Florida roadtrip 2016, osa 1: Miami

Edellinen osa: Florida roadtrip 2016, seuraava osa: osa 2: Space Coast

Tällä kertaa roadtripimme alkoi Miamista. Suurimman osan ajastamme vietimme tarkalleen ottaen Miami Beachin kaupungissa, kuten varmasti suurin osa muistakin turisteista. Miami kun on sellainen perinteinen amerikkalainen suurkaupunki mantereella ja Miami Beach puolestaan rantakohde kapealla saarella Miamin edustalla. Sama logiikka toistuu muuallakin Floridassa. Cocoan ulkopuolelta löytyvällä saarella sijaitsee Cocoa Beach, Fort Myersin edustalla on Fort Myers Beach jne. Ihan ensimmäisen yön tosin nukuimme Miamin lentokentän kupeessa, sillä mieli ei tehnyt heti 11 tunnin lennon jälkeen samoilla silmillä lähteä auton rattiin. Niinpä vuokra-auto haettiin vasta yhden yön levon jälkeen.


Auto löytyi perinteisesti lentokentän vuokrauspisteestä. Tällä kertaa alle arpoutui meidän mittapuullamme varsin suuri kärry Hyundai Santa Fe, jonka ristimme Lauraksi. Aamulla ei heti ollut järkeä lähteä ajelemaan seuraavaan majapaikkaan, josta emme kuitenkaan olisi saaneet huonetta saman tien, joten päätimme ensin tutustua johonkin nähtävyyteen. Autossa hieman navigaatio-ohjelmien kanssa painittuamme päädyimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa Googlen karttaohjelmaa, johon hotellissa oli tullut puolivahingossa ladattua pieni palanen Miamia ilman verkkoyhteyttä käytettäväksi. Heren ohjelma kun jäi arpomaan ääniopastuksen olemassaoloa siitä koskaan selviämättä.


Näkyvän kartan alueelle mahtui yksi ennakolta tiedusteltu vierailukohde, teollisuusmoguli James Deeringin 1920-luvun kartano, nykyisin Vizcaya Museum & Garden. Vaihtoehtojen ollessa vähissä oli suunta selvä. Reitti perille oli simppeli ja paikka osoittautui mitä mainioimmaksi. Vietimme muutaman tunnin ihaillen upeaa taloa, nauttien kahvilan tarjonnasta hienossa teesalongissa ja etenkin kierrellen valtavassa puutarhassa. Etukäteen olin pelännyt, etten sitten kuitenkaan reissun aikana ehdi nähdä mangrovemetsää. No, ensimmäinen tällainen löytyi Vizcayan puutarhan laidalta.


Vizcayan aulassa oli hienosti toimiva vapaa wifi-verkko, jonka avulla latasin vähän lisää karttaa, jotta pääsimme suuntaamaan kulkumme kohti Miami Beachia ja seuraavan neljän yön majapaikkaamme, art deco -helmi Marlin Hotelia. Olin etukäteen sähköpostilla pyytänyt rauhallista huonetta, koska hotelli sijaitsee pelottavan lähellä Ocean Driven bilehulinaa. Lisäksi olin maininnut täyttäväni pyöreitä vuosia juuri Marlinissa majoittumisemme aikana.

Perillä Miami Beachilla pääsimme tutustumaan ensimmäisen kerran palvelupysäköintiin (valet parking), joka oli ainoa hotellin tarjoama tapa pysäköidä. Avaimet annettiin jalkakäytävän reunalla tiskin takana päivystävälle herralle, joka hoiti homman siitä eteenpäin. Herra myös auttoi meitä matkatavaroidemme kanssa. Hotellivierailu alkoi siis mitä mallikkaimmin.


Respassa meille selvisi, että sähköpostini oli luettu hyvin. Meidät oli nimittäin siirretty sviittiin hotellin ylimpään kerrokseen. Huone sijaitsi lisäksi pois kadulta. Jee! Ja me kun ei koskaan saada ilmaisia päivityksiä mihinkään! Respassa varoittivat, että hotellissa tehdään parhaillaan remonttia, mutta työtä tehdään vain 10-16 välisenä aikana. Tämä oli pieni harmi, mutta toisaalta kuka sitä päiväänsä hotellissa viettäisi muutoinkaan kaupunkikohteessa. Remppa ei häirinnyt meitä vierailumme aikana, eikä mikään muukaan. Marlin oli kokonaisuudessaan yksi parhaita hotellikokemuksia ikinä, joskin myös yksi kalleimmista.


