Santorinilla: Oia

Oian luokitteleminen rantakohteeksi on ehkä vähän liioittelua, mutta kun se ei oikein kaupunkikohdekaan ole ja rantojakin on ihan helpon matkan päässä, lienee se kuitenkin riittävän lähelle oikeaa.


Kreikka on matkakohteena jäänyt meille vähän vieraaksi. Parempi puolisko käväisi pikaisesti työmatkalla tutustumassa Ateenaan ja onpa hän joskus lapsuudessaan lomaillut Kyproksella, mutta yhdessä emme ole käyneet muualla kuin Santorinilla kerran joitain vuosia sitten.


Valitsimme majapaikaksemme hieman epätyypillisesti Oian kaupungin saaren pohjoispuolelta. Suurin osa turisteista majoittunee eteläpuolelle saarta lähemmäs hiekkarantoja, mm. Kamariin. Rantalomailu ei kuitenkaan ole oikein meidän juttumme. Siispä sijoitimme itsemme saaren kauneimpaan kylään, josta kuitenkin oli ihan helppo bussimatka useammallekin rannalle


Hotellimme Delfini Villas sijaitsi kylän itäpuolella. Hotellin pääkompleksissa oli viisi huonetta ja muutama isompi huone sijaitsi vähän etäämmällä. Perushuoneet olivat hyvin kompakteja, mutta niihin kuului oma parveke, josta oli todella upea näkymä merelle. Parvekkeelle myös paistoi aurinko keskellä päivää, joten rannalle ei ollut tarpeen lähteä auringonkaan takia.


Santorini on vulkaanista alkuperää. Saaren keskellä sijainnut tulivuori romahti valtavassa purkauksessa tuhansia vuosia sitten muuttaen saaren kuunsirpin muotoiseksi. Oian kylän talot on rakennettu tulivuoren kalderan reunalle niin, että pääkadulta talot laskeutuvat alaspäin kohti merta. Tämä takaa upeat näkymät jokaisesta hotellihuoneesta kalderan reunalla.

Kalderan reunalle rakennetuissa hotelleissa hauskasti saavutaan ensin katolle ja siitä sitten laskeudutaan rappusia alempiin kerroksiin. Meidän majapaikkamme katto sijaitsi kylän pääkävelykadun tasolla. Huoneemme sijaitsi yhden kerroksen alempana. Hotellin katolla oli jacuzzi, jossa saattoi köllötellä merinäköaloja ihaillen. Ehkä rentouttavinta puuhaa ikinä!


Oian kylä on tunnettu hienosta auringonlaskustaan. Keskipäivällä kylän raitti on autio, mutta iltapäivän tullen väki alkaa saapua saaren muista kylistä ihailemaan laskevaa aurinkoa. Kylän länsireunan ravintolat täyttyvät ja parhaat näköalat varataan jo hyvissä ajoin.


Aurinko plumpsahtaa horisontin taa huomattavan nopeasti. Kannattaa olla kamera valmiina, jos aikoo saada kuvan tästä ihmeestä.


Oia on kyllä muutoinkin varsin kaunis kylä, kuten koko Santorinin saari. Usein Santorinia tituleerataan Kreikan kauneimmaksi saareksi. Se onkin suosittu paikka häiden järjestämiseen. Tarinan mukaan suurin osa kreikkalaisista postikorteista on kuvattu Santorinilla. Ja paljonpa eri kylissä onkin niitä valkoisia taloja, joissa on sininen katto.


Taksikuskin kertoman tarinan mukaan Santorinilla on enemmän kirkkoja kuin taloja, enemmän aaseja kuin ihmisiä ja enemmän viiniä kuin vettä. Ensimmäinen väitteistä tuskin pitää paikkaansa, mutta kaksi muuta voivat olla lähellä totuutta.


Ainakin kuivaa saarella on. Makean veden lähdettä saarella ei ole. Kasvillisuus saa tarvitsemansa kosteuden yöllä ilmasta tiivystyvästä vedestä. Hirvittävän makeita kirsikkatomaatteja mummot myivät kylän raitilla. Niitä näkyi myös kasvavan kuivissa koppurapuskissa pitkin maita ja mantuja. Minunkin parveketomaattini näyttivät yhtä kuivilta, mutta nepäs eivät tehneetkään satoa.


Keli Santorinilla on keväästä syksyyn asti kohdallaan. Taksikuski kertoi, että varmaankin marraskuussa sataa seuraavan kerran. Taivaanrannassa siintävän naapurisaaren päällä näimme kerran yhden pilven. Muutoin taivas oli jatkuvasti pilvetön. Valokuvaamiseen tämä tuo pientä haastetta. Kova valo ja kirkkaan valkoiset rakennukset eivät oikein ole helpoin yhdistelmä harrastelijakuvaajalle.


