Springfieldin nähtävyyksiä - Abraham Lincolnin hauta

Yksi USA:n suosituimmista presidenteistä, Abraham Lincoln, on haudattu kotikaupunkiinsa Springfieldiin. Kaupungin nimi voi johtaa sekaannuksiin, sillä Springfieldejä on USA:ssa kaikkiaan yli 30. Pahin sekaannusten keskittymä on Wisconsinin osavaltiossa josta löytyy kokonaista kuusi Springfieldiä. Abraham Lincolnin tapauksessa kyse on Illinoisin osavaltion pääkaupunki Springfieldistä. Tässä osavaltiossa näitä kaupunkeja on onneksi vain yksi.


Lincoln syntyi Kentuckyssa, mutta muutti aikuisiällä Illinoisiin harjoittamaan lakimiehen työtä. Tuohon aikaan 1800-luvulla lakimiehen tehtävien hoitaminen ei vaatinut mitään ammattipätevyyttä, eikä sellaista itseoppineella Lincolnillakaan ollut. Hän asettui asumaan Springfieldiin, meni naimisiin ja perusti perheen. Hän asui Springfieldissä presidentiksi valintaansa asti. Kuoltuaan salamurhaajan luotiin toisella virkakaudellaan, Lincoln palasi takaisin Springfieldiin haudattavaksi Oak Ridgen hautausmaalle.

Kioton nähtävyyksiä - Fushimi Inari-taisha

Japanin tuhatvuotinen pääkaupunki Kioto on tunnettu historiallisista kohteistaan. Kenties valokuvatuin Kioton nähtävyyksistä on 700-luvulta peräisin olava šintolaispyhäkkö Fushimi Inari-taisha. Tämä kettuna kuvatulle Inari-jumalalle omistettu pyhäkkö on tunnettu tuhansista punaisista torii-porteista, jotka symboloivat siirtymistä arkisesta todellisuudesta pyhään paikkaan. Fushimi Inari-taisha on tärkein Inari-jumalalle omistetuista monista pyhäköistä Japanissa. Näissä kaikissa torii-portteja on paljon, mutta Fushimi Inari-taisha on tässäkin suhteessa ihan omalla tasollaan.


Itse pyhäkkö sijaitsee Inari-kukkulan juurella, mutta siihen kuuluu myös torii-portein koristeltu polku, joka kulkee kukkulan huipulle ja takaisin alas. Polun varrella on lukuisia pieniä sivupyhäkköjä. Etenkin polun alkuosa on todella suosittu kohde. Myös keskellä kesää, parhaan turistikauden ulkopuolella, paikalla vieraillessamme oli turha haaveilla valokuvista ilman muita turisteja.

Austinin nähtävyyksiä - Texas State Capitol

Texasin osavaltion pääkaupungista Austinista löytyy monen muun osavaltion pääkaupungin tapaan kongressitalo (eng. Capitol). Koska ollaan Texasissa, on talo tietenkin kaikkein suurin osavaltion kongressitalo, kuinkas muuten. Monen muun osavaltion kongressitalon tapaan myös Texasin kongressitalo on avoinna yleisölle ihan ilmaiseksi. Myös opastetut kierrokset ovat ilmaisia.


Me päätimme käydä katsomassa rakennusta vain ulkoapäin matkallamme syömään superhyvää grilliruokaa Franklin Barbeque -ravintolaan. Piipahdimme kuitenkin kurkistamaan myös talon sisäpuolelle ja lopulta lähdimme mukaan myös opastetulle kierrokselle, joka oli alkamassa juuri sopivasti. Voin lämpimästi suositella tällaista kierrosta, sillä opas oli todella hyvin asiansa osaava ja mielenkiintoista tarinaa tästä talosta löytyi vaikka kuinka. Emme edes myöhästyneet lounaalta tämän takia, sillä kierros kesti vain vajaan tunnin.

Route 66: Oklahoma Route 66 Museum

Clintonin pikkukaupungissa Oklahoman länsiosassa sijaitsee hienoin näkemämme Route 66 -aiheinen museo. Jonkinlainen Route 66 -museo löytyy liki jokaisesta reitin kaupungista, mutta pääosa näistä on varsin kotikutoisesti toteutettuja. Clintonin Oklahoma Route 66 Museum on monista muista museoista poiketen maksullinen, joskin pääsymaksu on varsin maltillinen $7. Pääsymaksulle on kuitenkin katetta, sillä museo on todella hienosti toteutettu.


