Toscana roadtrip 2009, osa 2: Chianti

Edellinen osa: Osa 1: Firenze, seuraava osa: Osa 3: Montalcino

Firenzen jälkeen matkamme suuntasi kohti etelää ja maaseutua. Tähtäimessämme oli Chianti-alueen sydämessä Castellina in Chiantin Pietrafittan kylästä löytyvä La Capannuccia -hotelli.


Matkallamme pysähdyimme pienelle tauolle Greve in Chiantin kohdalla. Ajoituksemme oli valitettavan kurja, sillä kaupungissa sijainnut Chianti-alueen turisti-info oli juuri mennyt kiinni siestan ajaksi. Hemmetin italialaiset ja siestansa! No, tähän oli tottuminen pikkupaikoissa. Keskellä päivää kaikki kaupat ovat kiinni. Niinpä tutkailimme vähän ympäristöä ja jatkoimme sitten matkaa.


Hotellimme sijaitsi todella keskellä maaseutua. Pietrafittan kylä on sekin jo todella pieni. Jos vahingossa silmiään räpäyttää autossa, niin johan jää kylä näkemättä. Hotellimme sijaitsi vielä reilun kilometrin ajomatkan päässä kylästä oman pienen tiensä päässä. Kapea pikkutie laskeutui kohtalaisen jyrkästi alaspäin ja kiemurteli hurjan näköisesti. Etenkin pimeällä ajaessa tällä tiellä sai kyllä olla tarkkana.


Perillä ei vanhan maalaistalon rakennusten lisäksi ollut mitään muita merkkejä sivistyksestä nähtävillä missään suunnassa. Laventelit kukkivat ja uima-allas näytti varsin houkuttelevalta heinäkuun helteessä. Emäntä Daniela otti meidät vastaan ja pian paikalle saapui myös isäntä Mario. Pääsimme asettumaan taloksi. Tapasimme ulkona myös sillä hetkellä hotellin ainoat muut asiakkaat. Tämä hollantilais-puolalainen pariskunta osoittautui varsin sosiaaliseksi ja heidän kanssaan oli kiva jutella niitä näitä.


Vietimme iltapäivän tutustumalla Castellina in Chiantin pikkukaupunkiin. Kiertelimme pienen keskustan kapeilla kujilla ja teimme ostoksia paikallisessa viinimyymälässä. Olin etukäteen ottanut selvää Chianti Classicoista ja tämän pian huomannut myyjä innostuikin esittelemään tuotteita oikein kunnolla.


Castellinassa olisi ollut illalliselle hyvin sopivia ravintoloita, mutta olimme sopineet Danielan kanssa illastavamme hotellilla. Samana päivänä ennen puoltapäivää olisi pitänyt ilmoittaa halukkuudesta ruokailuun, mutta onnekkaan sattuman vuoksi illallistarpeita oli myös meitäkin varten, vaikka emme ennen määräaikaa ehtineetkään ilmoittautua.


Daniela osoittautui juuri sellaiseksi legendaariseksi italo-mammaksi, joka todella saa ruoan maistumaan. Siinä ihan nurkilla tuotettu Chianti Classico kruunasi illallisen. Myös toiset hotelliasukkaat olivat illallisella ja meillä olikin erinomaisen hauskaa keskustellessamme heidän kanssaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. He olivat kiinnostuneita muuttamaan Italiaan lähitulevaisuudessa. Kuinkahan on mahtanut käydä?


Seuraavana päivänä päätimme lähteä päiväretkelle keskiaikaiseen San Gimignanon kukkulakaupunkiin. Tämä keskiajan Manhattanina tunnettu kaupunki sijaitsi noin kolmen vartin ajomatkan päässä majapaikastamme.


San Gimignanon rikkaat ylimykset halusivat aikoinaan esitellä vaurauttaan rakentamalla korkeita torneja. Kukin toki halusi rakentaa sen korkeimman. Näitä torneja oli aikoinaan pienen kaupungin keskustassa yli 70. Juuri nämä tornit ovat syynä lempinimeen keskiajan Manhattan. Nyt jäljellä on enää neljätoista. Nämä on kuitenkin suojeltu, samoin kuin koko vanha keskustakin. Alue on nykyisin Unescon maailmanperintökohde.


San Gimignanosta löytyi jälleen kerran yksi jäätelöbaari (Gelateria di Piazza tai Gelateria Dondolo, rakkaan lapsen nimet jne), joka valmistaa maailman parasta jäätelöä. Heidän tuotteitaan kehuvia lausuntoja olivat antaneet monet kuuluisuudet, joiden kuvat koristivatkin paikan seiniä. Joukosta löytyi myös Jamie Oliver. Hyväähän tuo jäätelö oli, ei sitä voi mennä kieltämään.


