Matkavuosi 2018

Nyt on vuosi 2018 sitten ihan kohta lopullisesti takana päin. Vuoden viimeiselle päivälle säästin vielä pienen katsauksen menneen vuoden matkoihin. Matkapäivissä mentiin edellisen vuoden ohi pikkuisen, mutta edelleen vuosi 2016 pysyy selvänä ykkösenä. Tuolloin jo pelkkä kesälomamatka kesti miltei yhtä kauan kuin tämän vuoden kaikki matkat yhteensä.


Marraskuussa 2017 jaoin blogissa yhden kirjoituksen verran tuolloin työn alla olleita suunnitelmia tälle vuodelle (ks. Tulevia seikkailuja). Mukana oli Myanmaria, Pietaria ja ties mitä. Nuo silloiset suunnitelmat eivät kovin hyvin toteutuneet. Myanmar siirrettiin tulevaisuuteen jälleen kerran eikä ystäväpariskunnan kanssa yhteistä aikaa Pietarin reissuun siunaantunut. Näitä reissuja emme siis tehneet, mutta seuraavaksi tulee pieni yhteenveto niistä reissuista, jotka toteutuivat. Ei ollut huono kattaus tämäkään.

Vuoden 2018 suosituimmat

Vuoden lopun lähestyessä ajattelin vilkaista myös blogin eniten kiinnostusta herättäneitä aiheita. Julkaisin vuoden aikana yhteensä yli 130 postausta. Tosin lukua kasvattavat 24 joulukalenteripostausta, jotka ovat varsin lyhyitä. Esittelen nyt lyhyesti viisi suosituinta näistä vuoden postauksista. Suoritin vastaavan vuosikatselmuksen myös viime vuonna (ks. Vuoden 2017 suosituimmat).


Instagramissa eniten tykkäyksiä keräsivät yllä näkyvät yhdeksän kuvaani. Joukossa on eniten kuvia, kaikkiaan neljä, marraskuiselta Hongkongin matkalta. Mukana on myös yksi kuva viime vuoden lopun Andalusian matkalta, yksi kesän 2017 Italian matkalta, fiilistelykuva vuosien takaa New Yorkista, surffikuva Kaliforniasta kesältä 2016 sekä yksi auringonlaskukuva ihan kotinurkilta Helsingistä.

Vuoden 2018 hotellikokemusten kolme parasta

Vuosi 2018 on ihan lopuillaan, joten nyt on hyvä hetki luoda silmäys taakse päin ja vilkaista matkavuoden tapahtumia. Ajattelin tällä kertaa katsella asioita paristakin eri vinkkelistä. Aluksi vuoron saavat vuoden 2018 parhaat hotellikokemukset.


Yövyin vuonna 2018 yhteensä neljässätoista eri hotellissa. Nämä olivat kaikki varsin onnistuneita valintoja, paitsi moneen kertaan haukkumani Reykjavikin hotelli (ks. Uneton Reykjavikissa), jossa ei uni tullut. Moni hotelleista hoiti tehtävänsä hienosti kuitenkaan ihmeellisemmin loistamatta. Nämä nyt esiin nostamani kolme olivat selviä poikkeuksia. Ne todellakin loistivat.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 24. luukku

Tulihan se joulu sieltä viimein! Joulukalenterin viimeisestä luukusta ei nyt löydy talvista kohdetta, tämä maailmanperintökohde nimittäin sijaitsee tropiikissa. Kohteeseen kuuluu lukuisia viidakon kätkemiä temppeleitä tuhannen vuoden takaa.


Tämä kohde on Angkorin arkeologinen alue Kambodžassa, yksi Kaakkois-Aasian merkittävimmistä arkeologisista kohteista. Tältä kaikkiaan 400 neliökilometrin alueelta löytyy useamman khmer-imperiumin muinaisen pääkaupungin jäänteet 800-luvulta 1400-luvulle. Nämä kaupungit olivat loistonsa päivinä suurimpia maailmassa. Imperiumi kukoisti monien tärkeiden innovaatioiden ansiosta. Aluksi hindulaiset ja myöhemmin buddhalaiset kuninkaat rakennuttivat toinen toistaan upeampia ja suurempia temppeleitä kaupunkeihinsa ja niiden ulkopuolelle. Tärkein näistä on lajissaan maailman suurin Angkor Wat, kahden Vatikaanivaltion kokoinen temppeli.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 23. luukku

Joulukalenterin toiseksi viimeisestä luukusta löytyy maailmanperintökohde, jonka varmasti jokainen tunnistaa. Tämä valtava patsas on tuttu lukuisista elokuvista ja siitä on monia eri kokoisia kopioita eri puolilla maailmaa.


Kyseessä on tietysti Vapaudenpatsas New Yorkin Liberty Islandilla. Tämä Ranskan valtion USA:lle satavuotislahjaksi antama 46 metriä korkea patsas on seissyt paikoillaan vuodesta 1886 asti. Se on ollut ensimmäisenä vastaanottamassa miljoonia parempaa elämää Amerikasta etsimään tulleita siirtolaisia.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 22. luukku

Nyt on joulu jo todella lähellä. Joulukalenterin kahdeskymmenestoinen luukku vie ylös vuoristomaisemiin. Tämän maailmanperintökohteen korkein huippu kohoaa yli 3700 metrin korkeuteen.


Kyseessä on Teiden kansallispuisto Teneriffan saarella. Maailman kolmanneksi korkein tulivuori Teide on Espanjan korkein vuori, vaikka ei siis manner-Espanjassa sijaitsekaan. Koko kansallispuisto on korkealla vuoristossa, selvästi puurajan yläpuolella. Muistelen tuon kuvan olevan noin 2600 metrin korkeudesta. Kansallispuiston kasvillisuus on varsin matalaa ja maisemat kallioisia. Erikoisia kalliomuodostelmia on useita. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Teiden kansallispuiston olosuhteita pidetään niin lähellä Mars-planeetan vastaavia, että punaiselle planeetalle lähetettäviä laitteita testataan näissä maisemissa.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 21. luukku

Joulukalenterin tämänkertaisesta luukusta löytyy varsin karu maailmanperintökohde. Oikeastaan tämä on sieltä ihan karuimmasta päästä paikkoja, missä olen vieraillut.


