Roadtrip USA 2014, osa 5: Los Angeles

Edellinen osa: Osa 4: San Francisco, seuraava osa: Osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon

Los Angelesista oli vaikea muodostaa etukäteen oikein minkäänlaista käsitystä. Koko valtava alue vaikutti jotenkin sekavalta. Los Angelesin piirikunta koostuu 88 kaupungista, jotka muodostavat oikeastaan yhden yhtenäisen urbaanin alueen. Los Angelesin kaupunki on näistä kaupungeista suurin.


Saavuimme Los Angelesin piirikunnan puolelle ensin Malibussa, joka on kaupunki Tyynenmeren rannalla. Käväisimme piipahtamassa Zuma Beachilla sekä paikallisella Malibu Country Mart-ostarilla, jossa söimme lounasta.



Me majoituimme alueella ensin kahdeksi yöksi Santa Monicaan, joka on oma kaupunkinsa Tyynenmeren rannalla Los Angelesin kaupunkiin kuuluvien Pacific Palisadesin ja Venicen alueiden välissä. Toiset kaksi yötä majoituimme Hollywoodissa, joka puolestaan kuuluu Los Angelesin kaupunkiin.


Hämmennys oli lopulta suuri, kun havaitsin pitäväni tästä sekasotkusta todella paljon. Asiaa varmasti auttoi myös lämpö, jota vihdoin oli riittävästi, eli noin 30 astetta. Edes Santa Monican rannalla ei tuuli tuntunut kylmältä. Kalifornialainen rento elämänasenne taitaa olla tarttuvaa lajia.


Kaupunkialueen valtava koko pakottaa käyttämään autoa kaikkeen liikkumiseen. Samalle kadulle päätyminen ei vielä auta, sillä kadut voivat olla yli kymmenen kilometriä pitkiä. Kaupunkialueen halki kulkee lukuisia moottoriteitä ja käytännössä melkein minne tahansa mennessä jossain vaiheessa ajellaan motarilla.


Liikenteen suhteen meille sattui loistava ajankohta. Saavuimme Santa Monicaan torstaina iltapäivällä. Perjantaina oli kansallispäivä ja sitten perään viikonloppu. Poistuimme kohti Las Vegasia maanantaina ja tarkoituksella lähdimme liikkeelle vasta pahimman aamuruuhka-ajan jälkeen. Joko ajankohdasta tai silkasta tuurista johtuen emme sattuneet oikein kunnon ruuhkaan missään vaiheessa. Ajoittain moottoritiellä liikenne hieman hidastui isojen liittymien tienoilla, mutta totaalipysähdyksiltä vältyimme.


Santa Monicassa majoituimme ehkä hieman tavallista syrjempään. Hotellimme sijaitsi aivan alueen pohjoislaidalla, joskin ihan kävelymatkan päässä rannalta. Rantalaiturille kuitenkin oli sen verran matkaa, että se taitettiin autolla.


Hotellimme oli Channel Road Inn (177,58€/yö Hotels.comista), joka kuului samaan ketjuun Pacific Groven hotellimme kanssa (ks. osa 3: Kalifornia). Kyseessä oli jälleen vanha puutalo, jossa huoneet olivat todella kivoja ja aamiainen sekä illan välipalatarjonnat erinomaisia. Myös palvelu oli todella ystävällistä. Hotelli olisi myös tarjonnut polkupyöriä ja kypäriä vieraiden käyttöön, mikäli tällainen liikkumistapa olisi sattunut kiinnostamaan. Vallitsevassa lämpötilassa emme aihetta isommin edes harkinneet.


Santa Monicassa parasta on ranta. Koko kaupungin rantaviiva on leveää hiekkarantaa. Rantalaituri lienee kaiken keskipiste. Laiturilla on pieni huvipuisto maailmanpyörineen ja pienine vuoristoratoineen. Laiturin alla puolestaan sijaitsee akvaario, joka ei kuitenkaan kai ole suuren suuri.


Santa Monican jälkeen rantaviivaa etelään seuratessa vastaan tulee Venice, joka kuuluu jo Los Angelesin kaupunkiin. Venicestä löytyy väkeä joka lähtöön, onpa rantakadulla tarjolla aito freak show parrakkaine naisineen ja muine kummajaisineen. Lisäksi Venicen ranta-aktiviteetteihin kuuluu ehdottomasti painojen nostelu. Kansallispäivänä satuimme kävelemään Muscle Beachin ohi ja siellä oli juuri sopivasti jotkin pullistelukisat menossa.


