Featured Slider

Viisi paikkaa, joihin haluaisin palata

Viikko sitten kirjoitin paikoista, joihin olen palannut, osaan useitakin kertoja, vaikka aluksi arvelin ensimmäisen vierailun jäävän viimeiseksi (ks. Viisi paikkaa, joihin en uskonut palaavani). Tällä kertaa vuorossa on viisi paikkaa tai maata, joissa olen käynyt vain kerran tai kahdesti, mutta joihin haluaisin kovasti palata.


Joukkoon mahtuu hyvin erilaisia kohteita, jotka jakautuvat myös maantieteellisesti eri puolille maailmaa. Kohteiden rajaaminen viiteen on pikkuisen epäreilua, koska todellisuudessa uusintavierailun arvoisia paikkoja on vaikka kuinka paljon. Minä kun en ole kovin monessa paikassa käynyt useita kertoja ja liki kaikista vierailemistani paikoista olen vähintään sen verran tykännyt, että uusintavisiitti kiinnostaisi. Silti halusin pitää listan kompaktina. Kohteiden järjestys on summittainen.

Arizonassa: Navajojen pääkaupunki Window Rock

Window Rockin pikkukaupunki sijaitsee Arizonan osavaltion itälaidalla lähellä New Mexicon rajaa. Window Rock on navajo-intiaanien puoliautonomisen alueen pääkaupunki. Kaikkiaan kolmen osavaltion - Arizonan, Utahin ja New Mexicon - alueelle levittäytyvä reservaatti on lajissaan USA:n suurin. Pääkaupunki ei silti ole mikään metropoli. Window Rockissa asuu vain reilut 2700 asukasta. Tosin kaupungissa sijaitsevissa virastoissa työskentelee moninkertainen määrä navajoja, joten virka-aikoina kaupunki on paljon kokoaan vilkkaampi.


Window Rock ei ole varsinainen turistirysä. Pienen kaupungin tarjonta muille vierailijoille kuin navajoille on varsin vähäistä. Tuskin olisimme mekään tänne päätyneet, jos en sattumalta olisi kaupunkia kartalta huomannut ja sijainniltaan reittimme kannalta mainioksi todennut. Erkanimme osavaltioiden rajan tuntumassa Route 66 -reitiltä kohti lännenelokuvista tuttua Monument Valleyta (ks. Arizonassa: Monument Valley) ja tarvitsimme tälle välille yhden yöpymispaikan. Tähän tarkoitukseen Window Rock sopi hyvin. Kaupungissa on tasan yksi motellitasoinen majapaikka sekä pari vaatimatonta ravintolaa.

New Orleansin nähtävyyksiä - Raitiovaunut

Matkatessamme raitiovaunulla New Orleansin Garden Districtin suuntaan edessämme istui nuori nainen, jolla oli valtava kihara hiuspehko. Jostain taaempaa vaunusta nuori mies tervehti naista nimeltä ja sanoi: "Sinun hiuksesi ovat tänään kaikkialla." Nainen kääntyi katsomaan taakseen, hymyili ja vastasi: "Tiedän. Nyt on kesä ja annan niiden sen kunniaksi olla vapaina." Tämä sai koko vaunullisen ihmisiä hymyilemään.


Raitiovaunu on julkisen liikenteen kulkuneuvoista kaupunkilaisin, kenties metron ohella. Vaikka raitiovaunut ovatkin välillä vähän hitaita, olen aina pitänyt niistä. Olinkin todella onnellinen, kun vuoden Helsingissä asuttuani muutin kävelymatkan päähän raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Myös reissussa pyrin aina tilaisuuden tullen ajelemaan raitiovaunuilla. Aiemmin olen kirjoitellut San Franciscon kaapeliraivionaunuista (ks. San Franciscon nähtävyyksiä - Cable Car). Myös New Orleansin raitiovaunut ansaitsevat oman esittelynsä. Onhan St. Charles Avenuen linja maailman vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut raitiovaunulinja. Liikenne tällä linjalla alkoi vuonna 1835.

Viisi paikkaa, joihin en uskonut palaavani

Innostun matkahaaveista helposti. Kun pohdimme, voisiko johonkin tiettyy kohteeseen vierailu olla ajankohtainen seuraavan vuoden säteellä, alan mielessäni jo pyörittelemään ideoita mitä kohteessa voisi tehdä. Varaan matkaopaskirjoja kirjastosta ja alan suunnitella. Silti on myös joitain kohteita, jotka tuntuvat pakkopullalta. Tällaisiinkin kannattaa joskus matkustaa, sillä moni vähemmän viehättävältä tuntuva kohde voi osoittautua todellisuudessa todella kivaksi. Ja sitten on vielä niitä kohteita, joista en ensi vierailulla innostu yhtään. Näihin kohteisiin harvemmin haluan palata ihan heti, mutta joskus toisen tilaisuuden antaminen kannattaa.


Esittelen seuraavaksi viisi kohdetta, jotka ovat joko osoittautuneet ennakkokäsitystä paremmiksi tai ovat hurmanneet vasta toisen tilaisuuden saatuaan. Pohdiskelen myös vähän syitä ennakkokäsityksilleni sekä niiden muuttumiselle. Näiden kaikkien kohteiden osalta joko ennen ensimmäistä vierailua tai heti sen jälkeen on fiilis ollut sellainen, että paikka ja minä emme tule enää kohtaamaan. Silti toisin on käynyt. Oikeastaan voisin lähteä mihin tahansa näistä paikoista vaikka saman tien.

Nizzassa: Iltapäiväteellä Hotel Negrescossa

Nizzan vuonna 1913 avatulla Hotel Negrescolla on edelleen todella ylellisen majapaikan maine, vaikka se ei ehkä enää olekaan ihan maineensa veroinen. Majoituksen hintakaan ei ole täysin mahdoton, joskaan halvaksi Negrescoa ei voi mennä väittämään. Kuninkaalliset ja muu kerma eivät enää viihdy Nizzassa ja se varmasti näkyy niin hinnassa kuin laadussakin.


Me emme ole vielä Negrescoa majapaikkana testanneet, mutta halusimme silti käydä vilkaisemassa paikkaa myös sisältä päin. Tähän tarjoutuu kätevimmin mahdollisuus asioimalla hotellin ravintoloissa. Lounas olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta me päädyimme iltapäiväteehen, jota tarjoillaan baarin puolella. Sisälle saa astua ihan pääovesta ja vessatauolla tarjoutuu mahdollisuus muihinkin hotellin tiloihin tutustumiseen.