Vietnam - Käytännön havaintoja

Edellinen osa: Tilinpäätös

Olen päättänyt parin aiemman matkakertomukseni kokoelmaan käytännön havaintoja, joita matkalta oli tarttunut mukaan. Vietnaminkin osalta tällaiselle voisi hyvin olla tarvetta. No, täältä pesee.


Vietnam ei ollut ihan yhtä haastava maa kuin vaikkapa Myanmar, eikä kulttuurišokkikaan ollut samaa tasoa kuin Japanissa. Palvelujen saatavuus Vietnamissa on hyvällä tasolla ja suhtautuminen turisteihin on pääosin ystävällistä. Toisaalta räikeä ero turistien ja paikallisten tulotasoissa näyttää kannustavan monenlaiseen linssiinviilaamiseen. Suosittelenkin kevyttä vainoharhaisuutta kaikkien ilman selvää syytä sinua lähestyvien paikallisten suhteen.

Vietnam 2019, Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 7: Ho Chi Minh City, Seuraava osa: Käytännön havaintoja

Vietnamin kesälomamatkamme matkakertomus on nyt käyty läpi. Jäljellä ovat vain tylsät käytännön asiat. Näistä aiheena tällä kertaa on raha. Seuraavaksi käyn läpi kategorioittain paljonko matkamme tuli maksamaan.


Vietnamin valuutta on Vietnamin dong, jonka arvo on naurettavan pieni. Onneksi seteleissä sentään nollia riittävästi löytyy, joten rahatukko ei pääse kasvamaan valtavan paksuksi. Suurin 500 000 dongin seteli vastaa arvoltaan noin 20 euroa. Käytännössä miljoonabudjetilla maassa joka tapauksessa liikutaan. Valuuttaa ei pysty Suomesta käsin vaihtamaan kuin pieniä määriä. Meillä oli alkupääomana vaimon edelliseltä Vietnamin reissulta yli jääneitä dongeja. Näiden kaveriksi vaihdoimme Forexilta sadan jenkki-dollariin seteleitä, joita vaihdoimme dongeiksi paikan päällä pankissa. Kerran jouduimme turvautumaan pankkiautomaattiin, kun emme löytäneet rahanvaihtopistettä ja aiemmin vaihtamamme dongit olivat jo huvenneet hälyttävän vähäisiksi.

Vietnam 2019, osa 7: Ho Chi Minh City

Edellinen osa: osa 6: My Sonin temppelit, Seuraava osa: Tilinpäätös

Vietnamin kesälomamatkamme viimeinen kohde oli maan suurin kaupunki Ho Chi Minh City, joka aiemmin tunnettiin nimellä Saigon. Tykkään enemmän tuosta vanhasta nimestä ja siksi kutsun kaupunkia tästä lähtien Saigoniksi.


Matkasimme Saigoniin Da Nangista Vietnam Airlinesin lennolla. Harkitsimme vakavasti myös 16 tunnin junamatkaa, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät lopulta kuitenkaan houkutelleet. Olisimme halunneet aiemman yöjunaetapin tapaan oman hytin, mutta Da Nangista etelään päin ei enää ollut tarjolla muuta kuin paikkoja neljän tai kuuden hengen hyteissä.

Vietnam 2019, osa 6: My Sonin temppelit

Edellinen osa: osa 5: Da Nang, Seuraava osa: osa 7: Ho Chi Minh City

Vietnamin kesälomamatkamme jatkui puolen päivän viidakkoseikkailulla Da Nangista käsin. Noin 70 kilometrin etäisyydellä kaupungista lounaaseen sijaitsevat My Sonin temppelit päätyivät matkaohjelmaan vähän vahingossa, koska aiemmin retkikohteeksi kaavailemamme Ba Na Hills ei lopulta napannutkaan. Luimme netistä arvioita My Sonin temppeleistä ja vakuutuimme kohteen sopivan meille mainiosti. Nämä viidakon kätköissä lymyävät temppelit ovat vakuuttaneet myös UNESCOn, sillä kohde on päässyt maailmanperintöluetteloon vuonna 1999.


Lähdimme tutustumaan temppeleihin opastetulla kierroksella, joka löytyi Viatorin tarjonnasta. Myös usein käyttämämme Klook olisi tarjonnut My Sonin kierroksia, mutta tällä kertaa Viatorin retki sopi meille aikataulultaan paremmin. My Sonin retkemme maksoi suunnilleen saman kuin Ba Na Hillsin pääsymaksu ja kuljetukset olisivat tulleet yhteensä maksamaan. Kohteen vaihtuminen ei siis tuonut rahallista säästöä.

Vietnam 2019, osa 5: Da Nang

Edellinen osa: osa 4: Hoi An, Seuraava osa: osa 6: My Sonin temppelit

Kolmen maailmanperintökohteen jälkeen vuorossa oli jotain ihan muuta, eli kolmen yön majoitus rannan tuntumassa Da Nangissa. Majapaikkamme sijaitsi parin kadunkulman päässä juuri siltä China Beachiksi kutsutulta rannalta, jonne jenkit laskivat maihin Vietnamiin sotimaan tullessaan.


Matkasimme lyhyen matkan Hoi Anista Da Nangiin edellisen majapaikkamme järjestämällä kyydillä. Matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia. Kuski oli aivan matkan lopussa hieman epävarma suunnasta, mutta löysi kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan, ECO Green Boutique Hotelin eteen.

Vietnam 2019, osa 4: Hoi An

Edellinen osa: osa 3: Hue, Seuraava osa: osa 5: Da Nang

Huesta matkamme jatkui Hoi Aniin, joka tunnetaan värikkäistä lyhdyistään. Hoi Anin vanhakaupunki on keskisen Vietnamin todellinen silmäkarkki ja suosittu vierailukohde etenkin iltaisin lyhtyjen syttyessä. Me halusimme majoittua kaupungissa kahden yön verran, jotta voisimme tutustua vanhaankaupunkiin kaikessa rauhassa päiväsaikaan ennen illan valtavaa turistiruuhkaa.


Matkasimme Huesta Hoi Aniin maisemareittiä. Reitti löytyi Huen hotellimme tarjoamien retkien joukosta. Tämä pysähdyksineen noin neljän tunnin matka taittui hotellin oman kuljettajan kyydissä. Reitin varrella pysähdyimme Lap Anin laguunillaHai Vanin solan näköalapaikoilla sekä Marmorivuorilla. Nämä kaikki olivat mielenkiintoisia paikkoja, joskaan eivät mitään pakko nähdä -osastoa. Marmorivuorten juurella pääsimme tutustumaan myös alueen marmoriveistosperinteeseen. Isot veistokset olivat upeita, joskin niiden kotiin kuljettaminen saattaisi osoittautua haastavaksi. Eivätkä nuo taitaisi kerrostaloasuntoon mahtuakaan.