Tämä kohde on Hiroshiman rauhanmuistomerkki, entinen maakunnan teollisten saavutusten näyttelyhalli. Rakennus on vielä yllättävän ehjän näköinen ottaen huomioon, että kaupunkiin pudotettu atomipommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Lähistön kaikki muut rakennukset tuhoutuivat täysin. On syytä toivoa, että tässä on kyse tapahtumasta, jota ihmiskunta ei joudu enää koskaan todistamaan.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 20. luukku

Kahdeskymmenes luukku joulukalenterista vie tulen ja jään maahan. Tämänkertainen maailmanperintökohde sijaitsee mannerlaattojen saumakohdassa. Sauma on sen verran selvä, ettei sitä voi olla huomaamatta.


Tämä kohde on Þingvellirin kansallispuisto Islannissa. Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen sauman lisäksi paikka on merkittävä myös muista syistä. Täällä kokoontui Islannin parlamentti Allting vuodesta 930 vuoteen 1798. Alltingia pidetään maailman vanhimpana yhtä toimivana kansanedustuslaitoksena.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 19. luukku

Joulukalenterin yhdeksännestätoista luukusta löytyy hyvin epäonninen kaupunki. Paikan turmioksi koitui sijainti lähellä aktiivista tulivuorta. Kaupunki hautautui vuosisadoiksi tuhkan alle ja unholaan. Häkellyttävän hyvin säilyneitä jäänteitä on kaivettu esille 1700-luvulta lähtien.


Kyseessä ovat Pompeijin kaupungin rauniot eteläisessä Italiassa. Vuonna 79 tapahtunut Vesuviuksen purkaus peitti kaupungin niin paksun tuhkakerroksen alle, että koko kaupungin olemassaolo unohtui. Tuhkakerros suojasi rakennuksia ja ne ovatkin, seinämaalauksia myöten, säilyneet paikoin hämmästyttävän hyvin. Ilmeisesti samaan maailmanperintökohteeseen kuuluva Herculaneum, joka koki saman kohtalon, tarjoaa vielä upeampaa nähtävää ja vähemmän turisteja. Meille Pompeiji oli täydellinen vierailukohde, vaikka keskellä kuuminta turistikautta väkeä toki oli liikkeellä.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 18. luukku

Kahdeksastoista luukku Unescon maailmanperintökohteita esittelevästä joulukalenteristani vie tähän asti ehdottomasti herkullisimpaan kohteeseen.


Tähän maailmanperintökohteeseen luetaan kuuluvaksi Champagnen viinialueen kukkulat, viinitilat ja -kellarit Ranskassa. Yllä näkyvä kuva on otettu Taittingerin samppanjatilan kellareista Reimsissä. Tällä alueella klassinen kuohuviinin valmistusmenetelmä pullokypsytyksineen on kehitetty ja hiottu huippuunsa.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 17. luukku

Seuraava joulukalenterin luukku paljastaa historialtaan varsin kirjavan maailmanperintökohteen. Kyseessä on palatsi, joka aloitti elämänsä linnoituksena jo vuonna 889. Palatsialuetta on vuosisatojen mittaan muokattu useiden eri vallanpitäjien toiveiden mukaan.


Tämä kohde on Alhambran palatsi Espanjan Granadassa. Samaan maailmanperintökohteeseen kuuluvat myös läheinen Generalifen puutarha sekä Albaycínin kaupunginosa vastapäisellä kukkulalla. Alhambran palatsi on hienoin edelleen pystyssä oleva Nasridien dynastian aikainen arkkitehtoninen luomus. Tämän 1200-1400-luvuilla Espanjassa hallinnut muslimidynastian vaikutteet näkyvät monien palatsin osien upeissa koristeissa. Palatsin alueella on myös myöhempiä rakennuksia, jotka kuvastavat eurooppalaisempaa muotia vallan siirryttyä takaisin kristityille. Alhambra on ihan ansiosta Espanjan suosituin turistikohde.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 16. luukku

Kuudennentoista luukun myötä joulukalenterini tekee toisen visiitin Pohjois-Amerikkaan. Tälläkin kertaa luukusta löytyvä maailmanperintökohde on luonnonihme vailla vertaa.


Kyseessä on Arizonan osavaltiosta USA:sta löytyvä Grand Canyonin kansallispuisto. Tämä Coloradojoen kaivertama, liki 1500 metriä syvä ja 450 kilometriä pitkä, kanjoni on upein laatuaan maailmassa. Seinämissä on nähtävissä viimeisten kahden miljardin vuoden verran geologista historiaa. Paikka vetää monessakin mielessä hiljaiseksi. Tämän montun reunaa seurailevan vaelluspolun varrella olen juonut elämäni parhaat taukokahvit. Ei haitannut lainkaan, että juomana oli majapaikan termarista omaan termariin tankattua tärpättiä.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 15. luukku

Viidennentoista joulukalenterin luukun myötä matka vie taas kaukomaille. Tämä uskonnollinen kohde on kuulunut maailmanperintöluetteloon vuodesta 1996.


Tämä kohde on Itsukushiman shintolaispyhäkkö saarella Hiroshiman kaupungin ulkopuolella Japanissa. Nykyinen pyhäkkö on 1200-luvulta, mutta paikalla on ollut shintolaispyhäkkö oletettavasti jo 500-luvulta asti. Erityisen tunnettu on pyhäkön edustalla merestä kohoava toriiportti, joka saattaa olla jopa yleisin yksittäinen kuva-aihe Japanista. Portti näyttää erityisen upealta nousuveden aikaan. Laskuveden aikaan sen luo voi kävellä, kuten me teimme.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 14. luukku

Neljännestätoista joulukalenterin luukusta löytyvä rakennus on ehtinyt liki tuhatvuotisen historiansa aikana nähdä monenmoista. Rakennus on myös kokenut kovia. Silti se on aina rakennettu uudestaan entistä ehompana, historiaa unohtamatta. Maailmanperintöluetteloon tämä rakennus on kuulunut vuodesta 1987.


Kyseessä on Lontoon Westminsterin palatsi ei tuttavallisesti Parlamenttitalo. Samaan maailmanperintökohteeseen kuuluvat myös kirkot Westminster Abbey ja Pyhän Margaretin kirkko. Westminsterin palatsin vanhimmat jäljellä olevat osat ovat 1000-luvun lopulta. Palatsi tuhoutui pahasti tulipalossa 1834 ja on sen jälkeen rakennettu uudestaan. Palatsin tunnetuin osa lienee nykyiseltä viralliselta nimeltään Elizabethin torni ja sen huipulta löytyvä, parhaiten lempinimellään Big Ben tunnettava, kello.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 13. luukku

Joulukalenterin kolmannestatoista luukusta löytyy Välimerellisten maisemien tyylipuhdas edustaja. Näin ainakin tästä alueesta toteaa Unesco perusteluissaan vuonna 1997 alueen maailmanperintöuetteloon lisäämisen yhteydessä.


