IGTT: Kaikki automatkamme

Syyskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on oma mieluisin matkustusmuoto. Meillä tämä on ehdottomasti roadtrip. Automatkoja on nyt jokunen takana ja lisää on suunnitteilla. Kotimaassa olemme toki autoilleet paljonkin, mutta tässä keskityn automatkoihin Suomen rajojen ulkopuolella.

Ihan ensimmäinen ulkomaan roadtripimme tapahtui kesällä 2009 Toscanassa. Noilla tienoin auto oli oikeastaan välttämättömyys. Minulla, meistä ainoalla ajokortillisella, ei ollut ulkomailla ajamisesta mitään aiempia kokemuksia. Italian maaseudulla ajaminen osoittautui kuitenkin helpoksi. Liikkeellä oli paljon muitakin turisteja, jotka köröttelivät varsin leppoisaa vauhtia. Paikalliset menivät ohi aina tilaisuuden tullen, mutta emme antaneet näiden kaahareiden häiritä hyvää menoa.

Lopullisesti tämä matkustusmuoto nousi suosikiksi ensimmäisellä Jenkki-roadtripillä kesällä 2014. Olin jo pitkään haaveillut automatkasta Tyynenmeren rantamaisemissa Seattlesta Los Angelesiin. Haave muuttui suunnitelmaksi kesällä 2013 keskustellessamme tulevan vuoden kesälomasta, jolloin oli tarkoitus juhlistaa jo kohtalaisen pitkään jatkunutta ihmissuhdettamme jollain vähän pitemmällä matkalla. Sattumoisin samoihin aikoihin luin Uneliaan kokin ensimmäisen postauksen USA:n roadtripistä. Mitäs jos mekin... Tästä alkoi armoton suunnittelu niin reitin kuin budjetinkin suhteen. Matka toteutui ja siitä oikeastaan sai alkunsa tämä blogikin.

Henkilön Aron Koominen (@akoominen) jakama julkaisu
Tuolla matkalla löysimme sen ilon, jonka edessä avautuva tie voi tuottaa. Auton ikkunoista maisemat näkyvät hyvin. Etenkin pienillä teillä matalilla nopeuksilla kuskikin ehtii ihailla maisemia. Koskaan ei voi tietää mitä ihmeellistä löytyy seuraavan mutkan takaa.

Auton kanssa liikkuessa matkanteon rytmi on omissa käsissä. Kaikkea kivalta näyttävää voi pysähtyä ihmettelemään ilman etukäteen tehtyä suunnitelmaa. Pysähdysten keston voi päättää itse.

Kesän 2014 matka oli upea, mutta pieleen mennyt Grand Canyonin vierailu jäi harmittamaan. Päätimme tehdä uuden automatkan, jonka yhteydessä pääsemme uudemman kerran katsomaan tätä luonnonihmettä. Tästä ajatuksesta sikisi lopulta kesän 2016 reilun seitsemän viikon pituinen Route 66 -matka. Pitkään oli epävarmaa, saammeko budjetin kasaan ja onko aikataulu toteuttamiskelpoinen. Hetkittäin olin jo valmis luovuttamaan, kun liki kaikki mahdollinen meni pieleen. Lopulta palaset kuitenkin loksahtivat kohdalleen. Matkan jälkeen minulta meni puolisen vuotta matkakertomuksen saamiseen kasaan blogikelpoiseen muotoon.

Näiden kahden roadtripin välissä ehdimme ajella keväällä 2016 Floridan osavaltion eteläosan ympäri. Tutustuimme mm. Keysin saariketjuun, jonne on lähipäivinä iskemässä valtava hurrikaani. Toivottavasti myrskyn reitti ehtisi vielä kääntyä.

Henkilön Aron Koominen (@akoominen) jakama julkaisu
Tänä kesänä päätimme lähteä Italiaan ja yllättäen otimme taas auton allemme ensimmäiseksi viikoksi. Innoissamme emme edes miettineet muita matkustusvaihtoehtoja. Tällä kertaa auto jäi kuitenkin varsin vähälle käytölle.

Loppuvuodeksi on vielä yksi automatka tulossa, tällä kertaa Espanjassa. Majoitumme viikon ajaksi merenrannan läheisyyteen ja tutkimme lähitienoita autoillen. Seuraavasta Jenkki-matkastakin on jo ollut puhetta, mutta sen aika koittaa aikaisintaan loppuvuodesta 2018.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.

Minut löytää instagramista nimellä @akoominen.

12 kommenttia

  1. Hienoja kuvia täällä! Mulla tuli valittua sama aihe IGTT:hen, ja maisematkin näyttävät olevan paljon samoja. Me tehtiin 2011 rinki Denveristä SF:än kautta ja nyt pari kertaa autoiltu Floridassa + kerran DC-Boston-Toronto-Chicago. USA on kyllä tehty autoiluun - on helppoa, edullista ja mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jenkkilä on kyllä hyvä autoilumaa. Nähtävää on niin valtavasi, että aina jää paljon seuraavankin reissun varalle.