Vietnam 2019, osa 3: Hue

Edellinen osa: osa 2: Halonginlahti, Seuraava osa: osa 4: Hoi An

Halonginlahden upean risteilyn jälkeen palasimme vielä hetkiseksi Hanoihin. Sitten matkamme kesäisessä Vietnamissa jatkui yöjunalla kohti etelää ja maan muinaista pääkaupunkia Hueta.


Junasta olimme varanneet kahden hengen hytin Laman Express -yksityisvaunusta. Tämä vaihtoehto oli roimasti kalliimpi kuin paikka valtiollisen junayhtiön neljän tai kuuden hengen hytissä. Saimme kuitenkin rahalle vastinetta oman rauhan ja siistin ympäristön muodossa. Laman Expressin hytti näytti todellisuudessa paremmalta kuin mainoskuvissa.

Vietnam 2019, osa 2: Halonginlahti

Edellinen osa: osa 1: Hanoi, Seuraava osa: osa 3: Hue

Vietnamin kesäisen matkamme ykköskohde oli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Halonginlahti. Olemme haaveilleet vierailusta tällä upeista karstikallioista tunnetulla merialueella jo pitkään ja kun nyt kerran olimme juhlistamassa kahta yhteistä vuosikymmentämme, päätimme panostaa risteilyyn kahden yön verran.


Tutustuttuamme tarjontaan laivayhtiöksi valikoitui Aphrodite Cruises, josta olen lukenut paljon hyvää. Monet neuvoivat varaamaan risteilyn vasta paikan päällä Hanoissa, mutta me halusimme kuitenkin varmistaa paikkamme haluamallamme laivalla jo kotoa käsin. Siispä vertailimme hintoja netissä. Hieman hämmentävästi edullisin hinta löytyi Hotels.comista. Tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä samaa kautta tein myös kaikki reissun hotellivaraukset. Risteilykin kerrytti siten ilmaisia öitä, joita saa yhden kymmentä yöpymistä kohti.

Vietnam 2019, osa 1: Hanoi

Edellinen osa: Vietnam 2019, seuraava osa: osa 2: Halonginlahti

Kesäinen Vietnamin matkamme ensimmäinen etappi oli maan pääkaupunki Hanoi. Saavuimme tähän liki kahdeksan miljooonan asukkaan metropoliin yhdellä pompulla Hongkongin kautta. Matka-aikaa kertyi kaikkiaan yli 15 tunnin verran.


Hanoin kesä tarjosi meille miellyttävää lomasäätä. Vietimme kaupungissa kaikkiaan neljä päivää, joista kaksi oli kauniin aurinkoisia ja kaksi puolestaan pilvisiä. Pilvisinäkin päivinä harmaa taivas oli niin kirkas, että aurinkolaseja oli pakko käyttää. Yhtenä yönä ja seuraavana aamuna satoi vettä. Kaupungille jalkautuessamme sää oli kuitenkin jo kuivunut. Lämpötila pyöri 35 asteen molemmin puolin ja hetkittäin huima kosteus sai lämmön tuntumaan yli kymmenen astetta mittarin näyttämää lukemaa kuumemmalta.

Vietnam 2019

Seuraava osa: osa 1: Hanoi

Tämän vuoden kesäloma kului pääosin Vietnamissa, jota kiersimme noin kolmen viikon ajan. Monillehan Vietnam on talvilomakohde, mutta meitä etenkin maan pohjoisosan koleat talvisäät pelottavat. Siksi maa valikoitui kohteeksi juuri kesäaikaan. Kesällä toki erityisesti eteläisessä Vietnamissa on sadekausi, mutta ainakin tällä kertaa onnistuimme välttymään pahimmilta sateilta. Sää oli suorastaan häkellyttävän kuiva.


Matkan varrelle osui upeita maisemia, neljä maailmanperintökohdetta, suurkaupunkeja, rantaa, paljon historiaa ja myös vähän muistutusta sodan kauhuista. Nähtävää oli valtavasti, eikä tämä kolme viikkoa oikein riittänyt kuin pintaraapaisuun tästä pitkästä ja kapeasta maasta.

Blogin synttärit, viisi vuotta täynnä!

Tänään tämä matkablogini täyttää viisi vuotta. Ensimmäinen julkaisu tapahtui 29.7.2014 otsikolla Jostain se on aloitettava. Kyseinen postaus oli jonkinlainen johdanto siihen, miten olin päätynyt perustamaan matkablogin. Synttärin lisäksi toinenkin juhlan aihe osui melkein samaan hetkeen. Blogin postausten määrä kun lähenee viittäsataa. Pienen laskuvirheen takia elättelin jo toiveita näiden kahden juhlan osumisesta samaan hetkeen, mutta näin ei sitten käynytkään. Tämä toinen juhlapäivä koittanee sitten myöhemmin tänä vuonna.


Kun nyt tänne asti on päästy, ajattelin kirjoittaa synttärin kunniaksi epätyypillisen huuhaapostauksen, jossa käyn vielä pikkuisen tarkemmin läpi tuota blogin lähtötilannetta ja sitä miten siihen päädyin. Lisäksi summaan vähän tätä kulunutta viisivuotiskautta. Tällä kertaa en tiivistä, vaan jaarittelen koko sydämeni kyllyydestä.

Oslon nähtävyyksiä - Kaupungintalo

Oslon punatiilinen kaupungintalo sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Oslonvuonon rantaa. Rakennus on helposti tunnistettava kahden torninsa vuoksi. Vaikka tämä 1950-luvun alussa valmistunut rakennus ei kenties hurmaakaan kauempaa katseltuna, lähempi tutustuminen silti kannattaa. Niin ulko- kuin sisäpuolellakin on tarjolla yllättäviä yksityiskohtia.


Kaupungintalo vilahtaa televisiouutisissa vähintään vuosittain, aina joulukuun alkuolella. Tuolloin on talon tähtihetki. Vaikka rakennuksen pääasiallinen funktio on toimia kaupunginhallinnon päämajana, on se ehdottomasti tunnetuin juuri tämän joulukuisen spektaakkelin vuoksi.

Andalusiassa: Jerezin Alcázar

Andalusiassa on paljon linnoituksia, jotka on rakennettu islaminuskoisten ja kristittyjen taistellessa alueen herruudesta. Yksi tällainen löytyy sherrykaupunki Jerez de la Fronterasta. Jerezin Alcázar on rakennettu 1100-luvulla pohjoisafrikkalaisten almohadien hallitessa eteläistä Espanjaa. Kristittyjen vallattua Jerezin takaisin tuli linnoituksesta pormestarin asumus. Nykyisin linnoitus toimii museona.


