Grand Canyon haltuun

Arizonassa USA:ssa sijaitseva Grand Canyon on upea paikka. Upeiden maisemien ihailuun voi helposti hurahtaa useampikin päivä. Tai sitten voi retkeillä muutamalla näköalapaikalla yhden päivän verran. Jo yhdeltä näköalapaikalta jaksaa näkymää tuijotella pitkän tovin.


Tällainen yhden päivän näköalavierailu oli meillä suunnitelmissa viime kesänä osana roadtripiä. Valitettavasti meillä pikapyrähdykseen olennaisesti liittyvä riski huonosta säästä konkretisoitui ikävästi. Luontoäidin oikkujahan ei pysty koskaan ennakoimaan. Kohdalle sopivasti sattunut ukkosmyrsky teki näköalapaikoilla vierailun paitsi erittäin epämukavaksi myös jo hieman vaaralliseksi. Bussitkin lopettivat turistien viemisen eteenpäin ja näin jouduimme palaamaan lähes tyhjin käsin hotelliimme Williamsin pikkukaupunkiin reilun tunnin ajomatkan päähän kanjonista. Yllä oleva kuva on bussipysäkiltä napattu.



Sen verran jäi asia hampaankoloon kaivelemaan, että jollain aikataululla uusi roadtrip on edessä. Suunnitelma on muutoin vielä auki, mutta joka tapauksessa reitti tulee kulkemaan Grand Canyonin ohi. Tällä kertaa varaamme majoituksen lähempää ja useammaksi yöksi, jolloin huonon sään riskiä saadaan vähän pienemmäksi. Ilmeisesti tosiaan kesäkaudella sadetta ja ukkosta on varsin usein tarjolla.

Tässä postauksessa ajattelin vähän jakaa havaintoja, jotka olen tehnyt alkuperäistä retkeä ja tätä tulevaa suunnitellessa. Lisäksi olen kerännyt loppuun muutaman linkin, joista voi olla hyötyä omaa reissua suunnitellessa. Toivottavasti näistä on jollekin reissua suunnittelevalle jotain iloa.

Grand Canyonin hienoimmat osat kuuluvat samannimiseen kansallispuistoon. Kansallispuiston alueella on kaksi suosittua vierailukohdetta, eteläinen reuna (South Rim) ja pohjoinen reuna (North Rim). Näistä ensin mainittu on selvästi suosituin, 4,4 miljoonasta vuosittaisesta kävijästä 4 miljoonaa käy siellä. Eteläinen reuna on helpommin lähestyttävissä ja siellä on parhaat palvelut matkailijoille. Varsinkin kesäisin väkeä riittää. Silti en kokenut ihmisten määrää ongelmaksi, vaikka en mikään laumasielu olekaan.

Pohjoisella reunalla on vähemmän palveluja ja rauhallisempaa. Paikasta ei ole omakohtaisia kokemusia, joten tiedot pohjautuvat luettuun. Jos hieman pidemmät kulkuyhteydet eivät ole ongelma (tai reitti sattuu muuten kulkemaan Coloradojoen pohjoispuolella) ja vähempi määrä turisteja houkuttaa, kannattaa pohjoista reunaa harkita vakavasti. Tosin useat molemmat reunat nähneet kommentoijat ovat sitä mieltä, että parhaat näkymät ovat eteläisen reunan puolelta.

Varsinaisen kansallispuiston ulkopuolella sijaitsee vielä kolmas vierailukohde läntinen reuna (West Rim). Läntinen reuna sijaitsee Hualapai-intiaanien alueella ja lasipohjainen Skywalk ja muut lisähoukuttimet ovat heimon omistuksessa. Kannattaa huomata, että läntinen reuna tarjoaa näkymät suuren kanjonin sivukanjoniin eli kyse ei ole varsinaisesta Grand Canyonista laisinkaan. Jotenkin ihan pikkuisen kusetukselta kuulostaa tämä.

Tämä uudempi vierailukohde on hyvin tuotteistettu (lue: kallis) ja sen selkeä etu on läheisyys Las Vegasiin. Pelikoneiden kilinän voi jo liki kuulla, sillä automatkaa Vegasiin on vain 2,5 tunnin verran. Käytännössä kaikki Las Vegasista järjestettävät päheän kuuloiset (ja suolaisen hintaiset) Grand Canyonin helikopteriajelut vievät läntiselle reunalle. Ilmeisesti helikopterin kantosäde on sen verran rajattu, ettei sillä voi lentää esim. eteläiselle reunalle asti. Sivukanjoni on merkittävästi matalampi kuin varsinainen Grand Canyon. Kuulemma läntisen reunan näkymät eivät pärjää eteläiselle ja pohjoiselle reunalle.

Eteläisellä reunalla kaikki alkaa Grand Canyon Villagesta. Siellä ovat pysäköintialueet, jokunen majoitusliike, vierailukeskus sekä muut vierailijapalvelut. Kuten yleensäkin USA:n kansallispuistoissa, on vierailu Grand Canyonin kansallispuistossa maksullista. Yhden ajoneuvon matkustajat pääsevät sisälle $25 maksulla. Maksu oikeuttaa 7 vuorokauden vierailuun sekä eteläisellä että pohjoisella reunalla. Jos pidempi reissu on suunnitteilla, on myös vuosikortteja myynnissä.