Museo esittelee vanhan valtatien tarinan sen rakentamisesta tähän päivään. Tältä jo kohta sadan vuoden pituiselta jaksolta löytyy monia erilaisia kausia. Näitä kaikkia esitellään kivasti kootun esineistön ja infotaulujen avulla.




Route 66 sai alkunsa 1920-luvulla osana koko maan laajuista tieverkon yhtenäistämistä. Tässä vaiheessa lähinnä yhdistettiin vanhoja teitä yhtenäisen numerokoodiston alle. Tasakymmennumerot varattiin tärkeimmille rannikolta rannikolle johtaville teille. Muut tiet saivat ne väliin jäävät numerot. Tähän joukkoon kuului myös Route 66. Tieuudistuksen myötä valtatien asemaan nostettuja reittejä pyrittiin päällystämään. Route 66 oli pääosin päällystetty jo valmiiksi Chicagon päästä lähtien, mutta välillä oli paljon hiekkatietä.




1930-luvun lama aiheutti massatyöttömyyttä. Samoihin aikoihin keskilännen pölykulhon (eng. dust bowl) alueella liian ahneen pellonmuokkauksen myötä aikaansaatu valtava luonnonkatastrofi ajoi alueen maanviljelijät ahdinkoon. Näiden koettelemusten piinaamat ihmiset sortuivat uskomaan mainosmiesten lupauksiin paremmasta elämästä Kaliforniasta. Niinpä 1930-luvulla moni viimeiset varansa juuri ja juuri kasassa pysyvään autonromuun sijoittanut perhe vaelsi Route 66:lla kohti lännen luvattua maata. Tätä aikaa kuvaa John Steinbeck kirjassaan Vihan hedelmät (eng. Grapes of Wrath). Steinbeckin kynästä on lähtöisin yksi Route 66:n lempinimistä: Mother Road.


Seuraava vuosikymmen alkoi suursodalla, joka toi tielle matkaamaan rannikolta toiselle siirtyviä sotilaita. Sodan aikana Route 66 -reitillä matkanneista sotilaista moni palasi tien päälle taistelujen päätyttyä lomamatkoilla. Route 66 alkoi esiintyä lauluissa ja elokuvissa. Tätä kautta syntyi tien legendaarinen maine, joka yhä edelleenkin houkuttelee matkalaisia maailman kaikista kolkista.




Sodan jälkeiset vuodet olivat vaurastumisen aikaa. Autosta tuli amerikkalaisen vapauden symboli ja automatkoista perheiden suosittuja lomanviettotapoja. Tien varren liikeyritykset kukoistivat, oli sitten kyse huoltoasemista tai majapaikoista. Valomainostensa avulla nämä keitaat houkuttelivat yössä vaeltavia matkalaisia pysähtymään.


Museossa on nähtävillä myös mielenkiintoinen ravintolakonsepti, joita myytiin Route 66:n kulta-aikoina. ympäri maata. Valmiina yksikkönä toimitettava ravintola tarvitsi vain betonista valetun pohjan sekä sähkö-, viemäri- ja vesiliitännät. Ravintola toimitettiin paikoilleen, liitännät tehtiin ja liiketoiminta oli valmis alkamaan. Niin keittiö kuin ravintolasalikin olivat täysin varusteltuja ja käyttövalmiita. Oman yrityksen perustamiseen ei tarvinnut edes suurta pääomaa. Ravintolan pystyi maksamaan takaisin osamaksulla. Rakennuksen kyljessä oli jopa valmis laatikko osamaksun suorittamista varten. Yrittäjä pudotti laatikkoon viikottaisen osamaksuerän ja ravintolayksiköitä myyvän firman edustaja kävi poimimassa rahat.