Neljä päivää hurahti Miami Beachilla kuin siivillä. Tykästyimme kaupunkiin melkoisen paljon. Tunnelma vaikutti hyvin rennolta. Hienommissa ravintoloissa saatettiin vaatia paitaa ja kenkiä, muutoin pukeutuminen oli varsin vapaata.


Kaksi päivistä oli hieman viileämpiä, toisena piti jopa takki olla matkassa mukana. Taivas oli ajoittain pilvinen, mutta vettä ei liikkeellä ollessamme satanut ensimmäisen illan paria pisaraa lukuunottamatta. Tällainen keli ei ihan vastannut käsitystämme Miamin ilmanalasta. Onneksi syy omituiseen säätilaan selvisi myöhemmin. Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Palaan aiheeseen myöhemmissä matkakertomuksen osissa.


Kävimme myös tutustumassa Miami Beachin ostosmahdollisuuksiin. Kaupungin ehdoton ostoskatu on Lincoln Road, joka on osin kävelykatu. Juuri tältä kävelykatuosuudelta ja sen naapurikortteleista löytyy suurin keskittymä kauppoja.


Lincoln Roadin nurkilla sijaitsee konserttisali New World Center. Mielenkiintoisilla yksityiskohdilla koristeltu talo on arkkitehti Frank Gehryn käsialaa. Herran tuotokseksi talo on jopa pliisun näköinen. Tarkemmin katsoen selviää, että omituiset muodot eivät vain ole New World Centerissä ihan yhtä alleviivaten esillä kuin vaikkapa Bilbaon Guggenheimin rakennuksessa.


Niin ikään pienen kävelyn päässä Lincoln Roadilta sijaitsee piskuinen Miami Beachin kasvitieteellinen puutarha. Kokoa pläntillä ei ole kuin korttelin verran, mutta vierailu on kyllä hintansa arvoinen. Puutarhaan kun on vapaa pääsy. Erityisesti pieni japanilainen puutarha lähellä pääsisäänkäyntiä on kaunis. Kasvitieteellisen puutarhan nurkalta löytyy myös paikallinen holokaustin muistomerkki.


Hotellimme sijaitsi keskellä Miami Beachin art deco -aluetta. Myös Marlin kuuluu kaupungin tunnetuimpiin 1900-luvun alkupuolen hotelleihin. Osallistuimme paikallisen arkkitehtuurin vaalimiseksi perustetun Miami Beach Design Preservation Leaguen (MDPL) järjestämälle kävelykierrokselle. Mainio oppaamme perehdytti meidät alueen historiaan. Art deco -hotellit rakennettiin aikoinaan köyhän kaupungin pelastamiseksi turismin avulla. Ne tehtiin halvalla ja maalattiin valkoisiksi.


Halvalla tehtyjä ei osattu arvostaa ja niinpä vuosikymmenten saatossa moni nurin mennyt hotelli päätyi purettavaksi. Vasta 1970-luvun lopulta alkaen Miami Beachin art deco -hotellien arvostus on ollut nousussa. Tämä oli pitkälti Barbara Baer Capitmanin ja hänen poikansa John Capitmanin työn tulosta. Mukana työssä oli suunnittelija Leonard Horowitch, jonka idea oli maalata nämä aiemmin valkoisiksi tehdyt rakennukset pastelliväreillä. Tämä väripaletti nimenomaan liitetään nykyään vahvasti Miami Beachiin. Myöhemmin osa hotelleista on palannut takaisin valkoiseen ja osa siirtynyt voimakkaampiin väreihin.