      Poista
  2. No johan mennään samanlaisilla kuvilla. :) Meinasin itsekin laittaa tuon Route 66 tien kuvan omaan IGTT juttuuni banneriksi mutta vaihdoin sen sitten koska olin vasta käyttänyt sitä muussa postauksessa. Näyttää olevan kyllä eri kohdasta otettu :) Mutta Chandelier Tree -kuvan minäkin laitoin juttuun ja autokin on sama, ainoastaan eri värinen... ha ha! Samoilla hoodeilla siis! Kiva blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! Mietin kyllä, että kehtaanko tuota kuvaa käyttää, kun olen sitä tunkenut joka väliin muutenkin. Mutta siihen se kuitenkin päätyi. Tuo tietty pätkä Kaliforniassa oli ainoa, jossa näin noita isoja maalauksia, joissa luki vain tuo Route 66. Tuo nimenomainen maalaus oli ainoa, jonka kohdalla näytti turvalliselta mennä keskelle tietä keikkumaan. Ja Chandelier Tree oli jo ajatuksena niin kahjo, että pakkohan sitä oli käydä katsomassa lähempää. :) Sattuipa hassusti tuo auto. :)

      Poista
  3. Hauskaa, autoilu ja kävely näyttävät olevan monen jutun aiheina. Yksituumaista porukkaa!

    Onneksi tien päällä aina oppii jotain ja seuraavan kerran voi suunnitella paremmin. Voih, mä olen nähnyt Route 66:n vain elokuvissa... Sellaiset autolla tietä pitkin ties minne -leffat, oi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kovasti oli samoja valintoja. Route 66 on etenkin männävuosina ollut suosittu aihe. Jännää sinällään, että en itse koskaan innostunut siitä, en edes muiden Route 66 -juttuja kuunnellessa. Meillä Route 66 oli aluksi vain tekosyy päästä uudestaan Grand Canyonille. Mutta sitten kun aiheeseen alkoi perehtyä paremmin, iski valtava innostus. Voi hyvinkin olla, että ajelemme joitain pätkiä vielä joskus uudestaankin.

      Poista
  4. Jenkit on kyllä semmoinen autoilun unelmakohde, että tulee meidänkin perheessä usein siitä haaveiltua. Tähän asti ollaan vain ajeltu siellä Floridassa, mutta joskus elämässä tullaan ihan varmasti autoilemaan muuallakin. Vaikka Floridassa kruisailu oli kyllä ihan mielettömän kivaa, voin uskoa että maisemat on hengästyttävämpiä muualla Amerikassa.

    Toiseksi meitä kyllä kiinnostaa myös junamatkailu jenkeissä. Se olisi jo hieman omaperäisempää, mutta ei toisaalta ihan niin joustavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Florida on kyllä kivaa autoilualuetta. Oma Floridan reissu on ollut mielessä viimeaikoina, kun olemme kauhulla kuunnelleet uutisista ennusteita hurrikaani Irman reitistä. Toivotaan, ettei tuho ole Karibian saarten luokkaa. Karmeaa on, huh huh.

      Olemme ajaneet kaksi kertaa junalla Jenkeissä Washingtonista New Yorkiin. Juuri tällaiseen kaupungista toiseen siirtymään juna on todella kätevä. Pysäköinti Manhattanilla ei ihan heti kuulosta houkuttelevalta harjoitukselta :) Ihan joka paikkaan ei välttämättä junalla pääse, päätellen kumipyöräisen tavarankuljetuksen määrästä maassa. Mutta jos reitin suunnittelee junailua silmällä pitäen, niin varmasti saa hienon matkan aikaiseksi ilman autoakin. Junassa kuski kuuluu matkan hintaan ja näin kaikki voivat keskittyä ihailemaan maisemia.

      Poista
  5. Upeita kuvia! Road trippailu on aivan mahtava matkustusmuoto! Mä olen tässä muutaman viikon matkustanut junilla ja busseilla, ja on kyllä ollut autoa ikävä. Onneksi tänään jatkuu road trippailu ja ajelemme seuraavien päivien aikana Unkarista Slovenian kautta Kroatiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Terhi! Hurjan kivalta kuulostaa tuo teidän pitkä matkanne. Kyllähän noilla junalla ja bussillakin on paikkansa. Etenkin juna on varsin kätevä ja mukava tapa matkustaa. Mutta tosiaan auton kanssa liikkuessa on aina se vapaus reitin ja aikataulun suhteen.

      Poista
  6. Jollakulla muullakin oli kuva punapuun läpi kulkevasta tiestä. Se on kyllä siisti! Taas yksi osoitus toisaalta tuonnon mahtavuudesta - ja kai jotain myös ihmisestä. :) Olen monesti miettinyt, onko Yhdysvaltain halki ajaminen kaiken sen istumisen arvoinen. Vielä en ole tullut vakuuttuneeksi. Mutta olisihan se tapa nähdä maata suurkaupunkikuplan ulkopuolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin havaittu, varmaan oli kyse Paulan postauksesta, hän itsekin kommentoi samaa. Aika kahjo hommahan tuollainen on, mutta nuo punapuut ovat oikeasti todella upeita tuossa kokoluokassa. Automatkoja voi onneksi tehdä valitsemallaan tahdilla. Näin kerralla istumisen määrä pysyy aisoissa. Ensimmäisellä kerralla oli muutama turhan pitkä siirtymätaival, sen jälkeen päivittäinen ajomatka on osattu rajoittaa sopivan pituiseksi. Kannattaa tutustua vaikkapa Utahin tai Arizonan maisemiin, kyllä niiden vuoksi jo vähän autossa istuukin. :)

      Poista