1980-luvulla Route 66 hiipui pois suurempien Interstate-motareiden korvattua sen koko matkaltaan. Lopulta vanha valtatie lakkautettiin kokonaan. Amerikkalaisilla ei enää ollut aikaa tien päällä vietettäväksi. Monet tien varren yritykset joutuivat laittamaan lapun luukulle. Isompi tie vei asiakkaat ohi pikkukaupunkien keskustojen. Moderneilla autoilla pystyi ajamaan pitempiä matkoja kuin menneiden vuosikymmenten menopeleillä, eivätkä pienet huoltoasemat pärjänneet kilpailussa moottoriteiden varsille avattujen uusien isojen kompleksien kanssa.


Onneksi osa yrittäjistä ei suostunut luovuttamaan. Moni keksi alkaa myydä Route 66 -reittiä nostalgiannälkäisille ulkomaalaisille. 2000-luvulla vanha valtatie onkin tehnyt jonkinlaisen epävirallisen paluun. Kulkijoita ei tiellä ole kuin murto-osa huippuvuosien määrästä, mutta turistit ovat kuitenkin löytäneet vanhan valtatien ja osa pikkukaupungeista on onnistunut pysymään elinvoimaisina.


Museon pihalta löytyy vielä kokonainen ravintolayksikkö ihailtavaksi. Emme sattuneet kokeilemaan, olisiko sinne päässyt sisälle.


Oklahoma Route 66 Museum on ehdottomasti vilkaisemisen arvoinen museo. Meidän vierailemistamme Route 66 -museoista tämä oli ylivoimaisesti paras. Ilmeisesti varsin mainio museo löytyy myös Arizonan Kingmanista (Arizona Route 66 Museum). Kävimme myös tämän museon nurkalla kääntymässä, mutta valitettavasti meillä ei ollut aikaa varsinaiselle vierailulle.

Muut kirjoitukset aiheesta Route 66:

Kööpenhaminen nähtävyyksiä - Rundetårn

Kööpenhaminan keskustasta löytyy hauska pyöreä torni, jonne pääsee 25 kruunun hintaan katselemaan maisemia lintuperspektiivistä. Tämän Rundetårnin huipulla oleva näköalatasanne ei ole kuin noin 35 metrin korkeudella, mutta lähialueen rakennuksia korkeampana se tarjoaa näkymät yli kattojen.


Rundetårn rakennettiin 1600-luvulla tähtitieteelliseksi observatorioksi. Torni on osa isompaa rakennusta, johon kuului myös Kööpenhaminan yliopiston ensimmäinen kirjasto sekä kirkko. Kirjasto toimii nykyisin näyttely- ja konserttitilana.

Osakan nähtävyyksiä - Osakan linna

Osakan linna on tyypillinen japanilainen linna, jossa näkyy niin maan sotaisa historia kuin estetiikan kaipuukin. Linnaa rakennettaessa tärkeässä asemassa olivat niin vahvat muurit ja vallihauta kuin keskustornin yksityiskohtien kultauskin. Nyt nähtävä linna on, samoin kuin moni muukin Japanin maamerkeistä, rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Japanilaiset kuitenkin osaavat rakentaa vanhaa kunnioittaen.


Osakan linna rakennettiin ensimmäisen kerran 1500-luvun lopulla. Linna paloi useamman kerran niin taisteluiden kuin salamaniskujenkin seurauksena. Aina se kuitenkin rakennettiin uudelleen ja sen varustuksia parenneltiin. Toisen maailmansodan aikana Osakan linnassa toimi ase- ja ammustehdas, minkä vuoksi linna oli pommitusten kohteena. Linna kärsikin suuria vaurioita, joskin 1900-luvun alkupuolella restauroitu upea keskustorni säästyi pienin vaurioin. Nykyinen Osakan linna on 1990-luvulla tehdyn uudelleenrakennuksen tulosta.

Route 66: Neonvalot

Motellien ja ravintoloiden neonkyltit ovat oleellinen osa Route 66 -nostalgiaa. Näiden yössä kirkuvien mainostaulujen avulla yritykset ovat kautta vuosikymmenten houkutelleet matkalaisia pysähtymään. Pimeydessä hohtava motellin valomainos onkin varmasti ollut aikoinaan tervetullut näky monelle matkalaiselle. Ja varmasti se on sitä vieläkin, vaikka nykytiet ja -autot mahdollistavat paljon aiempaa nopeamman etenemisen paikasta toiseen.


