Etelä-Italian roadtrip 2017: Tilinpäätös

Edellinen osa: osa 7: Rooma

Näin on matkakertomus saatu pakettiin ja jäljellä on enää tilinpäätöksen hetki. Minne ne rahat oikein menivät? Siitä otetaan nyt selvää.


Matkabudjetti pysyi ihan hyvin kasassa, vaikka en sitä tällä kertaa ihan koko aikaa vahtinutkaan. Lennot ja auto oli maksettu jo etukäteen ja hotellitkin varattu, joten suurin osa kuluista oli selvillä ennen kotoa poistumista.

Etelä-Italian roadtrip 2017, osa 7: Rooma

Edellinen osa: osa 6: Procida, seuraava osa: tilinpäätös

Kesälomamatkan viimeinen kohde oli ikuinen kaupunki Rooma. Tämä olikin ainoa ennakolta tuttu kohde. Tai tuttu ja tuttu, edellisestä vierailustamme oli ehtinyt kulua jo 16 vuotta. Tuolloin vielä valokuvat otettiin filmille, valuuttana toimi liira ja lentokoneessa sai kuljettaa viinipulloja käsimatkatavaroissa. Kovin oli maailma erilainen tuolloin.


Vaan eipä uppouduta ihan noin syvälle muisteloihin. Tällä kertaa saavuimme Roomaan junalla Napolista, jonne palasimme lautalla Procidan saarelta. Vaikka etukäteisvalmistelu tämän kesän matkalle jäi harvinaisen köykäiseksi normaaliin verrattuna, olimme paikan päällä jo kuitenkin hereillä. Olimme valmistelleet siirtymisen Napolin Molo Beverellon satamasta rautatieasemalle erinomaisesti jo ennen Procidalle siirtymistä. Hissillä varustettu Municipion metroaseman sisäänkäynti Piazza Municipion koillisnurkalla oli tiedusteltu valmiiksi ja metroliputkin ostettu etukäteen. Junaliput Napoli-Rooma-välille olimme myös hankkineet netistä jo Napolissa majoittuessamme, siis ennen neljän yön pituista Procidan retkeä.

IGTT: Kaikki automatkamme

Syyskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on oma mieluisin matkustusmuoto. Meillä tämä on ehdottomasti roadtrip. Automatkoja on nyt jokunen takana ja lisää on suunnitteilla. Kotimaassa olemme toki autoilleet paljonkin, mutta tässä keskityn automatkoihin Suomen rajojen ulkopuolella.

Ihan ensimmäinen ulkomaan roadtripimme tapahtui kesällä 2009 Toscanassa. Noilla tienoin auto oli oikeastaan välttämättömyys. Minulla, meistä ainoalla ajokortillisella, ei ollut ulkomailla ajamisesta mitään aiempia kokemuksia. Italian maaseudulla ajaminen osoittautui kuitenkin helpoksi. Liikkeellä oli paljon muitakin turisteja, jotka köröttelivät varsin leppoisaa vauhtia. Paikalliset menivät ohi aina tilaisuuden tullen, mutta emme antaneet näiden kaahareiden häiritä hyvää menoa.

Etelä-Italian roadtrip 2017, osa 6: Procida

Edellinen osa: osa 5: Napoli, seuraava osa: osa 7: Rooma (tulossa myöhemmin...)

Napolin jälkeen siirryimme vesille ja pakenimme suurkaupungin hälyä neljäksi yöksi Procidan rauhalliselle saarelle. Tämä saari oli vielä joitain vuosia sitten lähinnä napolilaisten oma lomakohde, eikä sinne juuri ulkomaalaisia eksynyt. Viime aikoina tosin tätäkin kohdetta on toitotettu useilla foorumeilla, eikä se enää ole mikään salaisuus.


Yritimme ostaa lauttaliput jo edellisenä päivänä Molo Beverellon satamasta, joka sijaitsi kivasti parin kadunkulman päässä Napolin hotellistamme. Lippuluukun herra ei kuitenkaan halunnut myydä meille etukäteislippua, koska vasta lähtöpäivänä ostettu lippu tulisi niin paljon halvemmaksi. Etukäteislippuun kun laitetaan varausmaksu päälle. No, ei sitten. Palasimme jonottelemaan lippuja puolisen tuntia ennen lautan lähtöaikaa. Edellisen päivän olemattoman jonon sijaan nyt lippuluukuilla oli täysi tohina päällä ja ehdimme nipin napin ostamaan lipun ennen laivaan astumista.

Etelä-Italian roadtrip 2017, osa 5: Napoli

Edellinen osa: osa 4: Positano, seuraava osa: osa 6: Procida

Positanon jälkeen vuorossa oli viimeinen autoiluosuus Napolin lentokentälle, jonne suuntasimme palauttamaan auton. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja valitsimme kiertotien. Tarkoituksenamme oli ajaa loppu pätkä Amalfi Drivea Amalfiin asti ja sitten jatkaa vuoriston halki kohti pohjoista ja Napolia.


Positanon ohi päästyämme matkalla itään päin Amalfi Drive muuttui kapeammaksi. Ajaminen edellytti jo melkoista tarkkaavaisuutta, etenkin kun vastaan tuli bussia ja muuta isompaa autoa. Jossain Praianon ja Amalfin puolivälin tienoilla tie oli poikki ilman sen kummempaa selitystä. Kun kiertotietäkään ei ollut, palasimme sitten samaa reittiä takaisin Sorrenton nurkille, ja jatkoimme nopeinta reittiä kohti Napolia. Tässä kohtaa kun alkoi olla jo kiire. Päädyimme ajelemaan vähän matkaa moottoritietä pitkin. Tämä tarkoitti jälleen 2€ tietullin maksamista.