Andalusia roadtrip 2017, osa 4: Marbella

Edellinen osa: osa 3: Granada, seuraava osa: Tilinpäätös

Viimeinen päiväretkikohde Andalusian automatkallamme oli miltei majapaikan naapurissa sijainnut Marbellan vanhakaupunki. Kohteen suhteen meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Yllätyimmekin positiivisesti huomatessamme Marbellan vanhankaupungin olevan todella kiva kapeine katuineen ja kauniine aukioineen. Retkipäivän kohdalle osunut viikon hienoin sääkään ei varsinaisesti haitannut. Elohopea kohosi ensimmäistä kertaa yli 20 asteen, eikä pilviä juuri taivaalla näkynyt.


Vanhankaupungin ympäristössä on useampia parkkihalleja ja tämän lisäksi myös kadunvarsilta voi pysäköintitilaa löytyä. Minun hermoni tosin eivät kestä kadunvarsipaikan metsästystä, joten suuntaan aina sinne helpoimpaan pysäköintipaikkaan. Nyt emme olleet ihan tuurilla matkalla, vaan olin vähän etukäteen selvitelly parkkipaikkoja. Suuntasimme Avenida del Mar -pysäköintilaitokseen, joka vaikutti vähiten ahtaalta ja helpoimmin saavutettavalta. Sisäänajo tosin on Googlen kartan väitteistä huolimatta Calle Carlos Mackintoshilla.



Kaupunkikierroksemme koostui päämäärättömästä haahuilusta. Kiertelimme ympäriinsä välillä jossain pikkuputiikissa pyörähtäen. Vanhakaupunki on autovapaata aluetta. Kun lisäksi keskitalvella väkeäkin oli varsin vähän liikkeellä, oli kapeillakin kujilla hyvin tilaa.




Piipahdimme myös vilkaisemassa Iglesia de la Encarnación -kirkkoa, joka oli paitsi ulkoa myös sisältä valkoinen. Sinällään varsin kaunis kirkko ei vaatimattomuudessaan tehnyt kovin suurta vaikutusta. Nopeasti katsoen kirkko olisi hyvin voinut mennä pohjoismaisesta. Näissä katolisissa maissa koristelu on yleensä ihan eri tasolla.


Kirkon edustan aukiolle oli kokoontunut paljon koululaisia ja ilmeisesti heidän vanhempiaan jotain juhlallisuutta varten. Siinä lapsukaiset lauloivat kauniisti espankankielisen version Kirkan tutuksi tekemästä kappaleesta Varrella virran. Lopussa jokin suuri pahvinpala vaihtoi omistajaa. Tilanne näytti samalta kuin elokuvissa, kun joku on voittanut Las Vegasissa jackpotin ja käy lunastamassa voittonsa. Ehkä kyseessä oli jokin hyväntekeväisyysjuttu? Arkisetkin asiat voivat näyttää absurdeilta, jos niitä ei ymmärrä. Auttava kielitaito ei meitä pelastanut, vaikka äänentoisto oli aukiolla väännetty täpöille. Tavut lentelivät ämyreistä konekiväärin nopeudella ja tapahtuman tarkoitus jäi epäselväksi. Emme antaneet rajallisen ymmärryksemme häiritä, vaan iloitsimme muiden ilosta.




Vaikka kivaa nähtävää oli vähän joka kulmalla, palasimme kierroksen aikana useita kertoja sille tunnetuimmalle aukiolle, Plaza de los Naranjosille. Nimensä mukaisesti appelsiinipuiden reunustama aukio on todella kaunis. Ympäröivät talot ovat kaikki valkoisia ja keskellä on tarjolla viihtyisän näköisiä ulkopöytiä nälän tai kahvinpuutteen vaivaamille. Tosin nämä lienevät kaupungin kalleimmat pöydät.






Lopulta vanhakaupunki riitti meille, emmekä haikailleet enää muualle Marbellan keskustaan jatkamaan kierrosta. Oli jo matkan viimeinen päivä, joten palasimme majapaikkaan pakkaamaan laukkuja ja valmistautumaan illalliselle.

Matkakertomus on siis nyt paketissa, jäljellä on enää laskelma kulutetuista euroista. Niihin palaan tarinan viimeisessä osassa.

Seuraavaksi: Tilinpäätös

Takaisin alkuun: Andalusia roadtrip 2017

Ei kommentteja