Me liikuimme tiellä lähinnä päiväsaikaan, mistä johtuen kuvani neonvaloista ovat vähän tylsiä. Tokihan nämä kyltit pääsevät oikeuksiinsa vasta pimeällä. Onneksi sentään muutama kunnollinen pimeäkuvakin kokoelmista löytyy. Seuraavaksi esittelen kuvien kautta muutamia klassisia tai muuten vain kivan näköisiä valomainoksia. Samalla kerron muutaman sanan kunkin kyltin omistajasta. Esittelen kohteet tällä kertaa epämääräisessä järjestyksessä.

Museokorttikohde: Tamminiemi

Yksi Helsingin mielenkiintoisimmista Museokorttikohteista on Meilahdessa sijaitseva Tamminiemi. Tämä Suomen presidenttien entinen edustusasunto on vuodesta 1987 asti toiminut Urho Kekkosen kotimuseona. Rakennus suorastaan huokuu historiaa, johon voi tutustua joko omatoimisesti infolehtisen avulla tai osallistumalla pääsymaksuun sisältyvälle opastetulle kierrokselle. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Oppaat todella osaavat asiansa ja tuntevat talon läpikotaisin. Museokortilla taloon pääsee siis tutustumaan ilman lisämaksua, muutoin pääsymaksu on 9€.


Tamminiemen miljöö aivan Seurasaaren kupeessa on parhaimmillaan kesällä. Minun viimeisin vierailuni on kevättalvelta, joten ulkokuvissa tienoo on vielä lumen peitossa. Kesällä opastetut kierrokset vievät itse päärakennuksen lisäksi rantasaunalle asti. Tuossa maagisessa paikassa on neuvoteltu tärkeistä asioista, joten se on ehdottomasti myös näkemisen arvoinen. Minulta jäi rantasauna nyt näkemättä, mutta onneksi olen aiemmalla vierailulla päässyt sen näkemään.

Tokion nähtävyyksiä - Maailman vilkkain suojatie

Japani on eurooppalaiselle erikoinen maa ja siksi myös paikallisittain arkiset asiat toimivat nähtävyyksinä turisteille. Yksi tällainen on Tokiossa sijaitseva risteys Shibuyan aseman edustalla. Tästä risteyksestä löytyy maailman vilkkain suojatie, jonka yli kulkee parhaimmillaan jopa tuhat ihmistä yhdellä vihreällä. Suurin osa kävelijöistä on paikallisia, mutta joukossa on myös tätä hullunmyllyä, ja itseään/matkaseuraansa, kuvaavia turisteja.


Shibuyan risteys poikkeaa toimintalogiikaltaan merkittävästi kotoisista risteyksistä. Minulle tällaisia risteyksiä ei ole tullut vastaan missään muualla kuin Japanissa, joskin maailmalla näitä ilmeisesti on muuallakin. Sanallinen selitys jää vähän vajavaiseksi ilman kuvaa, joksi tällä kertaa saa luvan riittää alla näkyvä Googlen satelliittikuva. Emme onnistuneet löytämään paikkaa, josta käsin olisimme päässeet katsomaa risteystä lintuperspektiivistä. Yritystä oli kyllä, mutta netistä löytämiemme vinkkien avulla löysimme vain paikkaan, johon meiltä evättiin pääsy.

Route 66: Catoosan sininen valas

Route 66 -reitin varrelta löytyy nähtävyyksiä suurista ja tunnetuista luonnonihmeistä varsin kotikutoisiin turistinhoukuttimiin. Jälkimmäiseen kategoriaan menevistä tämä sininen valas on yksi sympaattisimmista. Eihän tämä nyt oikeasti millään mittapuulla kummoinen nähtävyys ole. Silti ei yhtään harmittanut, että sen kohdalla pysähdyimme ja hetken jaloittelimme.


Catoosa on reilun 7000 asukkaan pikkukaupunki Oklahomassa lähellä Tulsaa. Kaupungin Wikipedia-artikkeli listaa sinisen valaan paikan ykkösnähtävyydeksi. Kovin paljon kilpailua tämän listan ykköstilasta ei taida olla, joskin Catoosassa sijaitsee myös syvimmällä sisämaassa USA:ssa sijaitseva satama Tulsa Port of Catoosa.