Tämä alue on Amalfin rannikko Napolin eteläpuolella Italiassa. Ja onhan alue toki kaunis. Kallioiset rannat ja ylös rinnettä pitkin kohoavat kaupungit värikkäine taloineen ovat tuttuja näkyjä muuallakin Välimeren alueella. Nähtävää olisi varmasti myös sisämaassa, joskin me pysyttelimme omalla vierailullamme rannikon tuntumassa. Kuvassa näkyy Positanon kaupunki. Muita alueen upeita kaupunkeja ovat muun muassa Amalfi ja Ravello.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 12. luukku

Joulukalenteri on päässyt jo puoliväliin. Tämän kertainen kohde on maailmanperintökohteena varsin tuore tulokas, se on lisätty maailmanperintöluetteloon vasta vuonna 2015. Kohde olisi oikein mainio paikka vierailla juuri näin keskellä talvea, sillä tässä paikassa ei todellakaan tarvitse palella.


Tämän luukun kohde on Singaporen kasvitieteellinen puutarha. Tämä 47 hehtaarin kokoinen puutarha on perustettu nykyiselle paikalleen vuonna 1859. Maailmanperintöluettelossa puutarhoja on mukana vain kolme, joista Singaporen kasvitieteellinen puutarha on ainoa trooppinen puutarha. Puutarhalla on ollut suuri merkitys koko Malakan niemimaan kehitykselle siellä tehdyn kumipuiden viljelytutkimuksen vuoksi. Viljelyn ja raakakumin valmistustekniikan kehittymisen myötä Malakan niemimaa kohosi maailman jotavaksi lateksin tuottajaksi. Myös orkideoiden tutkimuksessa Singaporen kasvitieteellinen puutarha on huipputasoa.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 11. luukku

Tämänkertainen joulukalenterin luukku vie ihan tuohon lyhyen laivamatkan päähän Suomesta. Kyseessä on yksi Euroopan parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja. Paikka on suomalaisille tuttu, joskin moni vierailija on ainakin menneinä vuosina ollut matkassa ihan muiden asioiden kuin historiallisten arvojen perässä.


Ja Tallinnahan se on toki kyseessä, tarkemmin ottaen sen vanhakaupunki. Alue on poikkeuksellisen täydellinen ja hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki. Tallinna on aiemmasta joulukalenterin luukusta tutun Riian tapaan vanha Hansakaupunki ja samalla tavalla tärkeä kauppapaikka. Ensimmäinen maininta Tallinnasta löytyy kirjallisista lähteistä vuodelta 1219. Ihmisasutusta kaupungin paikalla on kuitenkin ollut 5000 vuoden ajan.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 10. luukku

Joulukalenterin kymmenes luukku vie kauas Euroopan laidalle, tai oikeastaan vähän laidan yli. Kyseessä on 1400-luvun lopulla perustettu kaupunki, joka on aiemmin toiminut oman alueensa pääkaupunkina. Maailmanperintöluetteloon tämä kaupunki nostettiin vuonna 1999.


Kaupunki on San Cristóbal de La Laguna Teneriffan saarella. Tämä Kanariansaarten vanhin kaupunki on myös koko saariston kolmanneksi suurin sekä saarensa toiseksi suurin kaupunki. La Laguna toimi Teneriffan pääkaupunkina vuoteen 1723 asti. Iso osa kaupungin 1500-1700-lukujen rakennuksista on suojeltu. Kaupunki on hyvin eläväinen, ei vähiten 30 000 opiskelijan yliopistonsa vuoksi.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 9. luukku

Yhdeksäs luukku maailmanperintöjoulukalenteristani johdattelee lempikaupunkiini. Tämä kaupunki on rakentunut joen rannoille ja kahdelle joen saarelle. Varsinainen tämänkertainen maailmanperintökohde ovatkin kaupungin läpi virtaavan joen rannat, joilta löytyvät kaupungin tärkeimmät arkkitehtoniset aarteet.


Kyse on Pariisin läpi virtaavan Seinen rannoista, tarkemmin Pont de Sullyn ja Pont d'Iénan siltojen välillä. Tältä osuudelta löytyvät myös Seinen kaksi saarta, Ile de la Cité ja Ile St Louis. Kuvassa näkyvä 1300-luvulla valmistunut Notre Damen goottilainen katedraali on yksi alueen arkkitehtonisista mestariteoksista. Samaan joukkoon lukeutuvat myös muiden muassa Louvre, Eiffelin torni, ja Sainte Chapelle. Rakennusten lisäksi myös Seinen ylittävät sillat ovat upeita katsottavia.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 8. luukku

Joulukalenterin kahdeksas luukku vie kauas maapallon toiselle puolelle. Tämä maailmanperintökohde koostuu kaikkiaan seitsemästätoista erillisestä osasta, jotka ovat peräisin 900-1600-luvuilla.


Kyseessä ovat Kioton historialliset monumentit Japanissa. Kioto oli näiden monumenttien valmistuessa Japanin pääkaupunki. Monumentit jakautuvat Kioton lisäksi läheisten Ujin ja Otsun kaupunkin alueille. Kaikkiaan näihin seitsemääntoista monumenttiin kuuluu 187 erillistä rakennusta ja 12 puistoa. Kaikki monumenitit Nijon linnaa lukuunottamat ovat uskonnollisiin tarkoituksiin rakennettuja. Näihin kuuluu myös kuvan Kinkaku-jin temppelin kultainen paviljonki.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 7. luukku

Seitsemäs luukku maailmanperintöjoulukalenteristani paljastaa kohteen Itämeren rannalta. Olen tutustunut tähän vanhaan Hansakaupunkiin vain hyvin lyhyesti maaliskuun alkupuolella, jolloin keli ei vielä ollut kovin suotuisa kaupunkilomailuun. Silti kaupunki teki vaikutuksen.


Tämä kohde on Latvian pääkaupunki Riian vanhakaupunki. Paikalla on sijainnut kauppakeskus jo ennen ajanlaskun alkua, mutta Riian kaupunki on perustettu 1200-luvun alussa. Kaupungin sijainti kauppareittien varrella idän ja lännen rajalla on tarjonnut Riian asukkaille mahdollisuuden seurata aitiopaikalta tärkeitä historiallisia tapahtumia.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 6. luukku

Itsenäisyyspäivän kunniaksi joulukalenterin kuudennesta luukusta löytyy kotimainen maailmanperintökohde. Suomesta Unescon listalle on kelpuutettu toistaiseksi seitsemän kohdetta, joista valitsin nyt itseäni lähimmän.


