New Yorkin nähtävyyksiä - Grand Central Terminal

Grand Central Terminal on rautatieasema New Yorkin Midtownissa. Tämä 1913 valmistunut asema on paitsi erinomainen esimerkki onnistuneesta suunnittelusta myös upea rakennuksena. Suunnittelun onnistumisesta saa hyvän kuvan tarkkailemalla ihmisten liikkumista päähallin jomman kumman päädyn porrastasanteilta käsin. Ihmisvirrat pääsevät kulkemaan laitureille ja niiltä pois sujuvasti ilman pullonkauloja.


Grand Central on Wikipedian mukaan yksi maailman suosituimmista nähtävyyksistä. Varsinaisten junamatkustajien lisäksi asemarakennukseen tutustuu vuosittain yli 20 miljoonaa matkailijaa. Tutustumisen voi hoitaa omatoimisesti tai osallistumalla opastetulle kierrokselle. Meillä on kokemuksia molemmista. Suosittelen opastettua kierrosta, sillä ainakin meille sattui todella mainio opas, joka suorastaan huokui innostusta ja pursusi knoppitietoa aiheesta. Emme olisi mitenkään pystyneet itse löytämään kaikkia niitä yksityiskohtia, joihin oppaan johdolla pääsimme tutustumaan.



Grand Central Terminal ei näytä ulkoa päin valtavalta, lähinnä johtuen ympäröivistä pilvenpiirtäjistä. Asemarakennuksessa on kuitenkin pinta-alaa 19 hehtaarin verran. Laitureita on 44 ja raiteita ratapiha mukaan laskien yhteensä tasan 100. Näillä numeroilla Grand Central on maailman suurin rautatieasema. Laiturit sijaitsevat kahdessa tasossa. Niiden lisäksi aseman alta löytyy vielä metroasema. Ja kun maailmanennätyksistä tuli puhe, eivät ne tähän lopu. Aseman julkisivun yläreunassa sijaitsevan kellotaulun tiffanylasi on suurin laatuaan maailmassa.


Aseman keskipiste on sen päähalli. Se on suosittu kohtauspaikka ja siksi usein täynnä ihmisiä. Hallin molemmista päistä löytyvien portaiden keskitasanteet ovat mainioita näköalapaikkoja ihmisvilinän tarkkailuun. Ihmisten sijaan huomio kuitenkin kiinnittyy itse asemahalliin, joka on todella upea. Grand Central on oikeastaan ainoa rakennus, jossa minun on aivan pakko vierailla ihan jokaisella New Yorkin matkalla.


Päähallin kattoon on maalattu tähtitaivas. Tähtikuviot tosin ovat pikkuisin vinksallaan. Kun aikoinaan aseman avauduttua eräs tähtitiedettä harrastanut matkustaja huomasi kuvioissa virheitä, vastattiin hänelle tähtikuvioiden näkyvän Jumalan kuvakulmasta, eli siis ylhäältä päin. Tämäkään ei nyt tainnut mennä ihan oikein, sillä ilmeisesti osa kuvioista on kuitenkin oikein päin. Niin tai näin, kuvioita ei ole korjattu. Katto kuitenkin puhdistettiin vuosikymmenten aikana kertyneestä tupakansavun tervasta 1996 valmistuneen mittavan remontin yhteydessä. Yhteen nurkkaan jätettiin pieni puhdistamaton tumma pala vertailukohdaksi.


Asemarakennuksen sisällä on vuosikymmenten saatossa tapahtunut muutoksia. Mm. iso osa lipunmyyntikojuista on käynyt turhiksi. Samoin odotushallien tammipuiset penkit ovat poistuneet. Ihmiset eivät enää istu pitkiä aikoja asemahalleissa. Jos kuitenkin osaa katsoa, voi joissain paikoissa vielä nähdä muutaman paikoilleen jätetyn alkuperäisen penkin.


Aseman valmistumisen aikoihin autoilu oli vielä lapsenkengissään ja junamatkustus oli todella kova juttu. Junayhtiöt kilpailivat matkustajista eri tavoin. Pikajuna Chicagoon tarjosi matkailijoille todellista luksusta. Laiturille jopa levitettiin punainen matto, jolta matkustajat saivat nousta junaan. Tiettävästi punaisen maton käyttäminen tilaisuuden juhlistamiseen sai alkunsa juuri tästä.


Aseman alla on kellaritiloja yhteensä 20 hehtaarin verran. Maan alta löytyy myös 1980-luvulle asti visusti salassa pidetty muuntajahalli nimeltään M42. Oppaamme kertoi tähän liittyvän mielenkiintoisen agenttitarinan. Toisessa maailmansodassa saksalaiset lähettivät joukon vakoojia sabotoimaan Grand Centralin muuntajia. Nämä pyörivät laitteet olisi ollut helppo tuhota kaatamalla niiden sisälle pussillinen hiekkaa. Seurauksena olisi ollut sotatarvikkeita ja miehistöä itärannikolle kuljettavan junareitin liki täydellinen rampautuminen. Operaatio kuitenkin epäonnistui, sillä vakoojista oli saatu vihiä ja heidät onnistuttiin nappaamaan säilöön kirjattujen matkatavaroiden perusteella. Liittovaltion poliisi vain odotti herroja hakemaan matkatavaroitaan ja pidätti heidät sitten.


