Kahdeksan päivää New Yorkissa, osa 2: Pastramia ja burgereita

Edellinen osa: osa 1: Jotain vanhaa ja jotain uutta, seuraava osa: osa 3: Jazzia ja jääkiekkoa

Ruoka on meillä matkoilla tärkeässä osassa, joten ajattelin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta ihan erillisen postauksen osana matkakertomusta. Fiinimpi ruokailu jäi tällä kertaa muille, keskityimme lähinnä nauttimaan niistä asioista, jotka ovat New Yorkissa merkittävästi kotoista Helsinkiä parempia.


Aiemmilta Jenkki-reissuilta opitun mallin mukaan pyrimme syömään lounaaksi jonkin ruokaisan salaatin. Iltaruoat olivat kuitenkin yleensä niin tuhteja, ettei mikään määrä kaupunkikävelyä riitä kaikkien kalorien polttamiseen. Metodi toimi hyvin, sillä vaaka näytti kotiin palattuani jopa pikkuisen pienempää numeroa kuin ennen matkaa.


Kuten otsikkokin jo hieman vihjailee, emme kuitenkaan olleet varsinaisesti näiden salaattien perässä liikkeellä. Sen sijaan juutalaisten delien herkku pastrami, tuo suolattu ja savustettu naudanrinta, oli yksi etsimistämme eväistä. Tätä herkkua on saatavilla Suomessakin leikkeleenä. Pastrami on kuitenkin parasta, kun se leikataan kuumana ja laitetaan saman tien leivän välissä tarjolle. Olemme maistaneet pastramia New Yorkissa useassakin paikassa, mutta parasta se on ollut legendaarisessa Katz's Delissä, jonne tie vei tälläkin kertaa.


Katz's Deli on ollut toiminnassa vuodesta 1888 asti. Paikka sijaitsee Lower East Siden puolella, aivan East Villagen rajalla East Houston Streetin ja Ludlow Streetin kulmassa. Sitten edellisen vierailumme näillä nurkilla on tapahtunut muutoksia. Katz'sin naapuriin oli kohonnut uusia taloja, jotka suorastaan kurottuivat matalan ravintolarakennuksen ylle. Katz's ei toivottavasti kuitenkaan ole vaarassa kadota, sillä käsittääkseni paikka omistaa oman rakennuksensa.


Katz's nauttii paikallisten suosiosta, mutta se on myös monille turisteille selvä pyhiinvaelluskohde. Esiintyminen elokuvissa ja ruokaohjelmissa takaa tunnettuuden. Monille Katz's onkin yksi niitä amerikkalaisia juttuja, jotka on koettava New Yorkissa käydessä. Se pastramileipä kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa, se vain on niin törkeän hyvää. Ainakin lounaaksi meille riittäisi yksi leipä jaettuna, lihaa on nimittäin varsin runsaasti siellä leivän välissä.


Burgereita tuli reissulla syötyä vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Yllä olevan kuvan Shake Shack oli kyllä tarkoituskin taas tsekata. Heidän SmokeShack burgerinsa on minun ykkössuosikkini näistä pikaruokaburgereista. Käsittämättömän mehevä burgeri on vain niin suussasulavan hyvää. Tiedän, että tämä jakaa ihmisiä, mutta en minä ihan yksin ole tämän mielipiteeni kanssa.


Myös Five Guysilla kävimme. Näitä, samoin kuin Shake Shackeja, oli useampi kävelymatkan päässä hotellilta. Five Guys on hyväksi  havaittu ketju, vaikka heidän burgerinsa näyttävätkin valokuvissa aina ihan snägäritavaralta. Ovat siis oikeasti huomattavasti parempia kuin miltä näyttävät. Ranskalaisetkin on useampaan kertaan kypsennetty ja tehty oikeista perunoista paikan päällä. Eivät edes omista pakastinta. Huomasin muuten nyt ensimmäistä kertaa, että Five Guysin pirtelöihin saa kaikkiin mukaan pekonia ilman lisämaksua. Jokunen kalori siitä kyllä tulee lisää. En tosin kokeillut.