Kyseessä on Suomenlinnan linnoitus, joka on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1991. Tämä Helsingin edustalla sijaitseva merilinnoitus on rakennettu 1700-luvun lopulla. Suomenlinna on yksi Suomen suosituimpia matkailukohteita. Parhaimmillaan vuosittaisten vierailijoiden määrä on ollut yli 800 000.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 5. luukku

Joulukalenterin viides luukku pitää sisällään maailmanperintökohteen Euroopan laidalta. Tämä kohde on oikeastaan kokoelma useampia historiallisesti merkittäviä paikkoja tässä kaupungissa, joka on jo vuosituhansien ajan ollut niin poliittisten kuin uskonnollistenkin tapahtumien keskiössä.


Tämä kohde koostuu Istanbulin historiallisista alueista. Joukossa on useita hienoja moskeijoita, kuten kuvan taustalla kohoava Sulttaani Ahmedin moskeija. Tämä Sinisenä moskeijana paremmin tunnettu rakennus on yksi nuorimmista rakennuksista tässä maailmanperintökohteessa, se on valmistunut vuonna 1617.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 4. luukku

On aika avata joulukalenterin neljäs luukku. Sieltä kurkistaa keskiaikainen kukkulakaupunki, jonka historiallinen keskusta on kuulunut Unescon maailmanperintölistalle vuodesta 1990. Tämä nimenomainen kukkulakaupunki erottuu muista Välimeren maiden kukkulakaupungeista kohti taivasta kurottavien torniensa vuoksi.


Tämä kaupunki on San Gimignano Italian Toscanassa. Kaupunkia on kutsuttu keskiajan Manhattaniksi juuri noiden tornien takia. Keskiajalla kaupunki oli tärkeä välietappi pyhiinvaelluksilla Roomaan. Kaupungin jopa 50-metriset tornit ovat peräisin 1000-1200-luvuilta, jolloin kaupungin varakkaat suvut rakennuttivat niitä mahtinsa symboleiksi. Torneja on parhaimmillaan ollut yli 70, mutta nykyisin vain neljätoista on jäljellä.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 3. luukku

Unescon maailmanperintökohteita esittelevän joulukalenterini kolmas luukku pitää sisällään joukon ensimmäisen luontokohteen. Kyseessä on metsäalue, joka vetää jonkin verran metsissä liikkuneen suomalaisenkin hiljaiseksi.


Kyseessä ovat Redwoodin kansallispuistot pohjoisessa Kaliforniassa. Alue koostuu useammasta kansallispuistosta, joissa kaikissa kasvaa mahtavia punapuita. Nämä kaikista maailman puista korkeimmiksi kasvavat voivat yltää jopa 115 metrin korkeuteen. Ne myös elävät parhaimmillaan tuhansia vuosia, minkä vuoksi vanhimmat punapuut lukeutuvat maailman vanhimpiin eliöihin.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 2. luukku

Joulukalenterin toisesta luukusta löytyy Unescon maailmanperintökohde Euroopan lounaislaidalta. Tutustuimme tähän kohteeseen aikoinaan päiväretken verran, mutta pidempäänkin vierailuun täällä olisi hyvinkin aihetta.


Tämä kohde on Lissabonin länsipuolella Portugalissa sijaitseva Sintra. Kaupungissa on useita upeita palatseja ja muita rakennuksia. Maurien korkealle kukkulalle rakentama linnoitus on todella hieno kohde jo pelkästään sieltä yli maiden ja mantujen avautuvien maisemien vuoksi. Yllä olevassa kuvassa näkyvä Penan palatsi puolestaan on häkellyttävä arkkitehtuuristen tyylien tilkkutäkki. Näiden lisäksi ainakin kuninkaallisessa palatsissa on syytä käydä piipahtamassa.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018: 1. luukku

Joulukuu on täällä taas ja on siis aika aloittaa joulukalenteri. Tällä kertaa joulukalenterini teemana ovat Unescon maailmanperintökohteet. Ensimmäiseen luukkuun olen piilottanut kohteen, jonka kuuluminen Unescon listalle tuli minulle yllätyksenä. Tai siis onhan tämä todella upea ja historiallisesti merkittävä kohde, mutta en vain ollut koskaan tätä tietoa mistään bongannut. Vastaavia tapauksia löytyy muutamasta muustakin luukusta.


Kyseessä on Prahan vanhakaupunki. Olen käynyt Prahassa kaksi kertaa ja lähinnä liikkunut juuri vanhankaupungin alueella. Tienoo on todella kaunista ja vertaankin sitä usein Pariisiin. Erityisesti tykkään siitä, että vanhoja upeita rakennuksia on niin paljon jäljellä. Näitä on nähtävillä useilta eri aikakausilta. 1300- ja 1400-lukujen goottilaiset ja 1700-luvun barokki-tyyliset rakennukset erityisesti hivelevät minun silmääni.

Maailmanperintöjoulukalenteri 2018

Viime vuonna minulla oli niin hauskaa kaupunkikohdejoulukalenterini suunnittelussa, että ajattelin tehdä joulukalenterin tänäkin vuonna. Tällä kertaa otin aiheekseni Unescon maailmanperintökohteet. Pikaisesti vierailemani kohteet laskettuani päädyin lukuun, joka oli suurempi kuin 24, eli kohteita riittää joulukalenterin tarpeiksi.


Kohteiden järjestys luukuissa on puolisatunnainen, eli tällä kertaa en ole jättänyt ykkössuosikkejani viimeiseksi. Kaikki kohteet ovat omalla tavallaan mainioita ja mielestäni tutustumisen arvoisia.

Viikko Hongkongissa 2018, Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 4: Siirtomaa-ajan tunnelmissa

Nyt on matkakertomuksesta enää jäljellä perinteinen tilinpäätös. Olin jälleen erityisen tarkkana rahankäytön kanssa ja keräsin talteen jokaisen yksittäisen kulun. Esittelen nyt matkan kustannukset lentoihin ja majoitukseen, liikkumiseen sekä ruokakuluihin eriteltyinä.