Alcázar on avoinna heinäkuusta syyskuulle joka päivä klo 9.30-17.30. Muina kuukausina linnoitus suljetaan jo klo 14.30. Pääsymaksu on 5€. Linnoitukseen astutaan sisälle appelsiinipuita täynnä olevalta aukiolta Calle Manuel Maria Gonzálezin puolelta.

Retkikohde Nizzasta: Mougins

Nizzan lähistöllä Ranskan Rivieralla on valtavasti mielenkiintoisia ja kauniita pieniä kyliä. Tuntemattomammat näistä ovat hyvin hiljaisia, kun taas osassa väkeä pörrää aamusta iltaan tungokseksi asti. Mougins sijaitsee jossain näiden ääripäiden välimaastossa. Kaupungin historiallinen keskusta on kyllä mainittu matkaoppaissa, mutta silti syyskuisena aamupäivänä paikka oli varsin rauhallinen.


Ei kannata antaa ensimmäisen kuvan väkijoukon hämätä. Kuvassa näkyvät ihmiset eivät ole oppaan johdolla kaupunkia kiertäviä turisteja, vaan jonkin tapahtuman johdosta paikalle kerääntyneitä paikallisia. Aluksi pidettiin puheita ja sitten käytiin aukiolle katettujen tarjoilujen kimppuun. Turistin oli tyytyminen omalla rahalla ostettuun espressoon kahvilassa.

Key Westin nähtävyyksiä - Eteläisin piste

Key Westin saari Floridan eteläkärjessä on manner-USA:n eteläisin paikka. Yksi saaren suosituimpia vierailukohteita on isolla betonimöhkäleellä merkattu eteläisin piste. Merkin pystytti Key Westin kaupunki vuonna 1983 turisteja houkutellakseen. Houkutin onkin toiminut hyvin, sillä nykyisin tämä paikka on jopa yksi koko USA:n kuvatuimmista.


Ennen nykyistä betonimöhkälettä eteläisimmän pisteen merkkinä oli puinen kyltti. Tuo kyltti mainosti hieman vaatimattomammin paikan olevan vain Key Westin eteläisin piste. Lisäksi kyllä mainittiin Key Westin olevan eteläisin kaupunki. Ilmeisesti epäselvyyksien välttämiseksi tuo teksti vaihdettiin myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

New Yorkin nähtävyyksiä - The Oculus

World Trade Centerin alueen jälleenrakennusurakka eteläisellä Manhattanilla alkaa olla jo melko lailla loppusuoralla. Edellisellä New Yorkin vierailullamme kävimme tutustumassa alueen viimeisimpiin lisäyksiin. Yhdeksi mielenkiintoisimmista osoittautui alueen matkakeskus Oculus. Futuristisen rakennuksen ensi kertaa nähdessään joutuu hetken ihmettelemään onko se lintu, lentokone vaiko avaruusalus. Ihan heti ei tule mieleen, että kyseessä on raideliikenteen solmukohta, siis juna-asema. Aseman virallinen nimi on World Trade Center Transportation Hub ja Oculus on sen asemarakennus.


Jenkkiläiseen tapaan rakennuksessa on toki muutakin kuin vain odotushalli. Tai siis oikeastaan sitä hallia perinteisessä mielessä siellä ei ole ollenkaan. Sen sijaan rakennuksen maanalaisista osista löytyy liiketiloja, jotka kuuluvat osana viereiseen Westfieldin kauppakeskukseen. Keskellä on suuri avoin tila, jonka lasikattoa kannattelevat palkit muodostavat valaan luurankoa muistuttavan kokonaisuuden.

Phoenixin nähtävyyksiä - Scottsdalen vanhakaupunki

Arizonan pääkaupunki Phoenixin lähiö Scottsdale on oma erillinen kaupunkinsa, kuten USA:ssa usein on tapana. Phonixista Scottsdalen keskustaan, eli vanhaankaupunkiin, on ajomatkaa parisenkymmentä minuuttia. Hieman villinlännen kaupunkia muistuttava alue on mielenkiintoinen päiväretkikohde.


Scottsdalen kaupungin perusti eläkkeelle armeijasta jäänyt sotilaspappi Winfield Scott vuonna 1888. Hän istutti veljensä kanssa nykyisen Scottsfieldin vanhankaupungin alueelta ostamalleen maalle sitruspuita. Tämän hedelmätarhan mukaan kaupunki sai alkuperäiseksi nimekseen Orangedale. Scott onnistui houkuttelemaan kaupunkiin lisää asukkaita idästä ja keskilännestä. Perustajansa kunniaksi kaupunki nimettiin uudelleen vuonna 1894 Scottsdaleksi.

Hongkongin nähtävyyksiä - Peninsulan iltapäivätee

Hongkongissa on vielä paljon brittiläisen siirtomaa-ajan muistoja jäljellä. Kaupungissa on myös tuon ajan peruina useita paikkoja, joissa voi nauttia peribrittiläistä iltapäiväteetä. Kenties upeimmat puitteet tälle rituaalille tarjoaa Hotelli Peninsulan barokkityylinen teesalonki, joka löytyy heti rakennuksen aulasta. Vaikka itse hotelli olikin meille turhan hintava, oli tähän pieneen luksukseen sentään budjetissa varaa. Kannattaa huomioida, että aularavintolan minimilaskutus on noin 40€ eli sitä halvemmalla tästä lystistä ei voi selvitä.


Hongkongin Peninsula avasi ovensa vuonna 1928. Sittemmin ketjuksi laajentunut Peninsula pitää ensimmäistä hotelliaan edelleen lippulaivanaan. Hotellin tavaramerkkinä ovat Rolls-Royce -autot, joiden värinä on "Peninsulan vihreä".  Olettaisin, että hotellivieraatkin voivat joutua jotain pientä ylimääräistä maksamaan näillä autoilla kruisailusta.

Hongkongin nähtävyyksiä - Ngong Ping 360 -köysirata

Hongkongin Lantaun saarella kulkeva köysirata Ngong Ping 360 yhdistää saaren pohjoisrannikolla sijaitsevan Tung Chunin ja ylempänä kukkuloilla sijaitsevan Ngong Pingin kylän. Köysirata on 5700 metriä pitkä. Ngong Ping on tunnettu korkeasta Tian Tan Buddha -patsaastaan sekä Po Linin luostarista.