Päädyimme Five Guysille tällä kertaa vähän vahingossa. Käveltyämme Brooklynin sillan yli Brooklynin puolelle tarkoituksenamme oli syödä illalliseksi pizzaa Grimaldilla. Perillä kuitenkin selivisi, että ennakkotiedoista poiketen paikka oli suljettu pääsiäissunnuntaina. Tässä kohtaa nälkä oli sitä luokkaa, että otimme taksin allemme ja hurautimme hotellia lähimmälle Five Guysille kulkematta lähtöruudun kautta.


Isoin ruokajuttu tällä matkalla oli Minetta Tavernin Black Label Burger, jota olen odottanut pääseväni maistamaan jo useamman vuoden. Edellisellä kerralla kokeilimme onneamme ilman pöytävarausta, mutta jouduimme kääntymään ovelta ravintolan ollessa täynnä. Nyt teimme varauksen jo viikkoja etukäteen. Tuolloin jo näytti Minetta olevan matkamme ajalla melkoisen täyteen varattu. Spring break saattoi vaikuttaa asiaan.


Black Label Burger on melkoinen hifistelyannos. Kuvassa se ei näytä kummoiselta, mutta burgerin eteen on nähty kohtalaisen paljon vaivaa. Pihvi on koostettu useammasta eri lihaklimpistä jauhetusta lihasta. Osa näistä on pitkään kuivariiputettua lihaa. Sämpylä on paikan oman leipomon briossi, jossa on vielä seesaminsiemeniä päällä. Burgerissa ei ole kastiketta eikä juustoa. Tosin juuston voi lisätä mukaan halutessaan. Pihvin päällä on vain karamellisoitua sipulia. Pihvi on hyvin lihaisa ja varmasti maukkain burgeripihvi, jota olen koskaan maistanut. Jotkut pitävät tätä maailman parhaana burgerina, mutta minä en menisi ihan niin pitkälle. Ei pettymys, mutta ei myöskään ykkössuosikki. Black Label on silti burgerin ystävälle ehdottomasti kokeilemisen arvoinen korkeahkosta hinnastaan (yli $30) huolimatta. Kirjoittelin Minetta Tavern -kokemuksestamme tarkemmin ruokablogin puolella.


Pastramin ohella toinen deliherkku baageli on meillä usein mukana New Yorkin ruokaohjelmassa. Näin oli tälläkin kertaa. Hyviä delejä New Yorkissa riittää. Financial Districtillä sijaitseva Leo's Bagels ei kenties ole niitä ylistetyimpiä paikkoja, mutta me olemme havainneet sen oikein mainioksi. Kylmäsavulohi-tuorejuusto-baageli on Leon tekemänä todella hyvä. Paikka on pieni mutta ahdas ja sisällä onkin tilaa vain muutamalle ruokailijalle. Yleensä olemme syöneet Leon baagelit viereisellä Hanover Squarella, mutta nyt neljän asteen lämpötila ei houkutellut ulkoruokintaan. Uskaltauduimmekin paikalle lähinnä lounaaksi myöhäisen ajankohdan vuoksi. Silloin oli vapaita jakkaroita tarjolla.


Eikä ole syytä unohtaa päivän tärkeintä ateriaa, joka on heti lounaan ja illallisen ohella tietenkin aamiainen. Hotellihuoneemme hintaan ei aamiaista kuulunut, joten evään perässä oli edettävä etäämmälle. Kahvi ja croissant viereisen korttelin Starbucksissa ajoi asian joinain aamuna, mutta etenkin ensimmäisenä aamuna teki mieli oikein kunnon tuhtia aamiaista.


Muutaman kadunkulman päästä hotellilta, aivan Grand Centralia vastapäätä, löytyi aiemmilta New Yorkin matkoilta tutuksi käynyt kahvila Pershing Square Cafe. Paikka on hieman hintava, mutta muutoin mainio newyorkilainen ruokapaikka. Tarjolla on myös lounasta ja illallista, mutta erityisen suosittu paikka on aamulla. Aamiaiselle harvoin pääsee jonottamatta.