Muiden omituisuuksien joukossa Venicessä on yhä edelleen jäljellä osa kanavista, joihin paikan nimikin viittaa. Kanavat ovat varsin hauska päiväretkikohde. Niiden rannoilla on rauhallista, eikä parin korttelin päässä rantakadulla käynnissä olevasta hullunmyllystä ole mitään merkkiä näkyvissä. Kanavia ei myöskään varmasti löydä vahingossa. Ajoimme autolla ihan vierestä, mutta emme niitä huomanneet ennen kuin varta vasten lähdimme etsimään.


Kansallispäivänä kävimme autoretkellä ajelemassa West Hollywoodissa (joka toki on oma kaupunkinsa), jossa sijaitsee iltaelämän keskus Sunset Strip. Keskellä päivää paikka vaikutti varsin uneliaalta. Stripiltä löytyvät mm. Rainbow Bar & Grill sekä legendaarinen rokkibaari Whisky a Go Go. Ensin mainitussa olisimme mieluusti syöneet lounasta, mutta valitettavasti paikka oli kyseisenä päivänä kiinni.


Whisky a Go Go:ssa olisi voinut käydä vaikka katsomassa jonkin keikan, mutta valitettavasti tarjolla ollut ohjelma ei jaksanut innostaa. Keväällä paikassa esiintynyt Skid Row olisi esimerkiksi kelvannut oikein hyvin.


Lounaan metsästyksellä päädyimme netistä bongaamallemme The Grove-ostarille, jonka vieressä sattui sopivasti sijaitsemaan kaupungin vanhin maatilatori Los Angeles Farmers Market. Nykyisin näitä vastaavia on kaupungissa vaikka kuinka monta. Oikein oli kivan näköistä elintarviketta myynnissä. Näkyvät Kalifornian lämmössä kasvit viihtyvän. Avokadot näkyivät olevan juuri parhaimmillaan. Ei siis ihme, että niitä tungettiin ihan joka ruokaan ravintoloissa.


Kansallispäiväksi satuimme bongaamaan varsin hauskan illanviettopaikan. Tavoitteenamme oli löytää hyvä paikka jonkin monista ilotulituksista seuraamiseen. Netistä löysimme paikallisen high schoolin jalkapallostadionilla järjestettävän tapahtuman, jossa oli tarjolla musiikkia, kaupungin parhaita ruokarekkoja sekä ilotulitus. Parkkipaikkaan oikeuttavat liput oli jo myyty loppuun, mutta peruspääsylippuja oli edelleen tarjolla. Lähdimme siis ajelemaan mestoille ja paikallisten tapaan kyttäilimme parkkipaikkoja. Kohtuullisen kävelymatkan päästä sellainen löytyikin.


Tapahtuma vaikutti varsin kotikutoiselta. Eikä se "stadionkaan" nyt ollut normaalia koulun urheilukenttää ihmeellisempi. Ohjelma oli aluksi varsin unettavaa. Koulun oppilas töräytti ensin kansallislaulun trumpetilla ja sitten ääneen päästettiin koulun orkesteri. Näiden jälkeen paikallinen ukulelebändi soitteli klassikkokappaleita.


Ruoan suhteen ei ollut valittamista. Useampi ruokarekka oli tosiaan paikalla ja mukana oli myös useamman kerran Los Angelesin parhaaksi valittu Cousins Maine Lobster. Heidän hummerihodarinsa näytti kyllä Helsingin vastineelle närhen munat. Sämpylä oli täynnä isoja paloja hummerin lihaa. Muuten mukana taisikin olla vain voita. Eipä siinä muuta tarvittukaan, ruoka oli törkeän hyvää. Eikä ollut muuten edes kallista.


Myös pizzauuni oli paikalla. Pizzat loppuivat ensimmäisinä. Näitä emme ehtineet maistaa.


Maistelimme myös Dogtown Dogsin hodareita. Kelpokamaa olivat nekin.


Illan pääesiintyjänä oli sitten oman kylän pojista koottu bändi, joka soitteli rokkiklassikoita. Yhtyeen jäsenillä oli nykyisiä ja entisiä kiinnityksiä mm. bändeissä Foo Fighters, Blind Melon ja Pearl Jam. Ihan kivastihan se soitto kävi.


Illan kruunasi puolen tunnin ilotulitus, jossa rahaa ammuttiin taivaalle oikein huolella. Pääsimme seuraamaan ilotulitusta paraatipaikalta esiintymislavan edustalta. Ilotulitus oli hienosti sovitettu musiikin mukaan. Musiikki toki oli näin ulkomaalaisen vinkkelistä vähän överi-USA-henkistä, mutta se heille heidän kansallispäivänään suotakoon. Ilotulitus oli todella upea ja vähintäänkin $10 pääsylipun arvoinen. Pääsylipputulot menivät kokonaan koulun hyväksi. Ennen ilotulitusta lueteltiinkin pitkä lista sponsoreita, joiden dollareilla oli paukut ostettu.