Köysirata avattiin yleisölle loppuvuodesta 2006. Avaaminen viivästyi melkein vuodella ensimmäisissä testeissä havaitun ongelman vuoksi. Vuonna 2009 köysiradalle lisättiin lasipohjaisia vaunuja, jotka ovat toki kalliimpia. Testattuani itse sekä lasipohjaista että tavallista vaunua, voin näin korkeanpaikankammoisena todeta lasipohjaisen olevan paljon pahempi.


Ensimmäisellä vierailullamme Hongkongissa keväällä 2013 köysirata oli kokonaan pois käytöstä huonon sään vuoksi. Lantaulla oli todella paksusti sumua, minkä vuoksi köysiradalta ei olisi nähnyt mitään. Mitään myrskyn vaaraa ei käsittääkseni ollut ilmassa, mutta silti radan sulkeminen katsottiin aiheelliseksi. Hongkongissa on aina syytä varautua sään aiheuttamiin yllätyksiin.


Marraskuussa 2018 pääsimme yrittämään uudestaan. Tällä kertaa sää oli Kowloonin hotelliltamme lähtiessämme puolipilvinen. Metron ikkunoista kuitenkin näimme sään muuttuvan harmaammaksi Lantaun saaren lähestyessä. Perillä Tung Chunin asemalla sinistä taivasta ei enää näkynyt ollenkaan. Auringon peittävien pilvien lisäksi ilma oli myös sumusta harmaa. Onneksi sumu ei sentään ollut aivan edellisen vierailun veroista hernerokkaa.


Köysiradalle on tarjolla erilaisia lippuja. Halvimmalla pääsee matkustamalla pelkästään tavallisessa vaunussa. Tällöin edestakainen lippu maksaa $235 (n. 26,60€). Edestakainen matka lasipohjaisessa vaunussa maksaa $315 (n. 36,60€). Me valitsimme vaihtoehdon, jossa matkustimme toiseen suuntaan lasipohjaisessa vaunussa ja toiseen suuntaan tavallisessa. Tällainen lippu kustantaa $290 (n. 32,80€). Tällä lipulla voi itse valita, kumpaan suuntaan haluaa matkata lasipohjaisessa vaunussa. Meno-paluulippujen lisäksi myös yhdensuuntaisia lippuja on tarjolla. Yhteen suuntaan matkustava voi hoitaa toisen suunnan vaikka bussilla. Ajantasainen tieto lipuista löytyy köysiradan virallisilta sivuilta täältä.

Me siis matkasimme toiseen suuntaan lasipohjaisessa ja toiseen tavallisessa vaunussa. Valitsimme lasipohjaisen vaunun menomatkalle, koska lasipohjaiseen vaunuun oli selvästi lyhyempi jono. Tämä olikin fiksua, koska takaisin päin jonoja ei ollut ollenkaan. Olimme liikkeellä kohtalaisen aikaisin, sillä lähdimme paluumatkalle jo klo 12.30 tienoilla. Iltapäivän puolella Tung Chunissa oli jo todella pitkä jono lippuluukulle.


Pitkät jonot lippuluukulla ovat vältettävissä ostamalla lippu etukäteen netistä. Lippuja myyvät köysiradan oman lippukaupan lisäksi myös matkatoimistot. Me ostimme lippumme Klookilta. Heillä on paljon mielenkiintoisia retkiä ja muuta tekemistä tarjolla useissa Aasian maissa. Liput tulivat jopa pikkuisen halvemmiksi Klookin kautta hankittuina. Tung Chunin lippuluukulla oli erillinen jono Klookin asiakkaille, joskin kaikki etukäteen lipun ostaneet päätyivät lopulta kuitenkin samoille luukuille.


Ilman korkeanpaikankammoa lasipohjainen vaunu  olisi varmasti ollut todella kiva. Reitti kun kulkee niin maalla kuin merelläkin. Ajoittain alhaalla näkyy vaelluspolkuja ja reippailevia ihmisiä. Meidän köysirata-ajelullamme parhaat näkymät tarjoutuivatkin juuri alas päin, sillä sumu oli paikoin todella paksua. Hetkittäin näimme vain kohti harmaata tyhjyyttä johtavat kaapelit edessämme. Ajoittain harmauden seasta putkahti näkyviin vastaantuleva vaunu. Tunnelma oli tuolloin jopa vähän aavemainen.


Ngong Pingiä lähestyttäessä sumu kuitenkin hieman hälveni ja näimme edessämme kukkulan laella kohoavan Tian Tan Buddhan. Edellisellä vierailulla emme nähneet patsaasta kuin ääriviivat, vaikka seisoimme sen juurella. Siihen verrattuna sää oli tällä toisella vierailulla siis merkittävästi parempi.

Muut kirjoitukset aiheesta Hongkong:

Reykjavikin nähtävyyksiä - Hallgrímskirkja

Reykjavikin kenties tunnetuin maamerkki, Hallgrímskirkja, on varsinainen bunkkeri. Islantilaista luontoa vuorineen ja jäätiköineen symboloiva kirkko oli melkoisen moderni vuonna 1937, kun sen tekemisestä päätettiin. Rakennustyöt kestivät kaikkiaan 41 vuotta, vuodesta 1946 vuoteen 1986 asti.


Liki 75 metrin korkeuteen kohoavine torneineen Hallgrímskirkja on yksi Islannin korkeimpia rakennuksia. Tornin ei ollut aluksi tarkoitus olla ihan noin korkea, mutta kirkonisät eivät halunneet jäädä kakkoseksi katolilaisille. Kirkoksi mielestäni varsin modernista ulkoasustaan huolimatta Hallgrímskirkjania arvosteltiin rakennusaikana liian vanhanaikaiseksi. Myöskin eri arkkitehtuurityylien sekoittaminen herätti närää.

New Orleansin nähtävyyksiä - Frenchmen Street

New Orleansin Faubourg Marignyn alueen läpi kulkeva kolmen korttelin pituinen osa Frenchmen Streetistä on mainio paikka jazz-musiikin ystäville. Kadun varrella on useampia tunnettuja jazz-luolia sekä monia ravintoloita ja baareja. Kadun varrella on myös putiikkeja, joten katsottavaa löytyy päiväsaikaankin.


Frenchment Street alkoi kehittyä 1980-luvulla paikallisten illanviettopaikaksi ranskalaisen korttelin Bourbon Streetin keskityttyä enemmän turistien palvelemiseen. Tästä johtuen täällä on helpompaa päästä käsiksi aitoon neworleansilaiseen tunnelmaan kuin Bourbon Streetillä. Tämä koskee niin viihde- kuin ruokatarjontaakin. Vaikka kenties monelle turistille juuri se Bourbon Street on sitä aitoa neworleansilaista tunnelmaa.