Tarjolla on monenlaista aamiaisvaihtoehtoa. Minä kaipasin pekonia, joten otin annoksen nimeltään The New Yorker. Parempi puolisko halusi mieluummin jotain raikasta, joten hänen valintansa oli Healthy Start. Siitä löytyi maustamattoman jogurtin lisäksi marjoja ja mysliä. Molempiin kuului lisäksi lasi tuorepuristettua appelsiinimehua ja kahvia loputtomalla täydennyksellä. Voin ottaa vielä yhden kupillisen, kiitos.


Ja koska Jenkkilässä oltiin, piti niitä pannukakkujakin kokeilla. Tykkäsimme. Tosin veroineen ja tippeineen kahden hengen aamiaisesta sai sitten maksaa reilut 50€.


Makeista herkuista tuli vielä mieleeni sadepäivä, jonka vietimme The Mill at Jersey Gardens -outletostarissa naapuriosavaltion puolella. Söimme lounaaksi kanasalaatit Applebee's -ketjuravintolassa, joka oli suunnilleen parasta mitä ulos sateeseen astumatta tarjolla oli. Myöhemmin kävimme haukkaamassa jälkiruoaksi kanelipullat Cinnabonista, koska heidän tuotteensa levittivät niin vastustamatonta tuoksua koko kompleksiin. Siinä pullaa mussuttaessani satuin vilkaisemaan paikan menua tarkemmin. Kävi ilmi, että tuo viaton, joskin valtavan kokoinen, pulla sisälsi enemmän kaloreita kuin kohtalaisen tuhtina pitämämme lounassalaatti. Vaan ne jälkiruokakalorithan on ihan eri juttu, eihän niitä lasketa.


Hyvää ruokaa siis matkallamme riitti. Silti monia kivoja ruokapaikkoja jäi myös kokeilematta, kun aika ei vain riittänyt. Lähtöportti-blogin Mika vinkkaama dim sum -paikka Joe's Shanghai olisi ollut kiva kokeilla. Samoin Lotta Karoliinan kehuma Cookie DO -keksitaikinakahvila oli kokeiltavien listalla. Molemmat jäivät kuitenkin tärpeiksi seuraavalle kerralle.

Näiden herkullisten tunnelmien jälkeen onkin aika heittäytyä viihteelle. Tällä kertaa matkalla oli ihan uudenlaista ohjelmaa. Näihin keskityn tarinan seuraavassa osassa.

Seuraavaksi: osa 3: Jazzia ja jääkiekkoa

Takaisin alkuun

4 kommenttia

  1. Shake Shack on kyllä pikaruokaketju, jonka toivoisin tulevan Suomeenkin, nam! Olen samaa mieltä, ettei Nykissä ole välttämätöntä mennä syömään hienosti, varsinkaan lyhyellä lomalla. Kaupunki tarjoaa niin paljon muutakin tekemistä. Kiva tämä New York -postaussarja, odottelen seuraavaa tekstiä innolla ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Shake Shack olisi kiva myös Suomessa, mutta pelkään kyllä, että vyöstä loppuisivat silloin reiät. :) New Yorkissa on kivaa, kun ruokatarjonta on niin laaja. Kaikki maailman keittiöt ovat edustettuina. Laatukin pysyy korkealla, siitä pitää huolen kova kilpailu.

      Poista
  2. Herkulliselta näyttää! Tuo Katz's on jotain tv-ohjelmasta entuudestaan tuttu. Me saimme myös New Yorkin suolmalaiselta paikallisasukkaalta sellaista suitsutusta Shake Shakista, että oli pakko testata se. Kasvisvaihtoehtoja siellä ei juurikaan ollut, mutta ah ne pirtelöt. Kalorimäärät noissa jälkkäreissä ovat kyllä ihan tähtitieteellisiä, mutta kerrankos sitä reissullansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pääsitte Shake Shackia kokeilemaan. Eipä sitä reissuilla voi kamalasti kaloreita laskea, ainakaan tällaisella lyhykäisellä piipahduksella. Katz'sia suosittelen lämpimästi. Paikassa on aina kamala hulina, mutta ruoka on superhyvää.

      Poista