Kävelykierros oli arvioidulta kestoltaan 1,5 tuntia, mutta oppaalla riitti tarinoita niin paljon, että todellisuudessa aika venähti kahteen tuntiin. Tämä ei lainkaan haitannut meitä. Tällaisille kierroksille kannattaa ehdottomasti osallistua, koska tyypilliseen jenkkiläiseen tapaan oppaat ovat aina aivan mahtavia tyyppejä. Vastaavia kierroksia Miami Beachilla tarjoaa myös jokunen kaupallinen toimija, mutta vain MDPL:n kierrosten tuotto menee rakennusten suojelutyöhön.


Vaihteleva keli sai meidät jo vähän huolestumaan, sillä tarkoituksenamme oli viettää Miami Beachilla myös vähän rantaelämää. Onneksi viimeinen kokonainen päivämme kaupungissa oli heti aamusta alkaen aurinkoinen ja lämmin. Lämpöä oli heti aamiaisen jälkeen reilut 25 astetta. Vietimme lounaan jälkeen pari tuntia makoillen rannalla. Väkeä hiekalla riitti. Illalla sitten olikin kaupunki täynnä punanaamaisia turisteja. Hieman siinä talven valkaisema nahka sai liiaksi uv-säteilyä meilläkin, vaikka kuinka oli suojakerrointa olevinaan tarpeeksi.


Lopulta koitti sitten se viimeinen aamu ja oli aika lähteä eteenpäin. Miami Beachin vierailumme aikana automme sai viettää laatuaikaa parkissa. Emme lopulta ajelleet hotellille saavuttuamme sillä lainkaan, vaan liikuimme lähistöllä jalkaisin. Tämä olikin ihan fiksua, sillä ehkä hieman epäjenkkiläiseen tapaan Miami Beachilla ei kauheasti ollut parkkitilaa tarjolla missään, ainakaan ilmaista sellaista.

Matkamme jatkui kohti pohjoista ja Cocoa Beachia. Ensimmäinen kohde oli kuitenkin reilun puolen tunnin päässä sijaitseva outlethelvetti Sawgrass Mills. Vaan siitä lisää sitten seuraavassa osassa.

Seuraavaksi: Osa 2: Space Coast


Nyt kuitenkin hyppäämme ajassa eteenpäin matkamme viimeiseen päivään, jonka vietimme jälleen Miamissa. Paluulentomme nimittäin oli määrä nousta ilmaan vasta ennen iltayhdeksää, joten meillä oli kokonainen päivä käytössämme ennen sitä. Tämän ajan päätimme käyttää Miamin eläintarhaan Zoo Miamiin tutustumiseen.

Niinpä Key Westistä palatessamme majoituimme noin puolen tunnin ajomatkan päähän eläintarhasta Florida Cityn ja Homesteadin rajamailla sijaitsevaan Super 8 -ketjun motelliin. Samaisessa motellissa olimme yöpyneet kaksi yötä ennen Key Westin retkeä.


Miamin eläintarhassa näkemistä riitti. Emme pitäneet mitään kiirettä, koska aikaa oli hyvin käytettävissä. Tarkoitus oli siirtyä eläintarhalta melkoisen suoraan palauttamaan autoa ja odottelemaan lentoa.


Olimme perillä eläintarhalla noin tunti avaamisen jälkeen eli kello kymmeneltä. Otimme pääsylipun oheen junaliput, joilla voi ajella koko päivän ympäriinsä aluetta kiertävällä ilmaratajunalla. Lopulta emme sitten kuitenkaan käyttäneet koko junaa, koska alue tuli kierrettyä jalkaisin.


Eläimillä on Zoo Miamissa pääosin hienosti tilaa. Varsinaisia aitauksia ei ole, vaan eläimet on erotettu ihmisistä vallihaudoilla. Tämä on toki varsin pieni juttu, mutta tunnelma on ihan erilainen, kun eläimiä saa katsella ilman verkkoa tai pleksiä välissä. Tosin joidenkin eläinten osana oli pleksin tai verkon takana asuminen täälläkin.