Miten oikein käytännössä tämä kirjanpito tällä tarkkuudella onnistuu niin että aikaa jää vähän lomailuunkin? Oikeasti aikaa ei tähän kulu juuri lainkaan. Maksan kaiken mahdollisen luottokortilla, jolloin kirjanpito syntyy ihan automaattisesti. Norwegian Bankin nettipankista pystyy lataamaan tapahtumat Excel-tiedostona, mikä helpottaa hommaa huomattavasti. Käteiskuluista otan kuitin jos mahdollista. Kuitit kerään taskuun ja illalla otan niistä kollaasina kuvan kännykällä. Jos kuittia ei tule kirjaan kulun heti maksettuani kännykkään talteen.

Viikko Hongkongissa 2018, osa 4: Siirtomaa-ajan tunnelmissa

Edellinen osa: osa 3: Ostoskeskuksia ja muita liikennevälineitäSeuraava osa: Tilinpäätös

Hongkong oli Britannian hallinnassa vuodesta 1841 vuoteen 1997. Tämän pitkän ajanjakson vaikutukset näkyvät edelleen. Osana Kiinaakin Hongkong on osittain kovin länsimaisen tuntuinen.


Yksi matkapäivistämme muotoutui puolivahingossa siirtomaahenkisesti. Koska oli keskiviikko, oli tämä ainoa mahdollisuutemme käydä seuraamassa laukkakisoja Happy Valleyn laukkaradalla. Ennen tätä käytimme aamupäivän tutustumalla kaupungin historiaan museossa ja iltapäivän iltapäiväteellä Peninsula-hotellissa.

Viikko Hongkongissa 2018, osa 3: Ostoskeskuksia ja muita liikennevälineitä

Edellinen osa: osa 2: Niin taskuravun kuin kanankin jalkojaSeuraava osa: osa 4: Siirtomaa-ajan tunnelmissa

Hongkongissa on tarjolla varsin kätevä julkisen liikenteen verkosto. Välineinä löytyy niin metroa kuin bussiakin. Näiden lisäksi saarten ja mantereen välillä voi matkustaa lautoilla. Kaikkein sympaattisin kulkuväline lienee kuitenkin kaksikerroksinen raitiovaunu. Liikkuminen on varsin edullista. Matkustimme loppusyksyn Hongkongin matkallamme näillä kaikilla ja vielä vähän päälle. Tämä matkakertomuksen osa on omistettu Hongkongin liikennevälineille.


Ennen varsinaisia liikennevälineitä haluan kuintenkin sanoa muutaman sanan Hongkongin ostoskeskuksista, joita on paljon. Erityisesti Hongkongin saaren  businesskeskustassa Centralissa liikkuessa ostoskeskuksia on mahdoton välttää. Isojen katujen yli kun ei katutasossa pysty kulkemaan. Ainoa väylä yli kadun on ostoskeskuksesta toiseen kulkeva katettu silta. Tämän takia ostoskeskukset ovat ikään kuin yksi liikenneväline muiden joukossa.

Viikko Hongkongissa 2018, osa 2: Niin taskuravun kuin kanankin jalkoja

Edellinen osa: osa 1: Tuttuja paikkoja uudessa valossaSeuraava osa: osa 3: Ostoskeskuksia ja muita liikennevälineitä

Hongkong on upea ruokamatkakohde. Edellisellä vieralulla kartoitimme varsin laajasti kaupungin ruokatarjontaa. Tällä kertaa keskityimme aiemman tiedustelun perusteella ykkössuosikeiksemme valikoituneisiin herkkuihin.


Kantonilainen keittiö on Hongkongissa hyvin edustettuna. Tyypillistä tämän Kiinan alueen ruoalle ovat tuoreet raaka-aineet, maltillinen mausteiden käyttö sekä hellävarainen kypsennys. Mereneläviä käytetään paljon. Erityisesti kantonilaisen keittiön antimista meille maistuvat täytetyt ja bambukoreissa höyryttämällä kypsennetyt taikinanyytit eli dim sumit.

Viikko Hongkongissa 2018, osa 1: Tuttuja paikkoja uudessa valossa

Edellinen osa: Viikko Hongkongissa 2018, Seuraava osa: osa 2: Niin taskuravun kuin kanankin jalkoja

Koska tämä oli toinen Hongkongin vierailumme, ajattelimme tällä kertaa jatkaa niiden jo nähtyjen perusnähtävyyksien jälkeen vähän erikoisempien paikkojen parissa. Eli ei mitään Victoria Peakia ja vastaavia tällä kertaa. Vaan kuinkas kävikään...


Kävikin yllättäen niin, että ensimmäisen päivän harmauden jälkeen toisena päivänä jo hieman kirkastui ja seuraavina päivinä aurinko näyttäytyi pilvien lomasta jo heti aamusella. Aiemman vierailun totaalisen harmauden jälkeen koko kaupunki näytti ihan erilaiselta auringonpaisteessa. Emme voineet mitenkään vastustaa kiusausta kiertää monia edelliseltä vierailulta tuttuja paikkoja uudemman kerran.

Viikko Hongkongissa 2018

Seuraavaksi: osa 1: Tuttuja paikkoja uudessa valossa

Tämän vuoden matkat ovat olleet ihan jotain muuta kuin mitä viime vuoden lopulla hahmottelimme. Jostain puskasta ilmestyi marraskuun alkuun tämmöinenkin viikon matka Hongkongiin.


Vaan eipä siinä mitään. Hongkongissa oli kivaa ja matkan jälkeen vaimo totesi tämän olleen yksi parhaista matkoista ikinä. Minäkin tykkäsin, vaikka ehdinkin taas jatkuvan ulkona hikoilun ja överi-ilmastoiduissa sisätiloissa palelun vaihtelun vuoksi vähän vilustua. Mutta minä nyt vilustun reissussa muutenkin usein ja toivun siitä nopeasti.

Ensikokemus Finnairin A350-koneen businessluokasta

Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan, pystyisikö tällainen herkkäuninen oikeasti nukkumaan kunnolla kaukolennolla businessluokan makuuasentoon kääntyvällä jakkaralla. Taannoisella Helsinki-Hongkong -lennolla tähän viimein tarjoutui tilaisuus. Koneena oli kivasti vielä Finnairin laivaston uusin kapistus Airbus 350, jonka Economy Comfortista kirjoittelin jo kesäisen Japanin matkan jälkeen.