Hiroshiman nähtävyyksiä - Itsukushiman shintolaispyhäkkö

Itsukushiman shintolaispyhäkön merestä kohoava toriiportti on yksi Japanin kuvatuimpia kohteita. Saarella Hiroshiman edustalla sijaittseva pyhäkkö onkin hyvin suosittu vierailukohde. Jos portin tosiaan haluaa nähdä juuri upeimmillaan kokonaan vedestä nousevana, on syytä ottaa selvää lasku- ja nousuveden ajoista. Meille kun sattui kohdalle juuri laskuveden aika ja tuolloin portille pystyi kävelemään jalkojaan kastelematta. Itsukushiman pyhäkkö kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.


Lauttamatka Itsukushiman saarelle kestää mantereelta noin puolisen tuntia. Jos käytössä sattuu olemaan Japan Rail Pass, kannattaa valita junayhtiö JR:n lautta. Tällöin maksuksi riittää Rail Passin vilautus. Saarelle liikennöi myös muita lauttoja, jotka eivät ole JR:n operoimia. Näihin ei Rail Pass kelpaa.

Hongkongin nähtävyyksiä - Hong Kong History Museum

Viime marraskuun Hongkongin vierailullamme löysimme yhden mielenkiintoisimmista museoista pitkään aikaan. Kyseessä on Hongkongin historiaa esittelevä Hong Kong History Museum. Museo vaikutti jo paperilla mielenkiintoiselta, mutta emme silti olisi mitenkään voineet etukäteen kuvitella vierailevamme siellä lopulta kahteen kertaan. Tämän mahdollisti paitsi museon sijainti lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme myös sen pääsymaksuttomuus.


Ensimmäisellä vierailulla osallistuimme opastetulle kierrokselle, joka sekin oli ilmainen. Toisella kerralla katselimme vähemmälle huomiolle kierroksen yhteydessä jääneitä nurkkia. Samalla keskityin ottamaan valokuvia. Kierroksen aikana kun huomio oli mainion oppaamme tarinoissa.

Retkikohde Nizzasta: Fragonardin parfyymitehdas Grassessa

Grassen kaupunki Ranskan Rivieralla on ollut tunnettu jo 1700-luvulta asti maailman parfyymipääkaupunkina. Parfyymiteollisuutta Grassen alueelle on syntynyt ihan luonnostaan, sillä alueen maaperä ja ilmasto soveltuvat hyvin parfyymeissa käytettävien kukkien ja muiden kasvien kasvattamiseen. Kaupunki vastaakin kahdesta kolmasosasta Ranskan luontaisten aromien tuotannosta. Näitä aromeja käytetään parfyymien lisäksi myös ruokien maustamiseen.


Kukkien kasvatuksen kannalta Grassen sijainti on siis mainio. Ilmasto on riittävän lämmin ja alue on sopivan etäällä meren rannalta. Sijainti kukkuloiden juurella takaa myös riittävän vedensaannin. Tosin vettä saadaan myös 1860-luvulla Siagnejoesta johdettua kanavaa pitkin.

New Orleansin nähtävyyksiä - Ranskalainen kortteli

Ranskalainen kortteli on New Orleansin vanhinta osaa. Alueen rajoille on useampia määritelmiä, mutta ainakin turisteille ranskalainen kortteli on yhtä kuin Bourbon Street ja sitä ympäröivät ravintoloita täynnä olevan kadut. Riehakkain juhlinta näkyy keskittyvän juuri Bourbon Streetin varrelle. Yhden kadunkulman takana Royal Streetillä on jo paljon rauhallisempaa.


Osa kaupungin vanhimmasta osasta on ehtinyt jo uudistua ennen kuin vanhojen 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevien talojen suojeluun herättiin. Nykyinen jäljellä olevan osa vanhaa keskustaa on suojeltu kansallisena maamerkkinä. Tämä virallinen suojeltu alue on 85 korttelin kokoinen.

Tulossa seuraavaksi: Vietnam

Keväisen Myanmarin matkamme (ks. Myanmar 2019) opetukset sesongin ulkopuolisen ajan asettamista haasteista Kaakkois-Aasiasta matkaajille ovat jo unohtuneet ja lähdemme jälleen koettelemaan onneamme. Tällä kertaa kohteena on Vietnam, jossa on kesällä sadekausi. Tämä on ensimmäinen yhteinen matkamme kyseiseen maahan. Lähdemme reissuun neljäksi viikoksi juhlimaan kahtakymmentä yhteistä reissuvuottamme. Käytin tämän postauksen kuvituksena niitä harvoja kuvia, joita kuvakokoelmastamme löytyy Vietnamista. Kuvat eivät siis välttämättä liity mitenkään juuri tämän tulevan matkan kohteisiin.


Matkan suunnittelun yhteydessä nousi esille ajatus vierailla samalla kertaa myös naapurimaa Kambodžassa. Kirjoitin jo aiemmin tänä vuonna haaveistani palata maahan monen vuoden tauon jälkeen ja nyt nämä haaveet näyttävät toteutuvan (ks. Viisi paikkaa, joihin haluaisin palata). Angkorin temppelit jäävät tällä kertaa kuitenkin rauhaan. Tarkoitus olisi vierailla niiden sijaan pääkaupunki Phnom Penhissä sekä etelän Kepissä ja Kampotissa. Näistä ainakin Phnom Penh on jo lyöty lukkoon, koska paluulentomme Suomeen lähtee sieltä.

Córdoban nähtävyyksiä - Alcazar de los Reyes Christianos

Córdoban historiallinen keskusta kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Alueella on monia merkittäviä rakennuksia. Yksi näistä on keskiaikainen linnoitus Alcázar de los Reyes Christianos. Samalla paikalla oli linnoitus jo ennen islamilaisten umaijadien Espanjan valloitusta. Umaijadit rakensivat paikalle uuden linnoituksen. Nykyinen linnoitus on rakennettu 1300-luvulla kristittyjen vallattua Córdoban takaisin. Linnan nimi tarkoittaa suoraan käännettynä kristittyjen kuninkaiden linnaa. Arabivivahdetta tuo sana alcázar, joka tulee arabian kielestä.


Vaikka itse linnoituskin on hieno, jää se selvästi suuren ja upean puutarhan varjoon. Me emme lopulta edes tutkineet itse linnaa sen tarkemmin, vaan vietimme vain aikaa pelkkää puutarhaa kiertäen.