Santa Monicassa majaillessamme alkoivat puhtaat vaatteet olla lopussa ja oli aika tutustua paikallisiin pesulapalveluihin. Hotellimme opasti meidät paikalliseen pesulaan, joka tarjosi fluff & fold-nimistä palvelua. Pyykit siis vietiin heille pussissa ja saatiin puhtaina ja viikattuina takaisin seuraavana arkipäivänä. Meidän piti seuraavana arkipäivänä suunnata jo Hollywoodiin, joten halusimme vaatteemme normaalia aikaisemmin valmiiksi. Tämän ei pitänyt olla ongelma, mutta jokin meni pieleen ja tieto pikatoimituksesta katosi matkalla. Lopulta saimme vaatteet melkein kaksi tuntia myöhässä suurten anteeksipyyntöjen saattelemana ja ilmaiseksi. No, paljon paremmin eivät mokaansa olisi voineetkaan hyvittää.


Matkalla Santa Monicasta Hollywoodiin viittasimme kintaalla navigaattorin suosittelemalle lyhyemmälle reitille. Sen sijaan suuntasimme ensin San Diego Freewaylle (I-405) ja sitten mutkaiselle Mulholland Drivelle, joka kiemurtelee yli kukkuloiden. Alussa nämä kukkulat ovat jotain muuta, mutta lopussa sitten niitä kuuluisia Hollywoodin kukkuloita.


Mulholland Driven varrella asustelee kaikenlaisia julkimoita ja muita raharikkaita. Talobongauksesta kiinnostuneille on myynnissä ihan erillisiä karttoja. Myös kiertoajeluja tunnettujen ihmisten koteja pälyilemään on tarjolla. Ihmisten kotien kyttääminen vaikutti jotenkin oksettavalta ajatukselta, joten keskityimme lähinnä katselemaan maisemia ihan yleisesti.

Tien varrella on lukuisia näköalapaikkoja, joilta voi ihastella kukkuloiden alapuolella levittäytyviä laaksoja. Parhaat näkymät tarjoutui Hollywood Bowl Overlook-näköalapaikalta, josta näkyi Hollywood Bowlin yli Los Angelesin keskustaan. Ylemmältä tasanteelta puolestaan avautui näkymä toiseen suuntaan Hollywood-kyltille. Kyltti tosin on aika kaukana ja näkymä on hieman sivusta päin.


Hollywoodissa majoituimme keskelle kaikkea Hollywood & Highland Centerin takana pienellä sivukadulla sijaitsevaan Hollywood Orchid Suites-hotelliin (158,26€/yö Hotels.comista). Sijainti ei juuri parempi olisi voinut olla. Suurin liikenteen pauhu ei kuulunut takakujalle, mutta pääkadulle Hollywood Boulevardille oli vain lyhyt kävelymatka ostarin läpi. Tuo ylempänä näkyvä kuva Hollywood-kyltistä on muuten otettu noin sadan metrin päästä hotellin ulko-ovesta. Hollywood & Highland Center-ostarilta tarjoutuu lähes suora näkymä kyltille, joskin kyltti on aika kaukana.


Hotellista ei muutoinkaan ole pahaa sanaa sanottavana. Valitsemamme hotellin pienin huone oli sekin hyvin tilava. Parisänkyjä oli kaksi ja lisäksi löytyi pieni keittonurkkaus. Huone oli myös asiallisen siisti. Aamiainen oli ihan riittävä. Aamiaista pyöritti superhauska meksikolaistaustainen täti, joka jaksoi heittää vitsiä liukuhihnalta. Hän myös hoiti baageleiden paahtamisen ja toimitti paahdetut pöytään. Täti suositteli t-diettiä, johon kuului tacoja, tortilloja sekä pitkä lista muita meksikolaisia t-kirjaimella alkavia ruokia, ja tietysti myös tequilaa.


Tarkoituksenamme oli heti Hollywoodiin majoittumisen jälkeen piipahtaa ainoalla edelleen Hollywoodissa toimivalla isolla studiolla Paramountilla opastetulla kierroksella, mutta aiemmin mainitun pyykkiepisodin takia emme sinne ehtineet. Korvikkeeksi ajoimme yhden pysäkin välin metrolla hotellin nurkalta Hollywood/Highlandin asemalta Universalin studioille. Etukäteen oletin huvipuistomeiningin jotenkin hapattavan varsinaisen studiokierroksen, mutta oletus oli täysin väärä.


