyydet, kasinohotellit. Mitä ihmeellistä nyt hotelleissa voi olla?


Monille näissä ei varmaan mitään ihmeellistä olekaan ja varmasti juuri tälle osalle turisteista ensimmäinen vierailu Vegasiin jää viimeiseksi. Miksikään Vegas-faniksi en voi minäkään tunnustautua, mutta siitä huolimatta olen kaupunkiin palannut, ja varmasti palaan vielä uudestaankin. Tähän eivät varsinaisesti kuitenkaan ole syynä nämä kasinohotellit, vaan monet muut asiat, joita olen onnistunut Vegasista löytämään pienen etsimisen jälkeen.

Vietnamilainen kahvi

Viime kesän Vietnamin matkallamme en voi varsinaisesti sanoa ihastuneeni maahan ikihyviksi. Paikallinen kahvi kuitenkin vei sydämeni. Jo heti matkan ensimmäisessä kohteessa Hanoissa pääsimme tutustumaan vietnamilaiseen kahviin ja ihastus oli välitön. Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja ja kenties juuri siksi kahvilla on tärkeä osa maan ruokakulttuurissa. Yleensähän Aasian maissa ollaan enemmän teen kuin kahvin ystäviä.


Kahvi saapui Vietnamiin ranskalaisten siirtomaaisäntien mukana 1800-luvulla. Vaikka siirtomaaisäntiä vihattiin, ottivat vietnamilaiset kahvin omakseen. Maan viimein itsenäistyttyä ja selvittyä pitkästä ja verisestä konfliktista USA:n kanssa, on kahvista muodostunut tärkeä vientitulojen lähde. Kommunistinen propagandakin kehotti viljelemään ahkerasti kahvia, jotta maa saisi tavaraa vientiin.

Kioton nähtävyyksiä - Kiyomizu-dera

Japanin muinainen pääkaupunki Kioto on täynnä mielenkiintoisia buddhalaisia temppeleitä. Monet kaupungin temppeleistä kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Tähän joukkoon kuuluu myös Kiyomizu-dera, jossa kävin vierailulla kesän 2018 Japanin junamatkalla.


Kiyomizu-deran temppeli sijaitsee mäen päällä Kioton keskustan itälaidalla. Temppelille johtava kapea Teekuppikujana tunnettu kävelykatu tekee jo matkasta mielenkiintoisen. Kadun varren vanhat puutalot kätkevät sisäänsä mielenkiintoisia putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista tavaraa. Vaikka ei varsinaisesti ostoksilla olisikaan, kannattaa putiikeissa piipahtaa. Minäkin pysähdyin pienelle visiitille Totoro-kauppaan, josta löytyi kaikkea mahdollista Totoron kuvalla varustettua tavaraa.

Vietnam - Käytännön havaintoja

Edellinen osa: Tilinpäätös

Olen päättänyt parin aiemman matkakertomukseni kokoelmaan käytännön havaintoja, joita matkalta oli tarttunut mukaan. Vietnaminkin osalta tällaiselle voisi hyvin olla tarvetta. No, täältä pesee.


Vietnam ei ollut ihan yhtä haastava maa kuin vaikkapa Myanmar, eikä kulttuurišokkikaan ollut samaa tasoa kuin Japanissa. Palvelujen saatavuus Vietnamissa on hyvällä tasolla ja suhtautuminen turisteihin on pääosin ystävällistä. Toisaalta räikeä ero turistien ja paikallisten tulotasoissa näyttää kannustavan monenlaiseen linssiinviilaamiseen. Suosittelenkin kevyttä vainoharhaisuutta kaikkien ilman selvää syytä sinua lähestyvien paikallisten suhteen.

Vietnam 2019, Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 7: Ho Chi Minh City, Seuraava osa: Käytännön havaintoja

Vietnamin kesälomamatkamme matkakertomus on nyt käyty läpi. Jäljellä ovat vain tylsät käytännön asiat. Näistä aiheena on tällä kertaa raha. Seuraavaksi käyn läpi kategorioittain paljonko matkamme tuli maksamaan.