Ensikokemus Finnairin A350-koneen Economy Comfort -luokasta

Olen aiemmin kirjoittanut ensikokemuksestani Finnairin Economy Comfort -luokassa. Tuolloin pohdiskelin vähän kokemuksen hinta-laatusuhdetta ja epäilin tuskin sijoittavani rahojani moiseen uudestaan. Vaan niinpä siinä nyt sitten on käynyt, että pitkillä lennoilla Economy Comfortista on tullut meillä se normaali tapa matkustaa. Otamme yleensä tämän pienen matkamukavuuden parannuksen menolennolle, kotiinpaluuseen kelpaa huonompikin luokka.


Taannoisella Japanin matkallani pääsin ensimmäistä kertaa uuden Airbus 350 -koneen kyytiin. Olen lukenut paljon hyvää Economy Comfortista tässä koneessa (mm. Tämä matka -blogista). Siksi halusin kokeilla, onko konetyypeillä tässä kohtaa eroja.

Japanin junamatka 2018, Tilinpäätös

Edellinen osa: Käytännön havaintoja

Japanin junamatka alkaa olla käsitelty. Enää on jäljellä kuittien tarkastelu. Tällä kertaa olin ruokakuntamme ainoana edustajana matkalla ja siksi ilmoitan kaikki kustannukset vain yhdeltä henkilöltä.


Tällä reissulla en ollut kulujen kirjaamisen suhteen ihan yhtä tarkka kuin muutamalla aiemmalla reissulla. Erittely ei tästä syystä ole tällä kertaa ihan huipputasoa. Matkan isoimmat kuluerät tulevat kuitenkin selväksi ja on se viivan alle saatu kokonaissummakin mukana.

Japanin junamatka 2018, Käytännön havaintoja

Edellinen osa: osa 7: Tokio, Seuraava osa: Tilinpäätös

Japanin junamatkamme matkakertomus on varsinaisen reitin osalta nyt kerrottu. Ajattelin vielä ennen perinteisen tilinpäätöksen esittelyä kerätä yhteen kaikki tekemäni käytännön havainnot Japanista. Näihin on sitten itsekin kiva palata, kun seuraava vierailu tulee ajankohtaiseksi.


Japani oli ylivoimaisesti haastavin matkakohde, jossa olen koskaan käynyt. Iso tekijä oli jo se, ettei englannin kielellä juurikaan pärjännyt edes auttavasti. Meillä onneksi yksi matkaseurueen jäsen puhui japania ja oli käynyt maassa useita kertoja. Hän toimi oppaana ja me muut seurasimme perässä. Vaikka yleensä itse oman ruokakuntamme matkoilla otan tämän oppaan roolin, oli perässäkävelijäksi todella helppo heittäytyä. Siinä jäi hyvin aikaa havainnoida ympäristön yksityiskohtia ja ikuistaa niitä kameran muistikortille. Yritin kuitenkin edes pikkuisen skarpata, että sitten joskus Japaniin omatoimisesti matkatessani en olisi ihan hukassa.

Kaupunkielämää Helsingin Jätkäsaaressa

Asuntomessujen sivutapahtuma Kaupunkielämää Jätkäsaaressa esittelee modernia kaupunkiasumista vielä rakenteilla olevassa Jätkäsaaren kaupunginosassa Helsingissä. Tämä satama-alueesta kaupunginosaksi muotoutuva alue kuuluu eteläiseen kantakaupunkiin ja se sijoittuu aivan Ruoholahden, Hietalahden ja Punavuoren naapuriin. Parhaiten Jätkäsaari tunnetaan Länsisatamasta, josta käsin Tallink ja Eckerö Line operoivat lauttaliikennettä Tallinnaan. Kaupunkielämää Jätkäsaaressa on jo käynnistynyt ja se jatkuu 9.9.2018 asti.


Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen Asuntomessujen kapunkiasumistapahtuma järjestetään. Kaupunkielämää Jätkäsaaressa on toteutettu yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja se tarjoaa paljon ilmaista katsottavaa. Ohjelmassa on kaikenlaista kaupunkiasumisen eri aiheita käsittelevistä keskustelutilaisuuksista konsertteihin. Osa tapahtumista on myös interaktiivisia, kuten vaikka koko perheen savityöpaja.