Businessluokkaan voi päästä useammalla eri tavalla. Hannuhanhille paikka voi avautua ihan ilmaiseksi, jos kone on sopivasti ylibuukattu. Rikas ihminen voi ostaa suoraan lentolippunsa businessluokkaan, jolloin hinta on merkittävästi economya kalliimpi. Halvemmalla pääsee tekemällä tarjouksen. Tällöin voi itse päättää paljonko on valmis korotuksesta maksamaan. Tosin lentoyhtiö asettaa tarjoukselle alarajan, joka voi kaukolennolle olla yli 500 euroa. Rahan lisäksi korotuksen voi ostaa myös tililleen kertyneillä lentoyhtiön pisteillä. Finnairin kaukolennoilla luokan korotus kustantaa 50 000 pistettä. Me käytimme tätä viimeistä vaihtoehtoa.

Roadtrip USA: 5 klassista reittiä

USA on roadtripien luvattu maa. Olemme tehneet siellä kaksi isompaa automatkaa, joista molempien reittiä voi pitää klassikona. USA:sta eivät kuitenkaan klassiset roadtripit pääse loppumaan kesken. Automatkailun alkuaikoina 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyi useampia tällaisia reittejä, joilla jokaisella on omat faninsa, ja joita yritetään pitää edelleen hengissä vuosikymmenten saatossa tapahtuneesta tieverkon merkittävästä uudistamisesta huolimatta. Internetistä löytyy paljon vinkkejä aiheesta.


Keräsin tähän yhteen viisi mielenkiintoisinta netistä löytämääni klassista autoreittiä. Näistä kaksi ensimmäistä ovat itse matkaamamme Pacific Coast Highway ja Route 66. Näiden lisäksi mielenkiintoisilta kuulostivat Kanadan rajalta Meksikonlahdelle mahtavaa Mississippiä seuraileva Great River Road, maan pohjoisosan halki rannikolta rannikolle kulkeva Yellowstone Trail sekä vastaava eteläisempi Dixie Overland Highway. Rakensin näistä kaikista niin tarkan kartan kuin netistä löytyneillä tiedoilla pystyin. Kuvitus on jälleen omista kokoelmistani kokoon raavittu. Sattumalta kaikkien reittien varrelta löytyi joitain kuvia. Tervetuloa nojatuolimatkalle.

Kumamoton nähtävyyksiä - Suizen-ji Jōju-en

Japanilaiset puutarhat ovat aina hienoa katsottavaa. Upeasti parturoidut puut ja nurmikentät sekä tarkoin harkitut maanmuodot ovat ilo silmälle. Tätä ylenpalttista paneutumista yksityiskohtiin voi olla vaikea ymmärtää, mutta siitä on kuitenkin helppo nauttia. Hienoin näkemäni japanilainen puutarha on Kyushun saarelta Kumamotosta löytyvä Suizen-ji Jōju-enin puutarha.


Kumamoton kaupunkia pahoin koetelleet vuoden 2016 kaksi suurta maanjäristystä aiheuttivat puutarhalle jonkin verran vahinkoa, mutta onneksi se saatiin avattua yleisölle uudelleen muutaman viikon kuluttua. Kesällä 2018 ei maanjäristyksen tuhoista ollut enää mitään nähtävillä. Toisella puolen kaupunkia sijaitseva Kumamoton hieno linna oli kuitenkin vaurioitunut pahoin ja pysyy vielä pitkään suljettuna.

Santa Fen nähtävyyksiä - Georgia O'Keeffe Museum

Tutustuimme Route 66 -matkamme alkumetreillä Chicagon Art Instituten taidemuseossa Georgia O'Keeffen maalauksiin. Myöhemmin samalla matkalla päädyimme New Mexicon pääkaupunkiin Sante Fe:hen, josta löytyi O'Keeffelle omistettu taidemuseo Georgia O'Keeffe Museum. Amerikkalaisen modernismin äidiksi kutsuttu O'Keeffe ehti pitkän uransa aikana asua Chicagossa, mutta kenties parhaiten hänet tunnetaan uransa jälkipuoliskon töistä, jotka hän maalasi New Mexicossa asuessaan. Tällä kaudella hänen töissään pääsevät esillä osavaltion upeat maisemat.


Museon kokoelmissa ei ole O'Keeffen tunnetuimpia töitä, mutta silti hänen uransa kaikilta kausilta on jotain nähtävänä. Uransa alkupuolella O'Keeffe tuli tunnetuksi kukkia ja hedelmiä esittävistä rohkean värikkäistä lähikuvista. New Yorkissa asuessaan O'Keeffe maalasi myös pilvenpiirtäjiä sisältäviä kaupunkimaisemia.

Syysloma Rivieralla 2018, Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 3: Mini Tour de France

Näin on matkakertomus taas päässyt loppuun asti ja on aika tarkastella paljonko lysti maksoi. Olin tällä kertaa taas hyvin säntillinen ja keräsin jokaisen yksittäisen kulun ylös. Olen tuttuun tapaan jakanut kulut muutamaan erään. Näistä kustakin erittelen tarkemmin, miten lopulliseen summaan on päästy. Tosin ruokakuluista en jaksa menemään yksittäisiin kuluihin asti.


Matkamme kesto oli tiistaista lauantaihin. Koska saavuimme Nizzaan jo aamulennolla ja palasimme kotiin iltalennolla, oli matka-aikaa oikeastaan täydet viisi päivää. Majoituimme neljän tähden hotellissa neljän yön verran. Liikuimme sekä julkista liikennettä että vuokra-autoa käyttäen.

Syysloma Rivieralla 2018, osa 3: Mini Tour de France

Edellinen osa: osa 2: Monaco, Seuraava osa: Tilinpäätös

Halusimme osana Rivieran syyslomaamme käydä tutustumassa Nizzaa ympäröivän alueen vanhoihin kukkulakaupunkeihin. Tämä olisi ollut toteutettavissa myös julkista liikennettä käyttäen, sillä bussiyhteydet alueella ovat varsin hyvät ja kertalippu maksaa vain 1,50€. Bussi vain on niin tukalan hidas ja kankea väline matkantekoon. Siksi päädyimme vuokra-autoon.


Varasimme auton tuttuun tapaan Hertziltä. Meillä on vain hyviä kokemuksia kyseisestä vuokraamosta, eikä pettymystä ollut luvassa tälläkään kertaa. Asiointi kävi todella nopeasti ilman jonotusta ja autokin oli siisti. Kilometrejä oli pohjalla vain noin 4000.