Grand Centralin sisäosista löytyy paljon erikoisia yksityiskohtia. Yksi turistien keskuudessa suosittu paikka on Oyster Bar -ravintolan oven edessä sijaitseva tila. Tämän huoneen suosion salaisuus piilee sen erikoisessa akustiikassa. Kulmassa pylvään vieressä voi ympäröivästä hälinästä huolimatta kuulla selvästi vastakkaisesta nurkasta kuiskatun viestin. Ei siis kannata ihmetellä nurkassa lymyäviä ihmisiä, he vain kokeilevat tätä ominaisuutta toisessa nurkassa odottavan kaverinsa kanssa. Tämän tilan kaarikatto on muuten päällystetty guastavinolaatoilla, jotka olivat aikansa hittituote. Tätä valensialaisarkkitehti Rafael Guastavinon USA:ssa kehittämää patentoitua tekniikkaa voi nähdä lukuisissa muissakin 1900-luvun alkupuolen rakennuksissa New Yorkissa. Kannattaa siis painaa tämä ristikkäinen terrakottalaattakuvio mieleen.


Jos katsoo tarkasti seinäkoristeiden yksityiskohtia, voi useissa paikoissa huomata toistuvan teeman, tammenterhot. Nämä aseman rakennuttaneen Vanderbiltin perheen symbolit kuvastavat amerikkalaista unelmaa, eli sitä miten pienestä alusta voi kasvaa jotain suurta ja mahtavaa. Perheen menestystarinan alullepanija Cornelius Vanderbilt aloitti liikemiehen uransa kuljettamalla ihmisiä pienellä paatilla Staten Islandin ja Manhattanin välillä. Kuollessaan hän oli maan rikkain mies. Tammenterho oli siis varsin osuva valinta koristamaan suvun vaakunaa, jollaista heillä ei ennen Corneliuksen menestystä edes ollutkaan.


Grand Centralin uumenista löytyy paljon muitakin tiloja odotushallien ja laitureiden lisäksi. Asemarakennuksesta löytyy kauppahalli Grand Central Market sekä monia ravintoloita. Suurin ravintolakeskittymä sijaitsee päähallin alapuolella, josta löytyy mm. Shake Shack sekä Magnolia Bakery. Jo aiemmin mainittu Oyster Bar on erinomainen paikka maistella tuoreita meren antimia. Ei kannata antaa hieman ruokalamaisen ulkomuodon hämätä. Asemarakennuksen käytävien varsilla on myös paljon muita liikkeitä. Kuulemma Grand Centralin liiketilat ovat maailman tuottoisimpia. Ei siis ihme, että esim. Applella on aseman sisällä valtava myymälä.


Opastettu kierros tarjoaa todellisia erikoisuuksia. Nämä tilat ovat toki täysin julkisia ja kenen tahansa omatoimisestikin tutustuttavissa, mutta niitä on vain kovin vaikea löytää omin avuin. Kenties yllättävin opastetulla kierroksella näkemämme paikka oli Vaderbiltin tenniskerho. Alla olevan kuvan oikean reunan kaareva ikkuna näkyy ulkoa päin postauksen kahdessa ulkokuvassa (kaksi ylintä kuvaa). Kentälle voi ilmeisesti kuka tahansa varata peliajan, kunhan vain luottokortissa riittää katetta.


Lisätietoa Grand Central Terminalin opastetuista kierroksista löytyy täältä. Omatoimiseen kiertelyyn on tarjolla avuksi audio-opas, jonka saa lainaksi $9 hintaan (lapset/seniorit/opiskelijat $7). Samalta sivulta löytyy myös ohje audio-oppaan sisältävän mobiilisovelluksen asentamiseksi. Sovelluksen hinta on $4,95. Suosittelen itse kuitenkin ehdottomasti 75 minuutin opastettua kierrosta, joka pyörähtää liikkeelle joka päivä klo 12.30. Kierros maksaa $30 (lapset/seniorit/opiskelijat $20) per henkilö. Lipun voi ostaa joko netistä (linkki sivulla) tai tiskiltä, joka löytyy aseman sisältä Graybar Passage -käytävästä. Käytävä lähtee aseman päähallin oikeasta takakulmasta, raiteiden suuntaan katsottaessa. Suunnistusta helpottava aseman kartta löytyy täältä.

Muut kirjoitukset aiheesta New York:

2 kommenttia

  1. Tämä on myös meidän suosikkikohteiden kärjessä New Yorkissa! Tuo kierros on varmasti ollut tosi mielenkiintoinen. Me katsottiin yksi dokumentti ennen reissua ja tutustuttiin asemarakennukseen omatoimisesti. Niiden pohjalta on tulossa blogijuttu vielä myöhemmin. Paikannettiin myös ne maalaamattomat paikat katosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä todella mielenkiintoinen kierros. Etenkin Jenkeissä me tykätään näistä kierroksista, sillä oppaat ovat yleensä todella hyviä. Hauskaa, että tulossa on myös teidän havaintojanne paikasta.

      Poista