San Diegon nähtävyyksiä - Vanhakaupunki

San Diegon vanhakaupunki on ensimmäinen eurooppalaisten asuttama paikka nykyisen Kalifornian osavaltion alueella. Espanjalaiset siirtolaiset perustivat linnoituksen ja lähetysaseman nykyisen Presidio Parkin alueelle vuonna 1769. Länsirannikon asuttaminen eteni tältä paikalta alkaen kohti pohjoista. Espanjalaisten taktiikkana oli perustaa uusi linnoitus ja lähetysasema aina päivämatkan päähän edellisestä. Nykyisin vanhakaupunki on suojeltu historiallinen kohde. Sekä Presidio Park että alueen toinen osa vanhankaupungin historiallinen puisto ovat USA:n historiallisesti merkittävien paikkojen rekisterissä.


Alkuperäisestä linnoituksesta ei ole enää nykyään nähtävillä muuta kuin hieman ääriviivoja. Linnoitus jäi oman onnensa nojaan 1820-luvulla, kun ensin lähetysasema siirtyi etäämmälle ja lopulta asutuskin levisi kukkulan juurelle, nykyisen historiallisen puiston alueelle. Siihen asti linnoitus oli ollut yhtä kuin kaupunki, mutta kaupungin rakentuessa muualle linnoitus jäi turhaksi.

Istanbulin nähtävyyksiä - Suleimanin moskeija

Vuonna 1557 käyttöön otettu Suleimanin moskeija on suurin ottomaanien rakentamista moskeijoista Istanbulissa. Muutoinkin kaupungin moskeijoiden kokovertailussa vain Hagia Sofia menee Suleimanin moskeijan edelle. Tämän huikean upean moskeijan rakennutti mahtinsa symboliksi sulttaani Suleiman Suuri.


Mäen päällä sijaitseva Suleimanin moskeija näkyy kauas. Erityisen hyvin se näkyy Kultaisen sarven vastarannalta Karaköystä. Yksi hyvä paikka moskeijan tähyilyyn on Galatan torni, joskin sieltä käsin välimatkaa on jo jonkin verran.

San Diegon nähtävyyksiä - Coronado

San Diegon keskustan edustalla sijaitseva Coronadon saari muodostaa oikeastaan oman erillisen kaupunkinsa, mutta se usein mielletään isoveljensä osaksi. Ihan tarkalleen ottaen Coronado ei ole enää saari, sillä se on maayhteydessä mantereeseen kapean kannaksen kautta. Saareksi paikkaa siitä huolimatta kuitenkin kutsutaan.


Toisen maailmansodan aikaan USA:n armeija yhdisti Coronadon ja viereisen North Islandin toisiinsa peittämällä saarien välisen salmen. Yhä edelleen ison osan Coronadon alueesta haukkaa ilmavoimien tukikohta, joka sijaitsee North Islandin puoleisella osalla saarta. Aikoinaan San Diegossa kuvatun kasarileffa Top Gunin jatko-osaa on kuvattu juuri Coronadon tukikohdassa.

New Yorkin nähtävyyksiä - One World Observatory

New Yorkin korkeimmasta rakennuksesta One World Trade Centeristä löytyy kaupungin korkein näköalatasanne One World Observatory. Tämä vuonna 2015 yleisölle avattu näköalapaikka sijaitsee tornin kerroksissa 100-102, yli 380 metrin korkeudessa. Kaupungin muihin näköalapaikkoihin verrattuna One World Observatory poikkeaa korkeutensa lisäksi myös sijainniltaan. Muut näköalapaikat löytyvät Midtownista, mutta One World Trade Center kohoaa uudelleen rakennetulla World Trade Centerin alueella Downtonissa Manhattanin eteläosassa.


Jo pelkkä hissimatka huipulle on kiva kokemus. 47 sekunnissa 102 kerrosta kohoavan hissin seinät ovat näyttöruutuja, joissa pyörii animaatio matkan ajan. Animaation kuvakulma kohoaa hissin etenemisen tahtia. Korkeuden lisäksi animaatiossa edetään myös aika-akselilla, sillä matkan alkaessa kuva esittää maisemaa ajalta ennen eurooppalaisten saapumista. Matkan edetessä kelataan eri vaiheet nykypäivään asti.

Musiikkimatkalla: Bon Jovi Tallinnan laululavalla

Viime kesän mainiosta musiikkimatkakokemuksesta (ks. Musiikkimatkalla Tallinnassa) innostuneina tartuimme oitis Bon Jovin Tallinnan keikasta kuultuamme tilaisuuteen ja hankimme liput Laululavan konserttiin. Edelliskesän tapaan majoituskin varmistettiin välittömästi ja hotellina toimi hyväksi havaittu Hilton.


Pian varauksen tekemisen jälkeen iski kuitenkin epäilys. Edellinen Laululavan konsertti oli heinäkuussa keskellä upeaa helleaaltoa. Vielä reilusti puolenyön jälkeenkin tarkeni hyvin kävellä takaisin hotellille shortsit jalassa. Nyt ajankohtana olisi kesäkuun alku, jolloin sää voi olla ihan mitä vain.

Tokion nähtävyyksiä - Tokion metropolin hallintorakennus

Tokion valtavaa kaupunkialuetta on kiva nousta ihailemaan lintuperspektiivistä. Yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee Tokion metropolin hallintorakennuksessa Shinjukun alueella. Tai tarkemmin sanottuna niitä näköalapaikkoja on kaksi. Hallintorakennuksessa kun on kaksi tornia, joissa molemmissa on oma näköalatasanteensa. Vaikka onnistuisikin löytämään paremman näköalapaikan, ei se varmasti kuitenkaan pärjää näille torneille hinta-laatusuhteessa. Hallintorakennuksen torneihin kun pääsee ihailemaan maisemia ilmaiseksi.


Vuonna 1990 valmistunut virastokompleksi koostuu kolmesta korttelin kokoisesta rakennuksesta. Näistä suurin ja tunnetuin on 48-kerroksinen rakennus numero 1, joka jakautuu 33. kerroksen kohdalla kahdeksi erilliseksi torniksi. Juuri näistä torneista löytyvät ne näköalapaikat.

New Orleansin nähtävyyksiä - Jackson Square

New Orleans on rakentunut Jackson Squaren ympärille. Tosin aukio sai nykyisen nimensä vasta myöhemmin. Aukio löytyy New Orleansin vanhimmasta osasta, joka nykyään kulkee ranskalaisen korttelin nimellä. Kaupungin perustaneet Ranskalaiset rakensivat keskeiselle paikalle paraatiaukion Pariisin Place des Vosgesin mallin mukaan. Aukio sai ensimmäiseksi nimekseen Place d'Armes. Kaupungin päädyttyä espanjalaisten komentoon aukion nimeksi vaihtui Plaza de Armas.