Huvipuistohan tuo Universal Studios on, mutta varsinaiset studiot sijaitsevat sen välittömässä läheisyydessä ja studiokierros on ikään kuin yksi huvipuiston laitteista. Kierrokseen oli hienosti yhdistetty elokuvainformaatiota ja huvipuistoajelua. Todella hauskaa oli ajella possujunalla läpi New Yorkin, ohi Batesin motellin (ja sen talon siellä mäellä) ja käydä kääntymässä Täydellisten naisten lähiössä. Kaikenlaisia lavasteita on helppo kierrättää, kun ne voi kerran rakennettuna jättää lojumaan. Maata näkyi riittävän ja kuivassa ilmastossa ei sadekaan pilaa rakennelmia. Yllä oleva kuva mm. on rakennettu elokuvaan Maailmojen sota. Jos jotain, niin kierroksella oppi ainakin sen, ettei mikään elokuvissa näkyvä ole aitoa.


Ja oi, studiokierroksella ajelimme myös männävuosien suosikkielokuvasarjani Paluu tulevaisuuteen kaupunginaukion ohi. Näitä hyvin vahvasti tiettyyn elokuvaan yhdistettäviä lavasteita on pienin variaatioin käytetty usein uudelleenkin. Hämmentävää, miten niitä ei osaa tunnistaa. Possujunan ruudulla näytettiin aina välillä pätkiä elokuvista, joissa kulloisiakin lavasteita on käytetty. Etummaisessa vaunussa oli mukana opas, joka todella elävästi kertoili kaikenlaista triviaa eri elokuvista ja tv-sarjoista.


Huvipuistomaisuutta kierrokselle toivat pieni King Kongin ja tyrannosauruksen painiottelu, jota pääsimme seuraamaan maailman suurimman 3D-näytön välityksellä. Näyttö peitti tunnelin seinät ja juna ajoi sinne tunneliin sisälle. Lattiassa oli vielä hytkytinlaitteisto lisäämässä aitouden tunnelmaa. Siinä meitä sitten retuuteltiin vuoroin jättikokoisen kädellisen ja vuoroin matelijan toimesta. Toinen vastaava oli maanjäristyssimulaatio, jonka tapahtumapaikkana oli San Franciscon metroasema.

Universal Studioilta löytyi ruokapaikaksi yksi etukäteen tuttu eli Pink's Hot Dog. Chilidogit olivatkin oikein maukkaita. Valitettavasti kuva jäi ottamatta, sillä aurinko oli jo laskenut ja ulkopöydissä oli varsin hämärää.


Varmuudeksi kävimme vielä toisessakin huvipuistossa. Ajelimme nimittäin sunnuntaina aamupäivällä Hollywoodin hotellilta naapuripiirikunta Orange Countyn Anaheimiin kohteenamme maailman ensimmäinen Disneyland. Kyseinen huvipuisto on ainoa, jota Walt-setä on itse ollut mukana suunnittelemassa. Aiemmin olemme käyneet vain Pariisin vastaavassa puistossa. Jännästi tämä Amerikkalainen oli kyllä paljon isompi.


Los Angelesista emme tällä lyhykäisellä vierailulla ehtineet nähdä kuin hyvin pienen siivun. Monta kivaa juttua jäi tekemättä ja hauskaa aluetta näkemättä. Mikäli alueesta haaveilee vähänkin enemmän näkevänsä, kannattaa aikaa budjetoida vähintään viikon verran, mieluusti enemmänkin. Varmaan tänne täytyy tulla uudemman kerran ihan erilliselle reissulle.

Muut Los Angeles -kirjoitukset:
Los Angelesin nähtävyyksiä - Westwood Village Memorial Park
Los Angelesin nähtävyyksiä - Venicen kanavat
Los Angelesin nähtävyyksiä - Mulholland Drive
Los Angelesin nähtävyyksiä - Venice Boardwalk
Los Angelesin nähtävyyksiä - Hollywood Walk of Fame
Los Angelesin nähtävyyksiä - Universal Studios
Los Angelesin nähtävyyksiä - Santa Monica Beach
Los Angelesin nähtävyyksiä - Disneyland

Seuraavaksi: Osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon

Muut kirjoitukset aiheesta:
Roadtrip USA 2014
Osa 1: Seattle
Osa 2: Oregon
Osa 3: Kalifornia
Osa 4: San Francisco
Osa 7: Washington
Osa 8: New York
Tilinpäätös
Majapaikkoja joka lähtöön kesän reitin varrelta
Parhaat eväät matkan varrelta
Mitä jäi roadtripistä mieleen?

Ei kommentteja