Kaupunki oli kyllä todella kaunis ja viihtyisä. Kivoja kahviloita ja ravintoloita oli tarjolla paljon kaupungin aukioilla ja kapeilla kujilla. Myös monenmoista matkamuistoa oli myynnissä. Kaupunki onkin selvästi varsin suosittu päiväretkikohde. Majoituspaikkoja on toki tarjolla myös kaupungissa itsessään, mutta iso osa turisteista näkyi saapuneen paikalle muualta. Vierailijapysäköintialue olikin hyvin järjestetty ja sinne oli helppo löytää. Myös opasteet pysäköintipaikalta historialliseen keskustaan olivat erinomaiset.


Samoin kuin kaikissa muissakin vastaavissa kukkulakaupungeissa, myös San Gimignanon laidalta avautuvat upeat maisemat yli ympäröivän maaseudun. Kaupunginmuurin läheisyydessä sijaitsevassa kahvilassa onkin mukava istahtaa hetkeksi alas ja ihailla näkymiä.


Viimeinen päivämme Chianti-alueella kului jälleen päiväretkellä. Tällä kertaa kohteena oli Siena. Tämä niin ikään keskiaikainen kukkulakaupunki sijaitsi sekin noin kolmen vartin matkan päässä majapaikasta. Siena on selvästi San Gimignanoa suurempi, joten aikaa kiertelyyn oli syytä varata vähän enemmän.


Sienassa pysäköintipaikan löytäminen oli pikkuisen San Gimignanoa haastavampaa. Kaupungin suurempi koko ei sallinut samanlaista vierailijapysäköintiratkaisua, joten jouduimme hetken kiertelemään laitakaupungilla ennen kuin sopiva paikka löytyi. Kävelymatkaa kertyi jonkin verran, mutta lähemmäs keskustaa emme kuitenkaan uskaltautuneet auton kanssa pyörimään.


Sienankin keskustassa on paljon kapeita katuja, jotka ovat vain kevyen liikenteen käytössä. Kaikki keskeiset kohteet on helppo saavuttaa jalkaisin, joten autosta luopuminen kaupungin laidalla on hyvin järkevä ratkaisu.


Sienan tunnetuin paikka on keskusaukio Piazza del Campo, jolla järjestetään kahdesti vuodessa hevoskilpailu Palio de Siena. Aukion laidalla sijaitsee kaupungintalo Palazzo Communale. Kaupungintaloon kuuluva kellotorni  Torre del Mangio näkyy kauas.


Kaupungintalon sisäpihalle pääsee vierailemaan ilmaiseksi. Talossa sijaitsee kaupunginmuseo Museo Civico, johon on pääsymaksu. Kellotorniin pääsee halutessaan kiipeämään (400 porrasta) niinikään maksua vastaan. Päivän ollessa kovin pilvinen päätimme jättää kipuamisen väliin.

Tarkkaavainen lukija huomioi patsaan lapsia ruokkivasta susiemosta, joka on kuvattuna kaupungintalon sisäpihalla. Rooman toisen perustajan Remuksen pojat Senius ja Aschius pakenivat Roomasta susipatsas mukanaan ja perustivat Sienan. Näin siis kertoo tarina.


Siena kilpaili aikoinaan Firenzen kanssa alueen tärkeimmän keskuksen asemasta. Siksi myös Siena tarvitsi hienon katedraalin, olihan Firenzellä huiman hieno Duomonsa. Sienan oma Duomo rakennettiin 1200-luvulla. Sitä oli tarkoitus laajentaa 1300-luvulla. Suuruudenhullu suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut mustan surman ja muiden vastoinkäymisten takia. Laajennusosa on yhä edelleen keskeneräinen.


Vähän epäonnistunut lisäprojekti ei lainkaan huononna itse Duomoa. Rakennus on upea sekä ulko- että sisäpuolelta. Ulkopuolelta tuttu raidallinen teema jatkuu myös sisäpuolella.


Matkalla Sienasta hotellille pysähdyimme vielä Castellina in Chiantissa. Kyseessä oli viikon ainoa Danielan vapaailta, joten hotellilla ei ollut illallista tarjolla. Siksi hakeuduimme ravintolaan Castellinassa. Löysimmekin erinomaisen ruokapaikan, Antica Trattoria la Torren, jossa näkyi olevan myös paljon paikallisia perheitä ruokailemassa.


Seuraavana aamuna jouduimme jättämään jäähyväiset La Capannuccialle ja ihanille Danielalle ja Mariolle. Starttasin Fiat Pandan ja käänsin nokan kohti Montalcinoa. Luvassa oli minun mielestäni maailman parasta punaviiniä Brunello di Montalcinoa. Heti alkumatkasta kävimme kuitenkin piipahtamassa yhdellä Chianti Classico -tilalla. Osoitteen saimme Mariolta. Kyseisen tilan viiniä olimme nauttineet illallisella. Saimme maatilalla varsin mutkattoman esittelyn tuotteista. Ostimme kotiinviemisiksi yhden pullon tilan viimeisintä pullotetta.

Seuraava osa: Osa 3: Montalcino

Muut kirjoitukset aiheesta:
Toscana roadtrip 2009
Osa 1: Firenze
Osa 4: Pisa

Ei kommentteja