New Orleans siirtyi USA:lle osana Louisianan ostoa 1800-luvun alussa. Jackson Square sai nykyisin nimensä vuoden 1815 New Orleansin taistelun myötä. USA:n joukkoja brittejä vastaan tuossa taistelussa johti voitokkaasti kenraali Andrew Jackson, josta myöhemmin tuli myös maan seitsemäs presidentti. Aukio nimettiin kenraalin mukaan ja sen keskelle pystytettiin Jacksonin patsas, josta on kolme muutakin kopiota eri puolilla maata.

Oslon nähtävyyksiä - Damstredet, Ingens gate ja Telthusbakken

Oslo on tullut parin työmatkan kautta hieman tutuksi. Yritän yleensä sovittaa pari vapaapäivää tällaisten reissujen yhteyteen, jotta ehtisin nähdä muutakin kuin tapahtuma-areenoita ja hotellihuoneita. Etenkin kauniina kesäpäivänä kaupungilla on paljon tarjottavaa. Pienen kävelyn päässä keskustasta löytyvän lyhykäisen Damstredetin kadun puutalot ovat yksi tällaisista. Samaan yhteyteen voi helposti niputtaa viereisen Grünerløkkan alueen, josta löytyy paljonkin katsottavaa. Matkan varrelle osuu lyhyt kuja Ingens gate, joka on täynnä katutaidetta. Lisää puutaloja löytyy vähän Damstredetista pohjoiseen Telthusbakkenin varrelta.


Damstredetin ja Telthusbakkenin puutalot on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Nämä aikoinaan köyhän väen asuinalueet ovat nykyisin taiteilijoiden suosiossa. Pittoreskit vanhat talot kiinnostavat myös turisteja, Lonely Planetin opaskirjasta minäkin tämän tärpin nappasin.

Myanmar - Käytännön havaintoja

Edellinen osa: Tilinpäätös

Havaitsimme Myanmarin omalla tavallaan haastavaksi maaksi turistille, ainakin näin kuumimman sesongin ulkopuolella. Liikennevälineiden osalta tarjonta oli vähäistä ja osassa paikoista monet ravintolat olivat sulkeneet ovensa seuraavaan sesonkiin asti.


Näiden ajankohtaan liittyvien haasteiden lisäksi moni muukin käytännön asia vaati keskittymistä. Jopa tuiki tavallinen valuutan vaihtaminen edellytti etukäteisvalmisteluja onnistuakseen. Maan aikavyöhykekin on ihan omituinen. Meillä oli matkaopaskirja apunamme ja lisäksi kyselimme vielä vinkkejä maassa työnsä puolesta useita kertoja vierailleelta ystävältämme. Näistä huolimatta yllätyksiä tuli vastaan. Siksi ajattelin koota tähän listan käytännön havainnoista, joita tein ja jotka mahdollisesti voivat auttaa muita Myanmarin matkaa suunnittelevia.

Myanmar 2019, Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 6: Bangkok, Seuraava osa: Käytännön havaintoja

Myanmarin matkan matkakertomuksemme on nyt itse reissun kommellusten osalta käsitelty, mutta vielä on pari juttua jäljellä. Tällä kertaa pläräillään kuitteja ja katsotaan paljonko rahaa kului. Tämä on minusta aina mielenkiintoista tehtävää matkan jälkeen ja myös hyvin opettavaista. Menneisyyden ymmärtäminen auttaa tulevaisuuden ennustamisessa.


Osan asioista maksoimme jo kotoa käsin euroissa. Paikan päällä osa maksettiin dollareissa käteisellä ja osa dollareina ilmoitetuista hinnoista paikallisvaluutta kyateissa. Kyateja saadaksemme ostimme ensin kotimaassa Forexilta USA:n dollareita, joita puolestaan vaihdoimme perillä kyateiksi.

Myanmar 2019, osa 6: Bangkok

Edellinen osa: osa 5: Yangon, Seuraava osa: Tilinpäätös

Istuimme siemailemassa drinkkejämme baaripöydässä, jonka takana hieman pöydän reunan yläpuolelle kohoavan lasireunan takana avautui Bangkokin valomeri. Auringonlaskun viimeisetkin sävyt olivat haihtuneet taivaanrannasta, mutta nyt taivasta koristi jossain kaukaisuudessa räiskyvä ilotulitus. Valonheittimet nuolivat taivasta ja niiden keiloissa näimme lepakoiden lentävän rakennuksen katon tasalla. Huonompiakin paikkoja osaisin keksiä pikkulauantain viettämiseen.


Thaimaan pääkaupunki Bangkok oli matkamme ensimmäinen ja viimeinen kohde. Halusimme pitää pitkän lennon jälkeen vähän huilitaukoa ja siksi jäimme kahdeksi yöksi Bangkokiin ennen Myanmariin siirtymistä. Samalla tarjoutui myös tilaisuus tutustua paikallisen uudenvuoden eli songkranin juhlintaan. Myös paluumatkalla teimme saman pituisen pysähdyksen tässä enkelten kaupungissa.

Myanmar 2019, osa 5: Yangon

Edellinen osa: osa 4: Inlen kalastajat, Seuraava osa: osa 6: Bangkok

Maaseudun rauhassa vietetyn viikon jälkeen suurkaupunki Yangonissa koko ihmiselon kirjo hyökyi päälle ja ylikuormitti kaikki aistit. Jälleen yli 40 asteen kohonnut lämpö nosti hien pintaan, arvanmyyjän kopista raikaava musiikki sekoittui autojen tööttäilyyn ja nenään tulvi vähän väliä vähemmän miellyttävää tuoksua. Oliko se viemäri vai myytiinkö kulman takana katukojussa duriania?


Viimeinen Myanmarin kohteitamme oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen Yangon. Tämä entinen pääkaupunki on kovin eri puusta veistetty kuin matkan alussa näkemämme maan toiseksi suurin kaupunki Mandalay. Yangonissa hotellimme läheltä löytyi jo suuri moderni ostoskeskus luksusmerkkeineen ja ketjuravintoloineen. Kävelläkään ei tarvinnut pientareella, sillä Yangonissa on myös jalkakäytäviä. Liikenne oli melko kaoottista, mutta mopot puuttuivat tyystin. Niillä kun ei saa Yangonin keskustassa pärrätä.

Myanmar 2019, osa 4: Inlen kalastajat

Edellinen osa: osa 3: Inle-järvi, Seuraava osa: osa 5: Yangon

Vene lipuu hitaasti tolppien päälle rakennettujen kelluvien talojen ohi. Vesi on kirkasta ja järven pinta lähes peilityyni. Talot heijastuvat vedestä todella upeasti alkuillan kultaisessa valossa. Kylän talojen välissä kierrellessä pääsemme lähelle paikallisten arkea. Tuolla pestään astioita ja tuolla pyykkiä. Seuraavan talon portailla pestään lapsen hiuksia. Kaikki tämä tapahtuu järvessä. Veneenkuljettajamme antaa moottorin käydä hiljakseen. Tämä on niitä hetkiä, joiden takia kannattaa matkustaa toiselle puolen maapalloa.