Jos tarkoituksena on majoittua kansallispuistossa tai sen välittömässä läheisyydessä, kannattaa olla hereillä hyvissä ajoin, etenkin jos tarkoitus on vierailla kesällä. Paikat täyttyvät kuukausia etukäteen. Majoituksesta kannattaa myös varautua maksamaan kohtalaisen paljon. Grand Canyon Villagen lisäksi majapaikkoja löytyy Tusayanin pikkukaupungista varsinaisen kansallispuiston ulkopuolelta.

Tusayanin etuna on ilmainen pysäköintitila ja kuljetukset kanjonille. Kansallispuiston pääsymaksun pystyy maksamaan Tusayanissa. Ilmainen sukkulabussi kuljettaa suoraan Grand Canyon Villageen n. 20 minuutissa. Bussiin ei toki pääse kyytiin, jos ei ole esittää kansallispuiston pääsymaksukuittia. Bussi ohittaa mahdolliset liikenneruuhkat, mikä voi suosittuna aikana olla suuri etu. Bussit pörräävät taukoamatta edes takaisin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Talviaikaan matkaavan kannattaa kuitenkin tarkistaa bussien kulkeminen netistä. Nämä palvelut lienevät kesäajan turistien herkkua pelkästään.


Edullisin vaihtoehto majoituksen kannalta on Williamsin kaupunki legendaarisen Route 66:n varrella etelämpänä Arizonassa. Sieltä majoituksen saaminen on helpompaa ja hintakin on huomattavasti edullisempi. Matka tosin on pidempi, Tusayaniin on ajamista tunnin verran ja sieltä vielä sukkulabussilla 20 minuuttia kanjonille. Oma auto kannattanee joka tapauksessa parkkeerata Tusayaniin, sillä siellä vapaata parkkipaikkaa ei tarvitse haeskella, eikä puistoon pääsyä jonotella.

Kansallispuiston palveluihin kuuluu sukkulabussiverkosto, joka Tusayanin ja Grand Canyon Villagen välin lisäksi liikennöi kolmea eri reittiä varsinaisen kansallispuiston alueella. Busseja käyttäen on mahdollista päästä kohtalaisen etäisillekin näköalapaikoille juuri askeltakaan ottamatta. Kuulostaa laiskalta, mutta tämä on hyvä osoitus siitä miten USA:n kansallispuistoissa on otettu huomioon liikuntarajoitteiset ja ikääntyneet. Sama päti myös Yosemitessa. Jos omat jalat kantavat, ei mikään estä reippailemasta. Yksityisautoilu on kansallispuiston alueella pääosin kiellettyä, joten liikennettä ei juuri ole. Lisäksi vaeltaminen on kansallispuistojen perustoimintaa ja polut ovat sen mukaiset.

Route 66 -reittiä matkaaville yksi vaihtoehto Grand Canyoniin tutustumiseen on päiväretki Flagstaffista. Kokemuksia tällaisesta voi lukea Nelliinan Vaatehuone -blogista. Kyseinen blogi sisältää muuten tolkuttoman monta postausta Route 66 -reissulta. Jos vain jaksaa kahlata kaikki ne mekkokuvat läpi, löytyy seasta todella hienosti dokumentoituna asioita, joista on apua omaa reissua suunnitellessa.

Flagstaffista on mahdollista suunnata eteläreunan itäiselle sisäänkäynnille, joka on huomattavasti Tusayanin lähellä sijaitsevaa eteläistä sisäänkäyntiä tuntemattomampi (lue: ruuhkattomampi). Ajomatkaa Flagstaffista on noin 1,5 tuntia (Google Mapsin mukaan). Itäiseltä sisäänkäynniltä kulkee tie eteläiselle sisäänkäynnille. Poiketen monista muista alueen teistä, tämä tie on auki yksityisautoilijoille. Omalla autolla saa siis vapaasti matkata näköalapaikalta toiselle. Jos eteläisen sisäänkäynnin kohdalla tekee mieli hypätä sukkulabussiin kohti uusia seikkailuja, voi auton jättää pysäköintialueelle ja siirtyä onnikan kyytiin. Ei huono vaihtoehto tämäkään.

Jälleen kannattaa kuitenkin muistaa, että sää voi aiheuttaa ylläreitä. Siksi ehkä kannattaa varata useampi päivä aikaa Flagstaffissa vierailuun ja valita niistä sitten Grand Canyon -vierailulle sääennusteen mukaan paras. Flagstaffin lähimaastossa on paljon muitakin kuoppia nähtäväksi, kuten tulivuoren kraateri Sunset Crater sekä avaruusmöhkäleen aikaansaama Meteor Crater. Ja ilmeisesti itse kaupunkikin on ihan kiva.

Linkkejä:

Arizonan osavaltion Grand Canyonin matkailusivut
Viatorin Grand Canyon-sivut
Lonely Planetin Grand Canyon-sivut
Kansallispuiston viralliset sivut

Kansallispuiston virallisilta sivuilta löytyy oikeastaan kaikki tarvittava perustieto vierailun suunnittelua varten. Alla pari oikopolkua. Näihin kaikkiin toki pääsee navigoimaan tuolta pääsivulta ihan itsekin.

Bussien aikataulut ja reitit
Majoitusvaihtoehtoja

Jälkihuomautus: Kesällä 2016 toteutimme toisen Grand Canyonin vierailun osana Route 66 -matkaamme. Hyödyntäen tässä kirjoituksessa esittämiäni ideoita onnistui tämä toinen vierailu paljon ensimmäistä paremmin. Aiheesta lisää täällä ja täällä.

Ei kommentteja