Oiassa on sinällään kaikkea tarvittavaa. Ravintoloita on kotikutoisista paikoista vähän fiinimpiinkin asti. Vaikka kylä on pieni, ei viikon mittaisella reissulla tarvinut syödä kahta kertaa samassa ravintolassa. Paitsi yhdessä, joka vain sattui olemaan niin hyvä, että palasimme viimeisenä iltana sinne takaisin. Muutama ihan kivan kuuloinen paikka jäi kokeilemattakin


Varsinaista hiekkarantaa Oiasta ei kuitenkaan löydy. Ranta toki on, mutta se on varsin kivikkoinen. Lisäksi kalderan reunaa pitkin on hieman kipuamista, jotta veteen asti saa varpaansa. Päätimme tuota kipuamista kuitenkin kokeilla, kuumimpaan keskipäivän aikaan, tottakai.


Portaita oli jonkin verran kiivettäväksi. Mukaan ottamamme iso vesipullo tyhjeni jo puolessa välissä. Onneksi alas päin oli helpompi taivaltaa. Alhaalla on ihan parkkipaikkojakin, joten kyllä sinne autollakin pääsee. Ruokaakin rannan tuntumassa oli tarjolla ja onneksi myös vettä.


Ostimme paluumatkalle kaksi isoa pulloa vettä. Nekin tyhjenivät kiipeilyn lomassa. Lämmintä oli jonkin verran yli 35 asteen, eikä varjoa ollut tarjolla. Joku fiksumpi voisi tehdä tämän kipuamisen aamu- tai iltapäivällä. Meillä on jotenkin aina tapana keksiä kaikista kuumimmat tienoot keskipäivän tarpomiseen.


Rutikuivallakin saarella voi näköjään valmistaa viiniä. Santorinilla köynnökset pakotetaan perinteen mukaan niiden kasvaessa korimaiseen muotoon. Tämä muoto ilmeisesti suojaa rypäleitä polttavalta auringolta. Samalla korin keskustaan tiivistyy tehokkaasti kosteutta yön aikana. Köynnöksiä ei kastella, vaikka helposti voisi kuvitella keskikesän kuumuuden ja kuivuuden tappavan kaiken kasvillisuuden saarelta. Santorinin perinteinen tapa viljellä viiniköynnöstä on saanut EU:n virallisen alkuperäsuojan.


Viiniköynnöksiä oli myös Oian kylän laitamilla. Muualla saarella niitä oli vielä enemmän. Saarella on ihan oma hyvin merkitty viinitiensä, jota seuraten voi tutustua useisiin viinitiloihin. Monet tiloista sijaitsevat helposti paikallisbussireittien varrella.

Kävimme paikallisbusseja käyttäen tutustumassa Santo Winesin ja Canava Roussoksen viinitiloihin. Ensin mainittu lienee saaren suurin ja kaunein. Tuotteistus on siellä korkealla tasolla. Maksullisia kellarikierroksia on tarjolla. Santo Winesin tiluksilta on myös upeat näkymät merelle. Canava Roussos on pienempi tila. Opastettuja kierroksia ei ollut siellä tarjolla, mutta viinejä sai toki rahaa vastaan maistella.


Skoottereita ja autoja on vuokrattavana vähän joka paikassa Santorinilla. Jos ei itse halua ajella (esimerkiksi jos vaikka tykkää viiniä maistella), kannattaa käyttää hyväksi saaren kattavaa bussiverkostoa. Kyyti ei paljoa maksa. Bussireittejä on todella hyvin tarjolla. Lisäksi bussikuskit ovat superystävällisiä. Jos vaikka sattuisit seisomaan risteyksen väärässä kulmassa väärällä pysäkillä, pysähtyy kuski risteyksen ohi ajaessaan huikkaamaan josko sittenkin turisti olisi juuri hänen ajamaansa bussia odottamassa.


Kävimme tutustumassa kahteen Santorinin hiekkarannoista. Ensin kokeilimme Perissaa. Perissaan on vähän reilun puolen tunnin bussimatka Oiasta.


Toisena rantavaihtoehtona kokeilimme Kamaria. Santorinin lentokenttä sijaitsee lähellä Kamaria ja laskeutuvat lentokoneet lentävätkin varsin läheltä rantaa. Kamarissa on kylän isommasta koosta johtuen vähän paremmat palvelut kuin Perissassa. Toisaalta siellä myös on enemmän väkeä. Näiden lisäksi saarella on myös muita hiekkarantoja. Osassa hiekka on punaista, osassa mustaa.


Saaren pääkaupunfi Fira on myös varsin kaunis kohde. Jos ostoksille tekee mieli, on Fira hyvä kohde. Pääkaupunki on selvästi isompi kuin Oia, mutta muutoin näissä kahdessa on paljon samaa. Myös Fira sijaitsee kalderan reunalla. Fira on myös liikenteen solkukohta. Jos Oiassa ei halua tehdä muuta kuin käydä sen auringonlaskun katsomassa, voisi majapaikka olla järkevä ottaa Firasta. Sieltä pääsee vielä pikkuisen helpommin bussilla muihin saaren kohteisiin.

Linkkejä:

Ei kommentteja