Syysloma Rivieralla 2018, osa 2: Monaco

Edellinen osa: osa 1: Nizza, Seuraava osa: osa 3: Mini Tour de France

Vajaan viikon mittaisen Rivieran syyslomamme ensimmäinen retkikohde oli siinä ihan tukikohtakaupunkimme Nizzan lähellä sijaitseva kääpiövaltio Monaco. Tämä maailman toiseksi pienin ja väentiheydeltään suurin itsenäinen valtio on Nizzasta käsin vartin junamatkan tai liki tunnin bussimatkan päässä.


Juna oli kulkuvälineenä se kaikista houkuttelevin, sillä hotellimme sijaitsi aivan Nizzan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Olimme kuitenkin jo kerran taittaneet tämän matkan junaa käyttäen, mistä syystä bussi oli toiveissa tällä kertaa. Kyseistä bussimatkaa on usein kehuttu maisemiltaan yhdeksi maailman hienoimmista. Parhaat maisemat ovat tarjolla bussin oikean puolen ikkunoista nimenomaan matkalla Nizzasta Monacoon päin.

Syysloma Rivieralla 2018, osa 1: Nizza

Edellinen osa: Syysloma Rivieralla 2018, Seuraava osa: osa 2: Monaco

Pääosa Rivieran syyslomastamme kului Nizzassa, joka on kiva paikka jos haluaa kaupunki- ja rantaloman samassa paketissa. Tarjolla on muutoinkin jokaiselle jotakin. Ostosmahdollisuudet kuuluvat olevan hyvät, vanhakaupunki on viehkeä ja rantakadulta näkyvä turkoosi meri on kaunis katsella myös tällaisen maakravun mielestä. Nizzaan on myös kätevästi tarjolla suoria lentoja Suomesta.


Majoituimme koko matkan ajan Nizzassa. Kaupunki on ihan mainio tukikohta Rivieralla hyvien liinenneyhteyksiensä puolesta. Junalla pääsee nopeasti ja bussilla edullisesti kaupungista toiseen. Myös autovuokraamoja on hyvin tarjolla. Me kokeilimme vajaan viikon matkamme aikana näitä kaikkia.

Syysloma Rivieralla 2018

Seuraavaksi: osa 1: Nizza

Syksyn jo kolkutellessa ovella koto-Suomessa päätimme vielä jatkaa kesää ja siirtää itsemme muutamaksi päiväksi Välimeren äärelle. Kohteena oli Ranskan Rivieralla sijaitseva Nizza, joka on meille entuudestaan tuttu kaupunki. Edellisestä vierailusta tosin oli ehtinyt jo kulua reilut 16 vuotta. Pikkuisen liian pitkään, seuraava vierailu on kyllä vuorossa pikemmin.


Oikeastaan meidän oli tarkoitus karata Rivieralle lepäämään keittiöremontin jälkeen. Koska asiat eivät kuitenkaan aina mene niin kuin sitä haluaisi, päädyimme lopulta matkalle jo ennen koko remontin alkamista. Lisäksi onnistuimme vielä molemmat sairastumaan kunnon räkätautiin juuri reissun alla. Ei siis mennyt ihan putkeen tämän matkan alku.

Springfieldin nähtävyyksiä - Abraham Lincolnin hauta

Yksi USA:n suosituimmista presidenteistä, Abraham Lincoln, on haudattu kotikaupunkiinsa Springfieldiin. Kaupungin nimi voi johtaa sekaannuksiin, sillä Springfieldejä on USA:ssa kaikkiaan yli 30. Pahin sekaannusten keskittymä on Wisconsinin osavaltiossa josta löytyy kokonaista kuusi Springfieldiä. Abraham Lincolnin tapauksessa kyse on Illinoisin osavaltion pääkaupunki Springfieldistä. Tässä osavaltiossa näitä kaupunkeja on onneksi vain yksi.


Lincoln syntyi Kentuckyssa, mutta muutti aikuisiällä Illinoisiin harjoittamaan lakimiehen työtä. Tuohon aikaan 1800-luvulla lakimiehen tehtävien hoitaminen ei vaatinut mitään ammattipätevyyttä, eikä sellaista itseoppineella Lincolnillakaan ollut. Hän asettui asumaan Springfieldiin, meni naimisiin ja perusti perheen. Hän asui Springfieldissä presidentiksi valintaansa asti. Kuoltuaan salamurhaajan luotiin toisella virkakaudellaan, Lincoln palasi takaisin Springfieldiin haudattavaksi Oak Ridgen hautausmaalle.

Kioton nähtävyyksiä - Fushimi Inari-taisha

Japanin tuhatvuotinen pääkaupunki Kioto on tunnettu historiallisista kohteistaan. Kenties valokuvatuin Kioton nähtävyyksistä on 700-luvulta peräisin olava šintolaispyhäkkö Fushimi Inari-taisha. Tämä kettuna kuvatulle Inari-jumalalle omistettu pyhäkkö on tunnettu tuhansista punaisista torii-porteista, jotka symboloivat siirtymistä arkisesta todellisuudesta pyhään paikkaan. Fushimi Inari-taisha on tärkein Inari-jumalalle omistetuista monista pyhäköistä Japanissa. Näissä kaikissa torii-portteja on paljon, mutta Fushimi Inari-taisha on tässäkin suhteessa ihan omalla tasollaan.


Itse pyhäkkö sijaitsee Inari-kukkulan juurella, mutta siihen kuuluu myös torii-portein koristeltu polku, joka kulkee kukkulan huipulle ja takaisin alas. Polun varrella on lukuisia pieniä sivupyhäkköjä. Etenkin polun alkuosa on todella suosittu kohde. Myös keskellä kesää, parhaan turistikauden ulkopuolella, paikalla vieraillessamme oli turha haaveilla valokuvista ilman muita turisteja.

Austinin nähtävyyksiä - Texas State Capitol

Texasin osavaltion pääkaupungista Austinista löytyy monen muun osavaltion pääkaupungin tapaan kongressitalo (eng. Capitol). Koska ollaan Texasissa, on talo tietenkin kaikkein suurin osavaltion kongressitalo, kuinkas muuten. Monen muun osavaltion kongressitalon tapaan myös Texasin kongressitalo on avoinna yleisölle ihan ilmaiseksi. Myös opastetut kierrokset ovat ilmaisia.


