Route 66: Big Texan Steak Ranch

USA:ssa kaikki on suurta. Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa Texasissa, tuossa manner-USA:n suurimmassa osavaltiossa. Jotta asiat saadaan oikeisiin mittasuhteisiin, täytyy Texasia verrata johonkin kotoisan tuttuun. Texas on vähän yli kahden Suomen kokoinen. Jos Texasin lyö kartalla Keski-Euroopan päälle, mahtuu ääriviivojen muodostaman kuvion sisälle heittämällä koko Saksa ja jokunen pikkuvaltio vielä päälle, ehkä noin kolmasosa koko Keski-Euroopasta. Minkähän kokoisia ovat pihvit Texasissa? Varmaan pieniä... Not!


Big Texan Steak Ranch on ainakin jenkkilässä kohtalaisen tunnettu pihviravintola, joka sijaitsee Texasin kapeimmassa kohdassa eli pannunkahvassa Amarillon kaupungin laidalla Interstate 40:n varrella. Ravintola siirtyi nykyiselle paikalleen vuonna 1970.



Vaan siirrytäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin vuoteen 1960. Tuolloin kaupungin läpi kulkeva pääväylä oli vielä vanha kunnon Route 66, jonka varrelle Rob Lee oli avannut pihviravintolansa aiemmin samana vuonna. Omistaja päätti järjestää lähistöllä työskenteleville lehmipojille syöntikilpailun. Eniten lihaa tunnin aikana syövälle miehelle hän lupasi $5 palkinnon.


Yksi lehmipojista olikin oikein nälkäinen. Hän kauhoi suuhunsa pihviä reilut kaksi kiloa ja siihen vielä särpiminä päälle uuniperunan, salaatin, katkarapucocktailin ja sämpylän. Omistaja oli tästä niin vaikuttunut, että lupasi vastedes vastaavan annoksen syöjälle ilmaiset ruoat.


Sana tästä kiiri eteenpäin. Syöntihaasteesta tuli niin suosittu, että muutaman vuoden kuluttua ravintola päätti alkaa houkutella sen avulla asiakkaita. Tien varteen nousi mainoskylttejä, joissa esiteltiin ilmaista pihviannosta. Sittemmin ravintola onkin ollut esillä lukuisissa tv-ohjelmissa, myös meilläkin esitetyssä Kuuluisat kuppilat -ohjelmassa (eng. Man vs. Food). Kävipä Ville Haapasalokin oman Haapasalo Goes America -ohjelmansa Texas-jaksossa kokeilemassa isoa pihviä.


Tuo reilun kahden kilon jättipihvi on saanut eräviralliseksi nimekseen Texas King. Kävimme sitä katsomassa lähempää, joskaan emme edes haaveilleet tuon annoksen syömisestä. Näimme kyllä kaksi australialaista syöntihaastetta yrittämässä. Yritykseksi tuo tosin jäi. Parivaljakko päätyi siinä sivussa useammankin ihmisen perhealbumia koristamaan, sen verran iso numero tästä tapahtumasta paikan päällä tehtiin. Pitihän sinne itsekin liittyä muiden turistien joukkoon ottamaan kuvia tästä spektaakkelista.


Vaikka Big Texan Steak Ranch on valittu Texasin parhaaksi pihviravintolaksi, en minä ihan kamalasti heidän pihveistään innostunut. Söimme listan kaksi pienintä pihviä. Parempi puolisko söi sen pienimmän, joka oli noin 250g kokoinen. Minä valitsin toiseksi pienimmän, joka oli jo yli puolikiloinen. Pihvit olivat maukkaita, mutta eivät mitään järisyttävän ihmeellisiä. Olimme ehtineet syödä jo muualla Texasissa paremmat pihvit. Sen verran noista kuitenkin nälkä lähti, ettei jälkiruokaa tarvinnut tilata. Tarjoilija tätä tosin hämmästeli. Kumma kun ei jälkiruokaa mahdu, vaikka ihan vain lasten pihvit söimme.


Jos minulta kysytään, on tämmöinen syömishaaste oikeasti jotenkin ällöttävää ruoan tuhlausta. Silti moinen näkyy vetävän hyvin väkeä paikalle. Kauppa on käynyt niin hyvin, että ravintolan yhteyteen on avattu myös motelli. Siinä ei enää ole pitkä matka sängystä ruokapöytään.

Tuo ilmainen pihviannos muuten maksaa $72, jos sitä ei jaksa syödä loppuun tunnin sisällä. Miltäs kuulostaa, tekisikö mieli kokeilla? Osaatko arvata, mikä on ennätysaika tuon annoksen syömisessä?

Muut kirjoitukset aiheesta Route 66:

Ei kommentteja