Matkaopaskirjani maailmalla

Minä tykkään matkaopaskirjoista. Enpä ole tainnut käydä missään ulkomailla ilman että olisin ensin hankkinut jonkinlaisen matkaoppaan ja tutustunut sen avulla kohteeseen etukäteen. Minä myös mielelläni lainaan tuttaville matkaoppaitani. Toisinaan jopa tyrkytän kirjoja, jos kuulen jonkun olevan menossa johonkin minulle tuttuun kohteeseen.


Tämä teksti syntyi matkaopasta lukiessani Islannin matkaan valmistautumisen yhteydessä. Kyseinen matkaopas on Mondon Islannin opas. Meille tämä tuleva matka on ensimmäinen vierailu Islantiin, mutta tuo matkaoppaamme on ehtinyt maassa jo käydä ennakkoon. Kirja oli lainassa, eikä se ollut kotiin palattuaan enää entisellään.

Minulla on teoria. Sen mukaan matkaopaskirjan hankkiminen on paras tapa varmistaa pääsy johonkin kohteeseen. Joskus on mennyt useampikin vuosi niin, että hankkimani uusi opaskirja on saanut köllöttää joutilaana hyllyssä. Toistaiseksi kuitenkin aina sen matkan aika on ennemmin tai myöhemmin koittanut. Islannin oppaammekin on jo useamman vuoden ikäinen, mutta vasta nyt ovat lentoliput sähköpostissa.


Tuo Mondon Islannin opas päätyi meille jonkin messutarjouksen tai vastaavan myötä, siis ihan heräteostoksena. Että tulisi sitten sinne Islantiinkin lähdettyä. Ihan pian sen jälkeen vaimon työkaveri alkoi suunnitella matkaa Islantiin, ja kun meillä ylimääräinen kirja lojui käyttämättömänä, päädyimme lainaamaan sen matkalaisille.

Työkaverin Islannin matka tuli ja meni ja kirja palasi takaisin kotiin. Vaan missäs kunnossa se palasikaan? Olivatko sivut koirankorvilla? Oliko välissä eväs- ja kahvitahroja? Oliko kynää testattu marginaaleihin? No, eipä ollut. Kirja oli sen näköinen, että sitä olisi vain varoen ja sivistyneesti silmäilty, siis mitään selkeitä käytön jälkiä siinä ei ollut.

Jokin merkittävä ero kirjassa kuitenkin oli aiempaan verrattuna. Sen sivuihin oli nimittäin ilmaantunut keltaisia tarralappuja. Niihin oli kirjoitettu kyseisen sivun aiheeseen liittyviä omia huomioita. Joukossa oli pieniä vinkkejä ruokapaikoista, retkistä ja muista käytännön asioista. Niin positiiviset kuin negatiivisetkin kokemukset oli kirjattu ylös. Eli siis kirja oli täydentynyt juuri sellaisilla kullanarvoisilla omakohtaisilla havainnoilla, joiden takia ihmiset lukevat matkablogeja. Nämä kokemukset olivat vieläpä siellä paikan päällä heti tuoreeltaan ylös kirjoitettuja.


Nyt tässä oman Islannin matkan lähetessä ja matkaopaskirjaa lukiessa on mielessäni käynyt, että voiko tosiaan kirjan lainaamisesta parempaa kiitosta saada. Toivoisinkin, että tästä tulisi ihan yleinen tapa. Jos lainaat matkaopaskirjaa, palauta se takaisin omien havaintojen kera. Jos et ole asiasta etukäteen sopinut, voi tuo tarralappujen käyttäminen olla kohteliasta. Luvan kanssa voit toki tehdä merkintöjä myös suoraan kirjan marginaaleihin. Joissain kirjoissa on myös lopussa tyhjiä sivuja omille muistiinpanoille.

Onko sinullakin matkaopaskirjoja, jotka reissaavat ilman sinua maailmalla?

8 kommenttia

  1. Onpa oikeasti hyvä idea lisätä lappuja matkaopaskirjaan ja kirjoittaa omia havaintoja! Täytyypä muistaa jatkossa. Ostin ennen joka matkalle opaskirjan, mutta nykyään luen lähinnä netistä tai lainaan kirjastosta. Ehkä pitäisi taas alkaa ostella omia oppaita. Niissä on kyllä jotain. Olin Lontoossa pari vuotta sitten työkaverin matkaopaskirja mukanani ja oli jotenkin mukava ajatus, että kirja oli kiertänyt jo monella muullakin työkaverilla, samoin oyster-kortti. Olisipa ollut hauskaa, jos jokainen olisi myös kirjoittanut siihen omia havaintojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain. En olisi itse keksinyt moista, mutta onneksi on fiksuja kavereita. On ollut todella hauska matkalle valmistautuminen, kun näitä kommentteja on saanut lueskella. Lainailen itsekin kyllä paljon matkaopaskirjoja kirjastosta. Uusiin kohteisiin on hauska tutustua kirjojen kautta, vaikka matka ei ajankohtainen olekaan. Yleensä hankin sitten kuitenkin kirjan itselleni, jos kohde alkaa tuntua omalta.

      Poista
  2. Bongailen matkaoppaita divareista. Esim Mondoja löytyy tosi edullisesti. Välillä niiden välistä löytyy entisen omistajan merkintöjä. Niitä on hauska löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, varsinaista aarteenmetsästystä. Kuulostaa hauskalta.

      Poista
  3. Älyttömän hyvä idea! :) Mulla ei valitettavasti ole hirveästi opaskirjoja, kun olen jotenkin niin homssantuusa, että kaikki tuollainen jää vain suunnitteluasteelle. Nyt minulla on kyllä eräs toinenkin motivaattori matkaoppaiden keräilyyn, nimittäin haluan kerätä niitä isot pinot sisustusmielessä. Toistaiseksi minulla on vasta yksi, hah. Jos haluat pysyvästi eroon matkaoppaistasi, minulle voi myydä! :D

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkaoppaat ovat kyllä varmasti kivoja sisustuselementtejä. Joskin meillä ne ovat ihan oven takana kaapissa. :) Valitettavasti en ole nyt ihan heti luopumassa kirjoistani, monissa paikoissa kun tulee vierailtua uudemmankin kerran. Lupaan kuitenkin kertoa, jos joku matkaopaskirja olisi uutta kotia vailla. :)

      Poista
  4. Näin hyvää tsägää ei ole käynyt minulle! Päin vastoin olen saanut kerran täysin tuhoutuneen kirjan kerran takaisin. Toki ystävä lupasi korvata kirjan. Aika moni opas on jäänyt myös saamatta takaisin, mutta en ole niiden perään myöskään huudellut, koska tieto niissäkin vanhentuu. Sehän tuli jo huomattua siinä New York -oppaassa, että kaikkia oppaan ehdottamia kierroksia ei enää ollut saatavilla. Joka tapauksessa tuollainen opas henkilökohtaisilla kommenteilla on parasta mitä voi toivoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onhan näitä huonojakin tapauksia ollut. Joskaan ihan noin huonoa tuuria ei minulla ole ollut. Kaikki matkaopaskirjani ovat kyllä palautuneet lainasta takaisin. Yksi kärsi vesivahingon lainassa ollessaan, mutta palasi uuden ja paremman oppaan kera takaisin. Ja erittäin totta on myös tuo kirjojen ikääntyminen. Tuo ruokakierros oli Mondon kirjassa todella houkuttelevan kuuloinen. Harmi, ettei sitä enää ollut tarjolla.

      Poista