Hienoimpia kokemuksia olivat kenties kirahvit ja valtava komodonvaraani. Orankia odotin etukäteen kovasti, mutta hieman masentuneen näköinen oranssi mytty möllöttämässä nurmikolla olikin aika surullinen näky. Eläintarhoissa on aina vähän tämä surullinenkin puolensa. Mutta silti uhanalaisten eläinten pelastaminen on niin tärkeä asia, että tämä kai on vain kestettävä. Tuore sumatrantiikerinpentu Satu olisi ollut mahdollista nähdä, jos olisi sattunut oikeaan aikaan paikalle. Me näimme valitettavasti vain pennun isän, joka toki oli hieno eläin myös.


Myöhemmin tänä vuonna Zoo Miamissa on luvassa lähialueen ihmeitä, kun uusi Mission Everglades -osuus alueesta avataan. Jotain uutta aukiota ja hässäkkää oli tulossa samassa yhteydessä myös aivan sisäänkäynnin yhteyteen. Tämä uusi osasto on varmasti mielenkiintoinen. Harmi, ettei se ollut vielä valmis.

Eläintarhassa saimme lopulta kulumaan kaikkiaan kuusi tuntia aikaa. Tässä ajassa ehti kaikessa rauhassa kiertää jalkaisin joka ikisen nurkan läpi. Haukkasimme myös vähän välipalaa kahviossa. Ruoka oli aikas kehnoa ja ylihintaista, mutta se tuntuu olevan universaali ilmiö. Miksi ihmeessä eläintarhoissa ja huvipuistoissa ei voi tarjota kelvollista syötävää? Helsingin Linnanmäki taitaakin tarjota parasta ruokaa mitä missään huvipuistossa olen koskaan maistanut. Tuo mainittu kahvio oli ilmeisesti ainoa kahvin lähde koko eläintarhassa. Kun emme hoksanneet sieltä kahvia mukaan ottaa, jouduimme kärsimään kofeiinivajauksesta koko vierailun ajan.


Eläintarhan jo sulkiessa oviaan poistuimme paikalta ja käänsimme hiljalleen vuokra-auton keulan kohti lentokenttää. Matkalla kävimme vielä viimeiset kuplajääteet nauttimassa auton tankkauksen yhteydessä. Autohan kannattaa palauttaa tankki täynnä, mikäli muusta ei ole sovittu. Vuokraamon gallonat ovat moninkertaisesti huoltoaseman tarjoamia kalliimpia.

Googlen hienosti meitä avustanut navigointiohjelma hiljeni kokonaan lentokentän lähistöllä, mistä seurasi pientä verenpaineen nousua. Yhdestä risteyksestä kun ajoi ohi, olikin edessä enää vain huonoja vaihtoehtoja. Onneksi punaisissa valoissa sain vielä vähän puhallettua eloa karttaohjelmaan, jotta pääsimme takaisin oikealle uralle. Sen jälkeen aparaatti opastikin ihan omissa sfääreissään, mutta me selvisimme perille kaistojen yllä olevia kylttejä lueskellen.

Vaikka tässä nyt jo päästiinkin matkamme loppuun, on varsinainen tarina vasta alussa, joten seuraavaksi palaamme ajassa taaksepäin avaruusrannikon tunnelmiin matkakertomuksen osassa 2.

Joitain hintoja:
Seep Inn Miami International Airport (Miami), 1 yö: 160,64€
Marlin Hotel (Miami Beach), 4 yötä: 868,80€ (217,20€ / yö)
Marlin Hotel, palvelupysäköinti, 4 vrk: 137,43€ (34,36€ / vrk)

Vizcaya Museum & Gardens: 14,68€ / henkilö ($16)
Miami Beach Design Preservation League, Art Deco -kävelykierros: 22,94€ / henkilö ($25)
Zoo Miami: 19,58€ / henkilö ($21,35)

Seuraavaksi: Osa 2: Space Coast

Muut kirjoitukset aiheesta:
Florida roadtrip 2016
Osa 3: Orlando
Osa 4: Fort Myers
Osa 5: Everglades
Osa 6: Key West
Tilinpäätös

Reittimme Miamissa:
Tässä alla kartan muodossa ajamamme reitti Miamin lentokentältä Miami Beachin hotellille sekä viimeisen päivän reitti Florida Cityn motellilta eläintarhan kautta lentokentälle. Reitti on kerätty Android-puhelimellani.

Ei kommentteja