Vietnamin valuutta on Vietnamin dong, jonka arvo on naurettavan pieni. Onneksi seteleissä sentään löytyy nollia riittävästi, joten rahatukko ei pääse kasvamaan valtavan paksuksi. Suurin 500 000 dongin seteli vastaa arvoltaan noin 20 euroa. Käytännössä miljoonabudjetilla maassa joka tapauksessa liikutaan. Valuuttaa ei pysty Suomesta käsin vaihtamaan kuin pieniä määriä. Meillä oli alkupääomana vaimon edelliseltä Vietnamin reissulta yli jääneitä dongeja. Näiden kaveriksi vaihdoimme Forexilta sadan jenkki-dollarin seteleitä, joita vaihdoimme dongeiksi paikan päällä pankissa. Kerran jouduimme turvautumaan pankkiautomaattiin, kun emme löytäneet rahanvaihtopistettä ja aiemmin vaihtamamme dongit olivat jo huvenneet hälyttävän vähäisiksi.

Vietnam 2019, osa 7: Ho Chi Minh City

Edellinen osa: osa 6: My Sonin temppelit, Seuraava osa: Tilinpäätös

Vietnamin kesälomamatkamme viimeinen kohde oli maan suurin kaupunki Ho Chi Minh City, joka aiemmin tunnettiin nimellä Saigon. Tykkään enemmän tuosta vanhasta nimestä ja siksi kutsun kaupunkia tästä lähtien Saigoniksi.


Matkasimme Saigoniin Da Nangista Vietnam Airlinesin lennolla. Harkitsimme vakavasti myös 16 tunnin junamatkaa, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät lopulta kuitenkaan houkutelleet. Olisimme halunneet aiemman yöjunaetapin tapaan oman hytin, mutta Da Nangista etelään päin ei enää ollut tarjolla muuta kuin paikkoja neljän tai kuuden hengen hyteissä.

Vietnam 2019, osa 6: My Sonin temppelit

Edellinen osa: osa 5: Da Nang, Seuraava osa: osa 7: Ho Chi Minh City

Vietnamin kesälomamatkamme jatkui puolen päivän viidakkoseikkailulla Da Nangista käsin. Noin 70 kilometrin etäisyydellä kaupungista lounaaseen sijaitsevat My Sonin temppelit päätyivät matkaohjelmaan vähän vahingossa, koska aiemmin retkikohteeksi kaavailemamme Ba Na Hills ei lopulta napannutkaan. Luimme netistä arvioita My Sonin temppeleistä ja vakuutuimme kohteen sopivan meille mainiosti. Nämä viidakon kätköissä lymyävät temppelit ovat vakuuttaneet myös UNESCOn, sillä kohde on päässyt maailmanperintöluetteloon vuonna 1999.


Lähdimme tutustumaan temppeleihin opastetulla kierroksella, joka löytyi Viatorin tarjonnasta. Myös usein käyttämämme Klook olisi tarjonnut My Sonin kierroksia, mutta tällä kertaa Viatorin retki sopi meille aikataulultaan paremmin. My Sonin retkemme maksoi suunnilleen saman kuin Ba Na Hillsin pääsymaksu ja kuljetukset olisivat tulleet yhteensä maksamaan. Kohteen vaihtuminen ei siis tuonut rahallista säästöä.

Vietnam 2019, osa 5: Da Nang

Edellinen osa: osa 4: Hoi An, Seuraava osa: osa 6: My Sonin temppelit

Kolmen maailmanperintökohteen jälkeen vuorossa oli jotain ihan muuta, eli kolmen yön majoitus rannan tuntumassa Da Nangissa. Majapaikkamme sijaitsi parin kadunkulman päässä juuri siltä China Beachiksi kutsutulta rannalta, jonne jenkit laskivat maihin Vietnamiin sotimaan tullessaan.


Matkasimme lyhyen matkan Hoi Anista Da Nangiin edellisen majapaikkamme järjestämällä kyydillä. Matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia. Kuski oli aivan matkan lopussa hieman epävarma suunnasta, mutta löysi kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan, ECO Green Boutique Hotelin eteen.

Vietnam 2019, osa 4: Hoi An

Edellinen osa: osa 3: Hue, Seuraava osa: osa 5: Da Nang

Huesta matkamme jatkui Hoi Aniin, joka tunnetaan värikkäistä lyhdyistään. Hoi Anin vanhakaupunki on keskisen Vietnamin todellinen silmäkarkki ja suosittu vierailukohde etenkin iltaisin lyhtyjen syttyessä. Me halusimme majoittua kaupungissa kahden yön verran, jotta voisimme tutustua vanhaankaupunkiin kaikessa rauhassa päiväsaikaan ennen illan valtavaa turistiruuhkaa.