Päivämme Inlellä täyttyivät veneretkistä. Seraava retki starttasi jo heti aamiaisen jälkeen toisen Inle Heritagen mökissä nukkumamme yön jälkeen. Suuntasimme vain viiden minuutin venematkan päähän Nampanin kylään, jossa oli toripäivä. Kiertävä tori on vuoropäivinä eri kylissä. Ilmeisesti jotain toritoimintaa kylissä on joka päivä, mutta kaikki toripöydät ovat käytössä vain kiertävän torin osuessa kohdalle.

Myanmar 2019, osa 3: Inle-järvi

Edellinen osa: osa 2: Bagan, Seuraava osa: osa 4: Inlen kalastajat

Istuimme mökkimme terassilla katsellen auringonlaskun punertavaksi värjäämää maisemaa. Ilma oli edelleen helteisen lämmin, vaikka lämpötila olikin jo laskenut päivän lukemista. Lepakot olivat lähdössä ruokailemaan ja suuntasivat kohti riisipeltoa. Päivä oli tarjonnut paljon mielenkiintoista nähtävää ja suunnitelmat olivat jo kasassa seuraavaa päivää varten. Katselimme vielä hetken hiljalleen hämärtyvää maisemaa. Sitten palasimme sisälle ja valmistauduimme illalliselle.


Baganin jälkeen matkamme jatkui Inle-järvelle. Tämä Myanmarin toiseksi suurin järvi on tunnettu kelluvista kylistään sekä yhdellä jalalla veneen perässä keikkuvista kalastajistaan. Inle tuli minulle tutuksi vasta muiden blogien kautta. Ensimmäisissä matkasuunnitelmissa Inle ei edes ollut mukana, mutta muiden kuvia nähtyäni totesin haluavani nämäkin ihmeet nähdä omin silmin. Hyvä niin, sillä meille molemmille Inlestä muodostui ehdoton ykkössuosikki.

Myanmar 2019, osa 2: Bagan

Edellinen osa: osa 1: Mandalay, Seuraava osa: osa 3: Inle-järvi

Kuski pysäyttää tuk-tukin kahden vierekkäisen temppelin edustalle. Hän osoittaa isompaa niistä sormellaan ja sanoo: "Winido. Valokuva?" Vastaan oitis myöntävästi ja hyppään pois kyydistä kamera valmiina. Kuski viittoo kohti temppelin ovea. Päätän kokeilla, onnistunko kurkistamaan sisälle. Nousen portaat tasanteelle, pudotan varvassandaalin jalasta ja kokeilen laattoja kevyesti varpailla. Auringon lämmittämät laatat tuntuvat polttavan kuumilta paljasta jalkapohjaa vasten. En mitenkään pystyisi kävelemään ovelle asti. "Liian kuumaa", toteaa kuski ilmeeni nähdessään ja naurahtaa. Ihailemme paikkaa vielä hetken ajan ja jatkamme matkaa kohti seuraavaa temppeliä.


Tuhansien temppelien Bagan oli koko Myanmarin matkamme ehdoton ykköskohde. Bagania pääkaupunkinaan pitäneet kuninkaat rakensivat tälle noin 8 kertaa 13 kilometrin kokoiselle tasangolle muutaman vuosisadan kuluessa temppeleitä maanisella tahdilla. Kortensa kekoon kantoivat myös kaikki muutkin kynnelle kykenevät kenraaleista varakkaisiin perheisiin. Lopputulemana tasangolle kohosi yli 10 000 temppeliä, joista yli 2200 on edelleen enemmän tai vähemmän olemassa. Puunlatvojen yläpuolelle nousemalla voi todeta temppeleitä pilkistävän esiin ihan joka paikasta.

Myanmar 2019, osa 1: Mandalay

Edellinen osa: Myanmar 2019, Seuraava osa: osa 2: Bagan

Siirrymme kadun vasemmalle puolelle, sillä oikealla puolella edessä päin näkyy jälleen joukko paikallisia vesiastioineen. Kävelemme kadun reunassa, sillä jalkakäytäviä ei ole. Ohi ajaa lava-auto, jonka kyydissä läpimärät ihmiset tanssivat. Hetken kuluttua kyytiläiset saavat lisää vettä päälleen. Meidänkään vaatteemme eivät ehdi kuivua, sillä meidät on huomattu. Perheen äiti jo juoksee kadun yli leveästi hymyillen täysi pesuvati käsissään. Pian tuo vadillinen jo kaadetaan niskaani. Selkään ropisee vielä pari desiä vettä, kun perheen pienin viskaa mukinsa sisällön perääni. Tervetuloa juhlimaan uuttavuotta Mandalayn tapaan!


Ensimmäinen Myanmarin matkamme kohteista oli Mandalay, maan toiseksi suurin kaupunki. Olin odottanut jotain hieman Kambodžan pääkaupunki Phnom Penhin kaltaista, mutta Mandalay oli todellisuudessa jonkin verran Phnom Penhiä jäljessä kehityksessä. Ainakin uudenvuoden hulinan keskellä kaupungin liikenne tuntui jopa hämmentävän rauhalliselta. Jalkakäytävien puutteesta huolimatta kävellen liikkuminen oli helppoa, eikä kadun ylittäminen aiheuttanut sydämentykytyksiä.

Myanmar 2019

Seuraavaksi: Osa 1: Mandalay

Viime vuonna palelimme pääsiäisen ja vapun aikoihin räntäsateessa New Yorkissa ja Islannissa. Tänä vuonna halusimme jotain ihan muuta. Nyt kun nämä pyhät osuivat peräkkäisille viikoille, päätimme vihdoin toteuttaa monta vuotta kyteneen haaveemme vierailusta Myanmarissa. Olin arvioinut, että tätä matkaa varten aikaa tarvittaisiin kolmisen viikkoa. Nyt kolmen peräkkäisen pätkäviikon ansiosta tällainen aika saatiin järjestymään.


Viime kesän Japanin matkan jälkimainingeissa totesin kohteen olleen haastavin ikinä. Voisin nyt sanoa samaa Myanmarista, joskin osittain eri syistä. Japanissa haasteen muodostivat kieli ja länsimaisesta kovasti poikkeava kulttuuri. Myanmarissa toki olivat nämä samat haasteet, mutta niiden lisäksi haastetta oli vähän kaikessa muussakin.