Me päätimme käydä katsomassa rakennusta vain ulkoapäin matkallamme syömään superhyvää grilliruokaa Franklin Barbeque -ravintolaan. Piipahdimme kuitenkin kurkistamaan myös talon sisäpuolelle ja lopulta lähdimme mukaan myös opastetulle kierrokselle, joka oli alkamassa juuri sopivasti. Voin lämpimästi suositella tällaista kierrosta, sillä opas oli todella hyvin asiansa osaava ja mielenkiintoista tarinaa tästä talosta löytyi vaikka kuinka. Emme edes myöhästyneet lounaalta tämän takia, sillä kierros kesti vain vajaan tunnin.

Route 66: Oklahoma Route 66 Museum

Clintonin pikkukaupungissa Oklahoman länsiosassa sijaitsee hienoin näkemämme Route 66 -aiheinen museo. Jonkinlainen Route 66 -museo löytyy liki jokaisesta reitin kaupungista, mutta pääosa näistä on varsin kotikutoisesti toteutettuja. Clintonin Oklahoma Route 66 Museum on monista muista museoista poiketen maksullinen, joskin pääsymaksu on varsin maltillinen $7. Pääsymaksulle on kuitenkin katetta, sillä museo on todella hienosti toteutettu.


Museo esittelee vanhan valtatien tarinan sen rakentamisesta tähän päivään. Tältä jo kohta sadan vuoden pituiselta jaksolta löytyy monia erilaisia kausia. Näitä kaikkia esitellään kivasti kootun esineistön ja infotaulujen avulla.




Route 66 sai alkunsa 1920-luvulla osana koko maan laajuista tieverkon yhtenäistämistä. Tässä vaiheessa lähinnä yhdistettiin vanhoja teitä yhtenäisen numerokoodiston alle. Tasakymmennumerot varattiin tärkeimmille rannikolta rannikolle johtaville teille. Muut tiet saivat ne väliin jäävät numerot. Tähän joukkoon kuului myös Route 66. Tieuudistuksen myötä valtatien asemaan nostettuja reittejä pyrittiin päällystämään. Route 66 oli pääosin päällystetty jo valmiiksi Chicagon päästä lähtien, mutta välillä oli paljon hiekkatietä.




1930-luvun lama aiheutti massatyöttömyyttä. Samoihin aikoihin keskilännen pölykulhon (eng. dust bowl) alueella liian ahneen pellonmuokkauksen myötä aikaansaatu valtava luonnonkatastrofi ajoi alueen maanviljelijät ahdinkoon. Näiden koettelemusten piinaamat ihmiset sortuivat uskomaan mainosmiesten lupauksiin paremmasta elämästä Kaliforniasta. Niinpä 1930-luvulla moni viimeiset varansa juuri ja juuri kasassa pysyvään autonromuun sijoittanut perhe vaelsi Route 66:lla kohti lännen luvattua maata. Tätä aikaa kuvaa John Steinbeck kirjassaan Vihan hedelmät (eng. Grapes of Wrath). Steinbeckin kynästä on lähtöisin yksi Route 66:n lempinimistä: Mother Road.


Seuraava vuosikymmen alkoi suursodalla, joka toi tielle matkaamaan rannikolta toiselle siirtyviä sotilaita. Sodan aikana Route 66 -reitillä matkanneista sotilaista moni palasi tien päälle taistelujen päätyttyä lomamatkoilla. Route 66 alkoi esiintyä lauluissa ja elokuvissa. Tätä kautta syntyi tien legendaarinen maine, joka yhä edelleenkin houkuttelee matkalaisia maailman kaikista kolkista.




Sodan jälkeiset vuodet olivat vaurastumisen aikaa. Autosta tuli amerikkalaisen vapauden symboli ja automatkoista perheiden suosittuja lomanviettotapoja. Tien varren liikeyritykset kukoistivat, oli sitten kyse huoltoasemista tai majapaikoista. Valomainostensa avulla nämä keitaat houkuttelivat yössä vaeltavia matkalaisia pysähtymään.


Museossa on nähtävillä myös mielenkiintoinen ravintolakonsepti, joita myytiin Route 66:n kulta-aikoina. ympäri maata. Valmiina yksikkönä toimitettava ravintola tarvitsi vain betonista valetun pohjan sekä sähkö-, viemäri- ja vesiliitännät. Ravintola toimitettiin paikoilleen, liitännät tehtiin ja liiketoiminta oli valmis alkamaan. Niin keittiö kuin ravintolasalikin olivat täysin varusteltuja ja käyttövalmiita. Oman yrityksen perustamiseen ei tarvinnut edes suurta pääomaa. Ravintolan pystyi maksamaan takaisin osamaksulla. Rakennuksen kyljessä oli jopa valmis laatikko osamaksun suorittamista varten. Yrittäjä pudotti laatikkoon viikottaisen osamaksuerän ja ravintolayksiköitä myyvän firman edustaja kävi poimimassa rahat.


1980-luvulla Route 66 hiipui pois suurempien Interstate-motareiden korvattua sen koko matkaltaan. Lopulta vanha valtatie lakkautettiin kokonaan. Amerikkalaisilla ei enää ollut aikaa tien päällä vietettäväksi. Monet tien varren yritykset joutuivat laittamaan lapun luukulle. Isompi tie vei asiakkaat ohi pikkukaupunkien keskustojen. Moderneilla autoilla pystyi ajamaan pitempiä matkoja kuin menneiden vuosikymmenten menopeleillä, eivätkä pienet huoltoasemat pärjänneet kilpailussa moottoriteiden varsille avattujen uusien isojen kompleksien kanssa.


Onneksi osa yrittäjistä ei suostunut luovuttamaan. Moni keksi alkaa myydä Route 66 -reittiä nostalgiannälkäisille ulkomaalaisille. 2000-luvulla vanha valtatie onkin tehnyt jonkinlaisen epävirallisen paluun. Kulkijoita ei tiellä ole kuin murto-osa huippuvuosien määrästä, mutta turistit ovat kuitenkin löytäneet vanhan valtatien ja osa pikkukaupungeista on onnistunut pysymään elinvoimaisina.


Museon pihalta löytyy vielä kokonainen ravintolayksikkö ihailtavaksi. Emme sattuneet kokeilemaan, olisiko sinne päässyt sisälle.


Oklahoma Route 66 Museum on ehdottomasti vilkaisemisen arvoinen museo. Meidän vierailemistamme Route 66 -museoista tämä oli ylivoimaisesti paras. Ilmeisesti varsin mainio museo löytyy myös Arizonan Kingmanista (Arizona Route 66 Museum). Kävimme myös tämän museon nurkalla kääntymässä, mutta valitettavasti meillä ei ollut aikaa varsinaiselle vierailulle.

Muut kirjoitukset aiheesta Route 66: