Etelä-Italian roadtrip 2017, osa 1: Sorrento

Edellinen osa: Etelä-Italian roadtrip 2017, seuraava osa: osa 2: Capri

Matkamme alkoi lennolla Napoliin, jonne laskeuduimme jo ennen puolta päivää. Nappasimme vuokra-auton alle ja köröttelimme pikkuteitä pitkin ensimmäiseen kohteeseemme Sorrentoon. Pompeijin rauniot sijaitsivat siinä matkalla, mutta päätimme ohittaa ne ja harkita asiaa uudemman kerran jonain muuna päivänä.


Sorrentossa vietimme ihan vain kaupunkiin tutustuen loppupäivän ja vielä seuraavankin päivän. Tuossa ajassa kaupungin ehti kiertää läpi muutamaan kertaan. Keskusta ei tosiaankaan ole kovin suuri. Silti jälkeenpäin ajatellen Sorrento olisi voinut hyvinkin toimia majapaikkana pitempäänkin. Tarjolla kun on lauttayhteyksiä niin saarille kuin Positanoonkin. Mikäli vielä joskus palaamme Amalfin rannikolle, pidämme varmasti Sorrentoa tukikohtana vierailumme ajan.


Sorrentossa asuu kaikkiaan vajaat 17000 asukasta. Kaupunki levittäytyy pienen keskustansa ympärille laajalle alueelle. Keskustan kiertää yhdessä iltapäivässä helposti läpi. Toisaalta kaupunki on myös kaunis ja sen kapeita katuja on kiva kävellä. Pari päivää kului siellä ihan kivasti kaikessa rauhassa lomasta nauttien.


Sorrenton keskustan ravintolat ovat melkoisia turistisyöttölöitä. Parhaat ravintolat löytyvät kuulemma kaupungin keskustan ulkopuolelta. Suunnittelimme käyvämme jonain iltana jossain tällaisessa ravintolassa, kun oli se autokin käytössä. Lopulta kuitenkin laiskuus voitti ja päädyimme joka ilta kävelymatkan päästä löytyviin ruokapaikkoihin. Yhtä lukuunottamatta kaikki kokeilemamme ravintolat Sorrentossa olivat oikein kelpoja. Erityisesti napolilaistyyppinen puu-uunipizza oli ehtaa tavaraa.


Hotellimme Palazzo Tasso sijaitsi aivan keskellä kaupunkia kapean kadun varrella. Katu ei sinällään ollut kävelykatu, mutta kapeudesta johtuen ei siinä oikein muilla kuin skoottereilla ja polkupyörillä mahtunut ajamaan. Lisäksi hotellin kohdalla osan kadusta veivät vastapäisen ravintolan ulkopöydät.


Sorrenton keskusta sijaitsee lähellä rantaa korkean kallion päällä. Rannalle päästäkseen täytyy laskeutua joko portaita tai ramppia pitkin. Rantakaistale jakautuu kahteen osaan, Marina Piccolaan ja Marina Grandeen. Piccolan puolelta lähtevät kaikki lautat lähikaupunkeihin ja -saarille. Siellä on myös auringonottopaikkoja sellaisia kaipaaville. Varsinaista perinteistä uimarantaa Sorrentossa ei kuitenkaan ole.


Marina Grande puolestaan on kalastajakylä, joka on kivannäköinen värikkäine taloineen. Rannan tuntumassa on joitain ravintoloita, joissa on kuulemma hyvää kalaruokaa. Näitä ravintoloita emme testanneet, joten niiden laadusta en pysty menemään takuuseen. Laiturille nostetuista kalaverkoista päätellen tuoretta kalaa voisi olettaa paikasta löytyvän.


Mikäli rantaan haluaa päästä helpommalla tai jos on vaikkapa kiire lautalle, kannattaa käyttää hissiä. Edestakainen matka maksaa 1,80€ per nenä. Hissi löytyy Villa Communalen puiston länsipäästä läheltä Hotel Imperial Tramontanoa. Yhteen suuntaan hissikyyti kustantaa 1€. Kyyti ylös voi olla ihan houkutteleva vaihtoehto palatessa pitkältä päiväretkeltä kaupunkiin iltalautalla.


Sorrenton vanhaa kaupunginmuuria on vielä pieni palanen tallella Via Antonino Seralen varrella. Muurit ovat avoinna yleisölle muutaman tunnin päivittäin ja niille kipuaminen on aivan ilmaista. Satuimme paikalle ihan sattumalta ja kipaisimme portaat ylös. Kaupunki näyttäytyi ihan erilaisena vähän ylempää katsottuna. Suosittelen vierailemaan, tarkemmat aukioloajat voi tarkistaa paikan nettisivuilta. Kohde on niin huomaamaton, että se jää havaitsematta, jos ei satu aukioloaikana paikalle.


Toinen mielenkiintoinen helposti huomaamatta jäävä kohde oli Vallone dei Mulini, suomeksi vaikkapa Myllylaakso. Kuulostaa hassulta, että pienen kaupungin keskustassa sijaitseva laakso onnistuisi jotenkin piiloutumaan, mutta kannattaa käydä itse paikan päällä toteamassa tilanne. Matkaa on ehkä 50 metriä pääaukiolta Piazza Tassolta, mutta silti monttua pitää vartavasten mennä etsimään, jos sen haluaa nähdä. Laakson pohjalla ovat näkyvissä vanhan myllyn rauniot.


Sitruunat ovat todella iso juttu Sorrentossa. Sitruunapuita näkyy kaupungin keskustassakin. Hedelmiä saadaan läpi vuoden, pääsato ajoittuu kevään ja myöhäisen syksyn välille. Näitä hedelmiä hyödynnetään paljon ruoissa ja kaikenlaista sitruuna-aiheista tavaraa myös yritetään myydä turisteille. Limoncello toki lukeutuu näihin. Putiikeissa mielellään maistatetaan tätä juomaa eri muodoissaan.


Sorrentosta käsin teimme kaksi päiväretkeä lähialueelle. Näistä kerron kuitenkin lisää vasta tarinan seuraavissa osissa.

Seuraavaksi: osa 2: Capri

Tässä alla on vielä kartan muodossa reittimme Napolin lentokentältä Sorrentoon. Päätepiste on hotellimme osoittama pysäköintilaitos.

Ei kommentteja