Matkasimme Huesta Hoi Aniin maisemareittiä. Reitti löytyi Huen hotellimme tarjoamien retkien joukosta. Tämä pysähdyksineen noin neljän tunnin matka taittui hotellin oman kuljettajan kyydissä. Reitin varrella pysähdyimme Lap Anin laguunillaHai Vanin solan näköalapaikoilla sekä Marmorivuorilla. Nämä kaikki olivat mielenkiintoisia paikkoja, joskaan eivät mitään pakko nähdä -osastoa. Marmorivuorten juurella pääsimme tutustumaan myös alueen marmoriveistosperinteeseen. Isot veistokset olivat upeita, joskin niiden kotiin kuljettaminen saattaisi osoittautua haastavaksi. Eivätkä nuo taitaisi kerrostaloasuntoon mahtuakaan.

Vietnam 2019, osa 3: Hue

Edellinen osa: osa 2: Halonginlahti, Seuraava osa: osa 4: Hoi An

Halonginlahden upean risteilyn jälkeen palasimme vielä hetkiseksi Hanoihin. Sitten matkamme kesäisessä Vietnamissa jatkui yöjunalla kohti etelää ja maan muinaista pääkaupunkia Hueta.


Junasta olimme varanneet kahden hengen hytin Laman Express -yksityisvaunusta. Tämä vaihtoehto oli roimasti kalliimpi kuin paikka valtiollisen junayhtiön neljän tai kuuden hengen hytissä. Saimme kuitenkin rahalle vastinetta oman rauhan ja siistin ympäristön muodossa. Laman Expressin hytti näytti todellisuudessa paremmalta kuin mainoskuvissa.

Vietnam 2019, osa 2: Halonginlahti

Edellinen osa: osa 1: Hanoi, Seuraava osa: osa 3: Hue

Vietnamin kesäisen matkamme ykköskohde oli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Halonginlahti. Olemme haaveilleet vierailusta tällä upeista karstikallioista tunnetulla merialueella jo pitkään ja kun nyt kerran olimme juhlistamassa kahta yhteistä vuosikymmentämme, päätimme panostaa risteilyyn kahden yön verran.


Tutustuttuamme tarjontaan laivayhtiöksi valikoitui Aphrodite Cruises, josta olen lukenut paljon hyvää. Monet neuvoivat varaamaan risteilyn vasta paikan päällä Hanoissa, mutta me halusimme kuitenkin varmistaa paikkamme haluamallamme laivalla jo kotoa käsin. Siispä vertailimme hintoja netissä. Hieman hämmentävästi edullisin hinta löytyi Hotels.comista. Tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä samaa kautta tein myös kaikki reissun hotellivaraukset. Risteilykin kerrytti siten ilmaisia öitä, joita saa yhden kymmentä yöpymistä kohti.

Vietnam 2019, osa 1: Hanoi

Edellinen osa: Vietnam 2019, seuraava osa: osa 2: Halonginlahti

Kesäinen Vietnamin matkamme ensimmäinen etappi oli maan pääkaupunki Hanoi. Saavuimme tähän liki kahdeksan miljooonan asukkaan metropoliin yhdellä pompulla Hongkongin kautta. Matka-aikaa kertyi kaikkiaan yli 15 tunnin verran.


Hanoin kesä tarjosi meille miellyttävää lomasäätä. Vietimme kaupungissa kaikkiaan neljä päivää, joista kaksi oli kauniin aurinkoisia ja kaksi puolestaan pilvisiä. Pilvisinäkin päivinä harmaa taivas oli niin kirkas, että aurinkolaseja oli pakko käyttää. Yhtenä yönä ja seuraavana aamuna satoi vettä. Kaupungille jalkautuessamme sää oli kuitenkin jo kuivunut. Lämpötila pyöri 35 asteen molemmin puolin ja hetkittäin huima kosteus sai lämmön tuntumaan yli kymmenen astetta mittarin näyttämää lukemaa kuumemmalta.

Vietnam 2019

Seuraava osa: osa 1: Hanoi

Tämän vuoden kesäloma kului pääosin Vietnamissa, jota kiersimme noin kolmen viikon ajan. Monillehan Vietnam on talvilomakohde, mutta meitä etenkin maan pohjoisosan koleat talvisäät pelottavat. Siksi maa valikoitui kohteeksi juuri kesäaikaan. Kesällä toki erityisesti eteläisessä Vietnamissa on sadekausi, mutta ainakin tällä kertaa onnistuimme välttymään pahimmilta sateilta. Sää oli suorastaan häkellyttävän kuiva.


