Tapahtui edellisellä kerralla Pariisissa

Pientä fiilistelyä on jo pakko harrastaa, kun seuraava Pariisin reissu lähestyy. Tämä meidän ehdoton ykköskohteemme onkin saanut odottaa harvinaisen pitkään, yli neljä vuotta, sitten edellisen reissun.


Edellisen Pariisin reissun teemana oli kymmenvuotistarkastus. Ensimmäisestä matkastamme tähän hienoon kaupunkiin tuli silloin kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Reissun kestokin oli sopivasti kymmenen päivää. Tämä olikin pisin yhtäjaksoinen vierailumme Pariisissa, aiemmin olimme olleet joko viikon tai pitkän viikonlopun verran liikkeellä.



Itse kaupungin lisäksi päätimme vierailla myös Pariisin Disneylandissa, jossa kävimme myös silloin kymmenen vuotta aiemmin. Ensimmäisellä kerralla Disneyland oli jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt vuosien jälkeen näin ilman lapsia matkaavalle pariskunnalle paikka oli vähän tylsähkö ja kaikki oli kallista. Edes hyvää kahvia ei saanut, mikä on Pariisissa synti ja häpeä. Vuoristorata Space Mountain II onnistui lisäksi hajoamaan kesken ajelun ja jouduimme sieltä kävelemään portaita pitkin pois.


Toinen retkikohde oli samppanja-alueen pääkaupunki Reims, jossa kävimme myöskin päiväkseltään pyörähtämässä. Liput nopsaan TGV-junaan olivat kohtalaisen hintavat, mutta toisaalta matka kesti suuntaansa kolmisen varttia. Huomattavasti halvemmalla perusjunalla olisi saanut puksutella samaa matkaa yli tupla-ajan.


Reims oli kiva paikka. Valitettavasti sää sattui olemaan melkein koko päivän ajan ikävän harmaa. Sadettakin tihkutteli ajoittain. Aurinko tuli esiin vasta paluumatkalle valmistautuessamme. Lisäksi kaupungissa oli menossa suuri tietyöprojekti, jossa ilmeisesti asenneltiin raitiovaunuille kiskoja. Puoli keskustaa oli tämän takia revitty auki. Onneksi kuitenkin löysimme kaupungista hyvää ruokaa ja vielä parempaa samppanjaa. Kahden samppanjatalon tiloissa kävimme myös vierailulla, toisessa ihan kellareissa asti.


Koska Eiffelin tornissa olimme käyneet jo ihan ensimmäisellä Pariisin vierailullamme, tyydyimme tällä kertaa katselemaan tornia etäämmältä. Eiffeliin kivutakseen kannattaakin varata kunnolla aikaa, sillä jonoa on aina. Hieman vähemmällä jonotuksella selviää, jos kipuaa toiselle tasolle asti portaita pitkin. Rappusia on tosin aika paljon.

Tällä kertaa kiipesimme (hissillä) Montparnassen torniin, joka onkin erinomainen vaihtoehto Eiffelille. Pääsymaksu oli edullinen, eikä jonoakaan ollut. Näkymät olivat mainiot ja Eiffelkin näkyi hienosti. Rakennuksena Montparnassen torni on ruma. Yhdeksi tornin näköalapaikan hyväksi puoleksi onkin laskettava se, ettei sieltä avautuvassa näkymässä näy tätä rakennusta itseään. Valitettavasti kauniina alkanut päivä muuttui harmaaksi tässä vaiheessa.


Toisena vaihtoehtona kaupunkimaiseman katselemiseen lintuperspektiivistä kokeilimme nykytaiteen museo Pompidoun yläkertaa. Jos pelkät maisemat kiinnostavat, voi ostaa muutaman euron lipun, jolla pääsee näköalatasanteelle. Normaaliin museolipun hintaan tämä oheisohjelma kuuluu vakiona.


Sää suosi tällä kertaa meitä vaihtelevasti. Ensimmäisinä päivinä keli oli pääsääntöisesti lämmin ja aurinkoinen. Suunnilleen puolivälissä reissua kohdalle osunut Ranskan kansallispäivä toi mukanaan kaatosateen. Onneksi sade ei enää jatkunut seuraavina päivinä. Sää jatkui kuitenkin pääosin pilvisenä. Kansallispäivän paraatin seuraamista sade hieman haittasi mukana olleista kertakäyttösadetakeista huolimatta.

Jätimmekin osan paraatista katsomatta ja siirryimme taiteen pariin Louvreen, jonne oli kansallispäivänä ilmainen sisäänpääsy. Ovelina kuljimme Carousel du Louvren ostoskeskuksen sisäänkäynnin kautta, koska siellä ei ole yleensä (eikä silloinkaan) jonoa. Ulkona museon pääsisäänkäynnillä olisikin ollut ikävä jonottaa kaatosateessa.


Tunnettuina herkkusuina kiertelimme tälläkin kertaa kaupungin parhaita apajia. Herkkukauppoja on useampikin Place de la Madeleine-aukiolla. Myös Le Bon Marché-tavaratalon herkkuosasto La Grande Épicerie on tutustumisen arvoinen. Näiden lisäksi tutustuimme Poilânen leipiin, Pierre Hermén macaron-leivoksiin sekä Berthillonin jäätelöön. Kaikki mainituista ovat aivan tolkuttoman hyviä, mutta erityismaininta kuuluu Berthillonille. Hyvästä jäätelöstä on turha puhua mitään, jos ei ole maistanut Berthillonin tuotteita. Näin se vain on.

Ei kommentteja