Jostain se on aloitettava

Olen tähän asti kirjoitellut matka-aiheisia juttujani Sapuskalle!-ruokablogiini. Aluksi ne sopivatkin sinne hyvin, sillä ruoka on aina vahvasti esillä ruokakuntamme matkoilla. Nyt kun matka-aiheisia postauksia on kertynyt enemmän, tuntuu järkevämmältä perustaa niille ihan oma laarinsa. Näin voin luokitella vapaasti matka-aiheiset postaukset matka-aiheisilla avainsanoilla ja ruoka-aiheiset postaukset ruoka-aiheisilla avainsanoilla. Nerokasta, vai mitä?


Tämän kirjoituksen otsikko sopii hyvin kuvaamaan paitsi tätä uutta blogiani myös matkailuharrastustani. Olen päässyt vasta aikuisella iällä koluamaan maailmaa Pohjoismaiden ulkopuolella. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joku on joskus sanonut, ettei kannata koskaan lähteä ulkomaille, koska ensimmäisen kerran jälkeen kaukokaipuulta ei saa enää rauhaa. Tämä kuulostaa kovasti tutulta.

Minulla matkustamattomuus johtui lähinnä oikean matkaseuran puutteesta. Uteliaisuutta on aina riittänyt ja myös halua nähdä maailman ihmeitä. Onneksi nyt jo viisitoista vuotta sitten tapaamani elämäni nainen korjasi tämän ongelman. Ensimmäisen kerran raavimme opiskelijabudjeteistamme rahat kasaan viikon Pariisin matkaa varten vuoden seurustelun jälkeen ja siitä eteenpäin kaikki yli jäävä varallisuus onkin sijoitettu yhteisiin matkoihin.

Euroopan perinteisten kaupunkikohteiden jälkeen kiinnostus heräsi myös kaukaisempia kohteita kohtaan. Talvilomailuperinne alkoi meillä Teneriffalta ja laajeni pian Thaimaahan ja muualle Aasiaan. Tänä kesänä teimme toistaiseksi pisimmän reissumme, jonka aikana kiersimme USA:n länsirannikkoa ja vähän itärannikkoakin. Pitkiä reissuja on haaveissa tehdä myöhemmin lisää jos vain taloutemme sellaisia kestää. Ja pitkien reissujen välissä voi käydä viettämässä pitkän viikonlopun vaikkapa Pariisissa. Ruokahalu kasvaa syödessä.

Ei kommentteja