Matkan varrelle osui upeita maisemia, neljä maailmanperintökohdetta, suurkaupunkeja, rantaa, paljon historiaa ja myös vähän muistutusta sodan kauhuista. Nähtävää oli valtavasti, eikä tämä kolme viikkoa oikein riittänyt kuin pintaraapaisuun tästä pitkästä ja kapeasta maasta.

Blogin synttärit, viisi vuotta täynnä!

Tänään tämä matkablogini täyttää viisi vuotta. Ensimmäinen julkaisu tapahtui 29.7.2014 otsikolla Jostain se on aloitettava. Kyseinen postaus oli jonkinlainen johdanto siihen, miten olin päätynyt perustamaan matkablogin. Synttärin lisäksi toinenkin juhlan aihe osui melkein samaan hetkeen. Blogin postausten määrä kun lähenee viittäsataa. Pienen laskuvirheen takia elättelin jo toiveita näiden kahden juhlan osumisesta samaan hetkeen, mutta näin ei sitten käynytkään. Tämä toinen juhlapäivä koittanee sitten myöhemmin tänä vuonna.


Kun nyt tänne asti on päästy, ajattelin kirjoittaa synttärin kunniaksi epätyypillisen huuhaapostauksen, jossa käyn vielä pikkuisen tarkemmin läpi tuota blogin lähtötilannetta ja sitä miten siihen päädyin. Lisäksi summaan vähän tätä kulunutta viisivuotiskautta. Tällä kertaa en tiivistä, vaan jaarittelen koko sydämeni kyllyydestä.

Oslon nähtävyyksiä - Kaupungintalo

Oslon punatiilinen kaupungintalo sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Oslonvuonon rantaa. Rakennus on helposti tunnistettava kahden torninsa vuoksi. Vaikka tämä 1950-luvun alussa valmistunut rakennus ei kenties hurmaakaan kauempaa katseltuna, lähempi tutustuminen silti kannattaa. Niin ulko- kuin sisäpuolellakin on tarjolla yllättäviä yksityiskohtia.


Kaupungintalo vilahtaa televisiouutisissa vähintään vuosittain, aina joulukuun alkuolella. Tuolloin on talon tähtihetki. Vaikka rakennuksen pääasiallinen funktio on toimia kaupunginhallinnon päämajana, on se ehdottomasti tunnetuin juuri tämän joulukuisen spektaakkelin vuoksi.

Andalusiassa: Jerezin Alcázar

Andalusiassa on paljon linnoituksia, jotka on rakennettu islaminuskoisten ja kristittyjen taistellessa alueen herruudesta. Yksi tällainen löytyy sherrykaupunki Jerez de la Fronterasta. Jerezin Alcázar on rakennettu 1100-luvulla pohjoisafrikkalaisten almohadien hallitessa eteläistä Espanjaa. Kristittyjen vallattua Jerezin takaisin tuli linnoituksesta pormestarin asumus. Nykyisin linnoitus toimii museona.


Alcázar on avoinna heinäkuusta syyskuulle joka päivä klo 9.30-17.30. Muina kuukausina linnoitus suljetaan jo klo 14.30. Pääsymaksu on 5€. Linnoitukseen astutaan sisälle appelsiinipuita täynnä olevalta aukiolta Calle Manuel Maria Gonzálezin puolelta.

Retkikohde Nizzasta: Mougins

Nizzan lähistöllä Ranskan Rivieralla on valtavasti mielenkiintoisia ja kauniita pieniä kyliä. Tuntemattomammat näistä ovat hyvin hiljaisia, kun taas osassa väkeä pörrää aamusta iltaan tungokseksi asti. Mougins sijaitsee jossain näiden ääripäiden välimaastossa. Kaupungin historiallinen keskusta on kyllä mainittu matkaoppaissa, mutta silti syyskuisena aamupäivänä paikka oli varsin rauhallinen.


Ei kannata antaa ensimmäisen kuvan väkijoukon hämätä. Kuvassa näkyvät ihmiset eivät ole oppaan johdolla kaupunkia kiertäviä turisteja, vaan jonkin tapahtuman johdosta paikalle kerääntyneitä paikallisia. Aluksi pidettiin puheita ja sitten käytiin aukiolle katettujen tarjoilujen kimppuun. Turistin oli tyytyminen omalla rahalla ostettuun espressoon kahvilassa.